Informaatiovaikuttaminen ja hybridivaikuttaminen

Informaatiovaikuttamisen takana on tyypillisesti valtiollinen toimija, joka käyttää vaikuttamista omien tavoitteidensa edistämiseen. Informaatiovaikuttamisen keinoja voivat käyttää monet muutkin toimijat.

Informaatiovaikuttamisen keinoja ovat esimerkiksi

• pelottelu uhkaavilla tulevaisuuskuvilla, jotka toteutuisivat jonkin yhteiskunnallisen päätöksen takia
• vääristellyn tiedon tai tarkoitushakuisen näkökulman liikkeelle laittaminen ja levittäminen
• fyysiset teot, kuten GPS-häirintä tai välineellistetty laajamittainen maahantulo, jotka aiheuttavat huolta ihmisissä.

Usein informaatiovaikuttaminen liittyy aiheisiin, joista ihmiset keskustelisivat muutoinkin. Tyypillisesti sillä vaikutetaan siihen, millaisia tunteita asia herättää. Jo olemassa olevien erimielisyyksien vahvistaminen ulkopuolelta on informaatiovaikuttamisen peruskeino.

Esimerkiksi ihmisten omien näkemysten esittäminen tai viranomaisten viestintä eivät ole informaatiovaikuttamista. Myöskään kaikessa verkosta ja muista tietolähteistä löytyvässä valheellisessa ja harhaanjohtavassa sisällössä ei ole kyse informaatiovaikuttamisesta.

• Sananvapaus ja mielipiteenvapaus: Ihmisillä on oikeus mielipiteisiin ja niiden ilmaisemiseen avoimessa keskustelussa. Yksittäisen ihmisten itseilmaisu ei ole informaatiovaikuttamista. Sananvapaus, monenlainen mielipidevaikuttaminen ja omien näkemysten esiin tuominen kuuluvat demokraattiseen yhteiskuntaan. Asioista saa olla eri mieltä, ja vastakkainasetteluja syntyy keskusteluissa väistämättä.
• Viranomaisten viestintä: Suomessa viranomaisten viestintä on aina ihmisten ja yhteiskunnan etujen edistämistä, kuten tiedon ja ohjeiden tarjoamista. Viranomaisviestintä ei siis missään tilanteessa ole informaatiovaikuttamista, vaikka sen tavoitteena olisikin saada yksilöt toimimaan jollain tietyllä tavalla. Muista, että faktatieto tai näkökannat voivat muuttua aiemmasta. Esimerkiksi jonkin häiriö- tai kriisitiilanteen aikana tietoa kertyy koko ajan lisää. Siksi myös viranomaisten antamat ohjeet voivat muuttua.
• Kaikki disinformaatio tai virheellinen tieto ei ole informaatiovaikuttamista: Yksittäisten ihmisten levittämä disinformaatio eroaa informaatiovaikuttamisesta siinä, että niillä on erilainen tavoite ja tekemisen tapa. Informaatiovaikuttaminen on aina yksittäisen ihmisen tai ryhmittymän keskusteluun osallistumista laajempaa, järjestelmällisempää ja strategisempaa toimintaa. Yhden ihmisen tai tahon disinformaation levittäminen voi kuitenkin olla tulosta informaatiovaikuttamiskampanjasta tai osa sellaista. Virheellistä tietoa voi levittää myös vahingossa. Silloin puhutaan misinformaatiosta. Se on väärää tai harhaanjohtavaa tietoa, jota sen jakaja luulee todenmukaiseksi ja kertoo tiedon eteenpäin vilpittömässä tarkoituksessa.

Oleellista vaikuttamisen yritysten arvioimisessa on,

• mihin toiminnalla pyritään
• millainen vaikutus sillä on ihmisiin ja yhteiskuntaan.

Järjestelmällisen informaatiovaikuttamisen havaitseminen vaatii usein taitoa ja tilanteen tuntemusta. Siksi vaikuttamisen tunnistaminen ja torjuminen ovat ensisijaisesti viranomaisten tehtäviä.

Viranomaiset ennakoivat ja seuraavat informaatiovaikuttamisen yrityksiä. Tavoitteena on informaatioturvallisuus. Se tarkoittaa, että informaatioympäristön uhat ja riskit ovat hallittavissa.

Informaatiovaikuttamiseen voidaan vastata esimerkiksi asiantuntevalla viranomaisviestinnällä.

Informaatioturvallisuutta ylläpidetään ja edistetään viranomaisten, elinkeinoelämän, yliopistojen ja tutkimuslaitosten, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyöllä. Viranomaiset tarkastelevat erityisesti informaatiovaikuttamisen vaikutuksia yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin.

Informaatioturvallisuutta edistävät muun muassa vahva demokratia, väestön hyvä medialukutaito, avoin ja moniääninen kansalaiskeskustelu, sananvapaus, tiedon saatavuus sekä riippumaton media.

Ihmisille hybridivaikuttaminen näkyy useimmiten tavanomaisina häiriöinä, kuten palveluiden katkoksina, tai se ei näy mitenkään.

Hybridivaikuttamiseen itsessään siis ei tarvitse erikseen varautua.

Ihmisten tehtävänä on huolehtia omasta varautumisesta häiriötilanteiden varalta. On myös hyvä tietää, miten voit varautua informaatiovaikuttamisen yrityksiin.

Opettele tästä oppaasta taitoja eri häiriötilanteissa toimimiseen ja lue lisää kyberturvallisuudesta sekä informaatiovaikuttamiselta suojautumisesta.

Hybridivaikuttamiseen käytetään monenlaisia keinoja, ja siitä puhutaan myös laaja-alaisena vaikuttamisena. Vaikuttamista tekevä maa käyttää hyväkseen kohteena olevan maan heikkouksia.

Hybridivaikuttamisen keinoja ovat muun muassa

• informaatiovaikuttaminen
• kyberhyökkäykset yhteiskunnan keskeisiin palveluihin
• fyysiset vahingonteot, kuten sähköntuotannon tai tietoliikenteen infrastruktuurin hajottaminen
• painostamisen keinot esimerkiksi taloudessa tai politiikassa
• fyysiset painostamisen keinot, kuten rajaloukkaukset tai välineellistetty maahantulo
• sotilaallisilla keinoilla painostaminen, esimerkiksi sotaharjoitukset tai sotavoimien sijoittelu.

Hybridivaikuttamisen havaitseminen ja siihen vastaaminen on viranomaisten tehtävä. Vaikuttamisen havaitseminen voi olla vaikeaa, sillä sen taustalla olevan tahon tunnistaminen ei useinkaan ole helppoa. Vaikuttajavaltio voi hyödyntää myös muita toimijoita, kuten rikollisjärjestöjä.

Väärä tieto ja informaatiovaikuttaminen voivat heikentää jaksamista ja vaikuttaa toimintakykyysi. Niillä halutaan

• lisätä pelkoa, huolta ja epäluottamusta
• heikentää yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Kun tiedät, miten voit suojata itseäsi näiltä haitallisilta vaikutuksilta, pärjäät paremmin.

Älä tarjoa omalla toiminnallasi väärälle tiedolle näkyvyyttä. Pysähdy hetkeksi, ja huomioi seuraavat asiat, ennen kuin kerrot tietoja eteenpäin:

• Tarkista, mistä tieto on peräisin. Usko vain sellaisiin tietolähteisiin, jotka tiedät yleisesti luotettaviksi.
• Perusta arviosi luotettavuudesta sisällön faktoihin. Suuri määrä esimerkiksi somepostauksen tykkäyksiä tai jakoja ei vielä kerro luotettavuudesta.
• Älä jaa tietoa, josta et ole varma.
• Älä jaa sisältöä, jonka tiedät sisältävän väärää tietoa. On parempi olla antamatta väärälle tiedolle näkyvyyttä.
• Mieti keskustelun tarkoitusperää ennen kuin reagoit sisältöön.

Voit itse torjua väärän tiedon leviämistä edistämällä luotettavan tiedon saatavuutta ja näkyvyyttä.

Jokainen on altis disinformaatiolle ja informaatiovaikuttamiselle, jos olosuhteet osuvat kohdalleen ja aihe osuu omaan herkkään kohtaan. On tärkeää, että tunnistat asiat, joiden kautta sinuun voidaan herkimmin vaikuttaa.

Vaikuttamisessa ei ole useinkaan kyse vain itse sisällön valheellisuudesta vaan siitä, miten tieto vaikuttaa tunteisiin.

Arvioi, millaiset asiat ja keskustelunaiheet ovat sinulle herkkiä.

• Olet herkempi vaikuttamiseen sellaisissa asioissa, jotka herättävät sinussa esimerkiksi huolta, vahvoja tunteita tai pelottavat.
• Pelko voi saada tavanomaisetkin asiat näyttämään muulta kuin miten asia tosiasiallisesti on.

Arvioi omaa tapaasi suhtautua järkyttäviin tai vihaa herättäviin tapahtumiin.

• Millaiseen käyttäytymiseen tunteet sinua ohjaavat?
• Parantaako vai heikentääkö toiminta omaa ja muiden jaksamista sekä asian ymmärtämistä?

Mieti, tukeeko vai heikentääkö tieto tai toimintasi jaksamistasi ja mielen hyvinvointia.

• Muun muassa väsymys ja stressi heikentävät kykyä ajatella selkeästi. Ne heikentävät myös tunteiden hallintaa.
• Esimerkiksi tiedon hakemiseen liimautuminen valvomiseen asti heikentää toimintakykyä.

Mieti, miten saat otettua etäisyyttä tapahtumaan ja informaatiotulvaan.

• Jatkuva altistuminen uutisoinnille, somekeskustelulle ja muille sisällöille voi ahdistaa.
• Pidä tarvittaessa taukoa sosiaalisen median sisällöistä ja uutisoinnista, jos tilanne tuntuu kuormittavalta.
• Kriisitilanteissa voit etukäteen suunnitella mitä medioita seuraat ja milloin.

Käytämme ajattelun apuna aiempiin havaintoihin, tulkintoihin ja tietoon pohjautuvia oikopolkuja. Niiden tarkoitus on auttaa nopeuttamaan tiedon käsittelyä ja päätöksentekoa arjen tilanteissa. Nämä ajattelun oikopolut voivat kuitenkin johtaa harhaan. Siksi niitä kutsutaan myös ajatusvääristymiksi tai kognitiivisiksi vinoumiksi.

Kun tunnistat yleiset vinoumat, pystyt tunnistamaan tilanteet, joissa oma mielesi voi johtaa virheellisiin päätelmiin. Mieti, missä tilanteissa vinoumat voivat vaikuttaa ajatteluusi, ja miten voisit korjata ajattelun suuntaa.

Vahvistusharha: Kiinnität enemmän huomiota omaa näkemystäsi tukeviin todisteisiin, ja sivuutat vastakkaiset perustelut.

Yksimielisyysharha: Oletat, että muut ihmiset ajattelevat ja tuntevat samalla tavalla kuin sinä. Kun oletus osoittautuu vääräksi, voi tuntua siltä, että muut ovat väärässä.

Halkominen tai mustavalkoinen ajattelu: Asia alkaa näyttää siltä, että siinä on vain kaksi ääripäätä eikä muita vaihtoehtoja.

Ankkurivaikutus: Ensimmäisenä saatu tieto tuntuu luotettavimmalta. Vertaat myöhemmin saamaasi tietoa siihen.

Sädekehävaikutus: Liität positiivisiksi kokemiisi asioihin lisää muitakin positiivisia asioita. Vastaavasti liität negatiivisia näkemyksiä niihin asioihin, joista et valmiiksi pidä.