Läheisen kuolema

Aviopuolisoilla ja rekisteröidyn parisuhteen osapuolilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Kun avioliitto päättyy toisen puolison kuolemaan, leskelle kuuluu avio-oikeuden perusteella puolet pariskunnan yhteenlasketusta varallisuudesta. Toimi, jolla avio-oikeuden alainen omaisuus selvitetään ja tasataan puolisoiden välillä, on nimeltään ositus.

Ositus tehdään, jos pariskunnan välillä ei ollut avioehtoa, jolla avio-oikeus olisi suljettu pois. On mahdollista, että avioehdon piirissä on ollut vain osa omaisuudesta. Silloin tehdään osittainen ositus, jossa yhteinen omaisuus ositetaan ja avioehdon alainen omaisuus erotellaan.

Jos vainaja oli leski ja jos hänen puolisonsa kuoleman jälkeen ei ole tehty ositusta, pitää ositus tehdä ennen kuin perintö voidaan jakaa.

Asiantuntija-apua omaisuuden ositukseen ja erotteluun voi ostaa lakiasiaintoimistoista, asianajotoimistoista ja oikeusaputoimistoista.

Jos puolisoilla on omaisuutta, joka on avio-oikeuden ulkopuolella, omistussuhteet selvitetään omaisuuden erottelulla. Erottelu tehdään, jos puolisoilla on avioehto, jossa avio-oikeus omaisuuteen on suljettu pois. Avio-oikeutta voivat rajoittaa myös testamentit tai lahjakirjat. Jos vainaja on perinyt tai saanut lahjana omaisuutta, josta sen antaja on rajannut puolison pois, lesken avio-oikeus ei ulotu siihen.

Toisin kuin aviopuolisoilla, avopuolisoilla ei ole oikeutta toistensa omaisuuteen. Kun avoliitto päätyy toisen puolison kuolemaan, avoleski pitää oman omaisuutensa ja vainajan omaisuus kuuluu kuolinpesälle.

Avopuolisoilla voi olla myös sellaista yhteistä omaisuutta, jonka osalta pitää tehdä omaisuuden erottelu. Erottelussa selvitetään omistussuhteet ja puretaan yhteisomistussuhde omaisuuteen. Omaisuuden erottelu pitää tehdä ennen perinnönjakoa.

Asiantuntija-apua omaisuuden erotteluun voi ostaa lakiasiaintoimistoista, asianajotoimistoista ja oikeusaputoimistoista.

Osituksessa puolisoiden avio-oikeuden alainen omaisuus lasketaan yhteen ja jaetaan kahtia puolisoiden kesken. Se puolisoista, jonka varallisuus oli pienempi, saa toisen varoista hyvityksen tasinkona. Osituksen jälkeen kummankin varallisuus on yhtä suuri.

Jos vainaja oli puolisoista varakkaampi, leski saa tasinkonsa ennen kuin vainajan omaisuus jaetaan mahdollisten perillisten kesken. Halutessaan leski voi myös kieltäytyä tasingosta.

Jos leski on puolisoista varakkaampi, hänen ei ole pakko luovuttaa tasinkoa puolison perillisille. Jos leski luovuttaa tasinkoa, hänellä on oikeus päättää, luovuttaako hän sen rahana vai esimerkiksi kiinteänä omaisuutena.

Ositus pitää tehdä myös tilanteessa, jossa vainaja oli itse leski eikä hänen puolisonsa kuoleman jälkeen ollut tehty ositusta.

Osituksesta täytyy tehdä ositussopimus. Ositussopimus voi olla erillinen asiakirja tai se voidaan sisällyttää perinnönjakokirjaan, joka tehdään perinnönjaosta.

Ositus täytyy aina tehdä ennen perinnönjakoa.