Talkoiden järjestäminen ja talkootyö

Talkoita voivat järjestää yksittäiset henkilöt mutta myös esimerkiksi taloyhtiöt, koululuokat, järjestöt ja muut yhteisöt tai kunnat. Yritykset eivät voi järjestää talkoita normaalin työnsä tekemiseen, mutta ne voivat osallistua esimerkiksi yleishyödyllisen tempauksen järjestämiseen.

Talkoissa osallistujat antavat vapaaehtoisesti ja maksutta työpanoksensa apua tarvitsevan tai yhteiseksi hyväksi.

Talkootyö voi olla siivousta, muuttoapua, remontointia, pihatöitä, ruoanlaittoa tai mitä tahansa talkootyönä tehtäväksi soveltuvaa työtä. Esimerkiksi pientalon sokkeli tai huoneiston pieni remontti voivat valmistua osaavien ystävien tai sukulaisten talkootyönä.

Yleensä talkootyö ei edellytä erityisosaamista. Työn keston on oltava rajallinen ja työmäärän kohtuullinen.

Talkoilla ei voi teettää sellaista työtä, josta tulisi maksaa palkkaa tai palkkio tai suorittaa korvaus muuna etuutena. Suurten talkootöiden yhteydessä järjestäjän on tarvittaessa pystyttävä osoittamaan, että työstä ei ole maksettu korvausta.

Erityistä osaamista vaativia töitä ei voi tehdä talkooperiaatteella eikä ”vaihtamalla”. Esimerkiksi kirjanpitäjä ja arkkitehti eivät voi tarjota toisilleen omaa työpanostaan vastavuoroisen talkootyön mallilla. Kummankin on laskutettava työstään toista niin, että työ kuuluu normaaliin tapaan kirjanpidon ja verotuksen piiriin.

Talkootyö ei kuulu työturvallisuuslain piiriin, mutta järjestäjä voi silti joutua vahingonkorvausvastuuseen. Järjestäjän tulee kantaa vastuuta osallistujien terveydestä ja turvallisuudesta. Talkoolaisilla on vastaavasti velvollisuus käyttää niitä suojaimia ja apuvälineitä, joita heille on annettu.

Talkoilla ei tule teettää sellaisia töitä, joihin sisältyy suurta vastuuta tai riskiä. Talkoolaisen vastuuttaminen esimerkiksi rakennusvirheestä on käytännössä hyvin vaikeaa.

Talkoolaisten vakuuttaminen ei ole pakollista, mutta se on hyvin suositeltavaa esimerkiksi rakennustöissä. Yksityishenkilön talkoovakuutus kattaa myös kaikki perheen ulkopuoliset talkoisiin osallistuvat henkilöt.

Myös taloyhtiöt voivat ottaa talkoovakuutuksia. Ne korvaavat yleisesti talkootyön tai muun palkattoman työn aikana asukkaille sattuneet vahingot. Se, jolle vahinko on tapahtunut, hakee korvausta vakuutusyhtiöltä. Taloyhtiöllä on velvollisuus antaa tapahtuneesta selvitys.

Talkoolaisille ei makseta palkkaa tai muita etuuksia eikä yleensä myöskään kulukorvauksia. Järjestäjä tarjoaa tavallisesti syötävää ja juotavaa ja voi vaikka lämmittää talkoolaisille saunan.

Perinteisestä talkootyöstä eli työstä ilman korvausta ei koidu veroseuraamuksia työn tekijälle eikä sille, jonka hyväksi työ tehdään. Verotonta on myös sellainen palkaton työ, joka koituu suoraan yhteisön hyväksi. Esimerkiksi urheilukentän kunnossapito tai lipunmyynti yhdistyksen tilaisuudessa eivät tuota verotettavaa tuloa, eikä niihin liity ilmoitusvelvollisuutta.

Muunlaisen talkootyön verokohtelun Verohallinto ratkaisee tapauskohtaisesti. Yhdistyksen jäsenet voivat tehdä työtä taholle, joka maksaa työstä yhdistykselle korvausta. Tällöin Verohallinto ratkaisee, onko kyseessä veroton talkootyö, yhdistyksen veronalainen elinkeinotoiminta tai esimerkiksi tilanne, jossa henkilö luovuttaa veronalaista työtuloaan yhteisölle.

Erilaisten yhdistysten varainhankinta on hyvin usein jäsenten vapaaehtoistoimintaa. Samoin esimerkiksi urheiluseurat voivat kerätä toiminnalleen varoja tekemällä talkootöitä tai vaikka järjestämällä myyjäiset. Talkootyö saattaa tietyissä tapauksissa olla verotuksen alaista.

Verolainsäädännössä ei ole tarkkaan määritelty, mitä talkootyö on, vaan se määritellään aina tapauskohtaisesti. Tietyin edellytyksin työ, josta saa jonkinlaisen korvauksen, voidaan myös katsoa talkootyöksi.

Yksityiskohtaiset ohjeet talkootyötä koskevasta verotuksesta löydät Verohallinnon sivuilta:

• Talkoo-, naapuriapu- ja vaihtotyön verotusÄvvan ođđ ikkna.
• Ohje yleishyödyllisten yhteisöjen vapaaehtoistoiminnan ennakkoperintäkysymyksiinÄvvan ođđ ikkna..