Tät seidd ij leäkku veâl vuäǯǯamnalla nuõrttsääʹmǩiõʹlle
Vuäinak sääʹmǩiõllsaž kääzzkõõzzi teâđaid jiijjâz seeidast.
Perhehoito on hoivan ja huolenpidon järjestämistä kodinomaisessa ympäristössä, joko perhehoitajan tai hoidettavan omassa kodissa. Perhehoito voi olla pitkäaikaista tai lyhytaikaista ja se on turvallinen ja lämmin tapa järjestää hoito myös silloin, kun omaishoitaja on vapaalla.
Perhehoidossa eletään tavallista arkea perhehoitajan kanssa. Perhehoito tarjoaa asiakkaalle kodin tuomaa turvaa, tukee a ...
Miten perhehoitoa saa?
Täytä ja lähetä vammaispalveluhakemus, joka löytyy Lomakkeet-kohdasta. Voit myös ottaa yhteyttä vammaispalvelukeskuksen sosiaaliohjaajaan. Palvelutarpeesi arvioidaan ennen palvelun myöntämistä.
Ryhdy perhehoitajaksi
Perhehoitajana voit tarjota toiselle ihmiselle turvallisen arjen, läsnäoloa ja välittämistä tavallisessa kodissa. Vammaisten henkilöiden perhehoito on merkityksellistä työtä, jossa jokainen päivä on erilainen.
Perhehoitajaksi ryhtyminen edellyttää ennakkovalmennukseen osallistumista ja soveltuvuuden arviointia. Sinulla ei tarvitse olla hoitoalan koulutusta, tärkeintä on halu auttaa, arjen taidot ja halu kulkea tasavertaisesti toisen ihmisen rinnalla.
Kiinnostuitko? Täytä hakemuslomake kohdassa Lomakkeet ja lähetä se vammaispalvelukeskukseen. Ota yhteyttä vammaispalveluiden sosiaaliohjaukseen kun tarvitset lisätietoa, apua ja vastauksiasi kysymyksiisi.
Perhehoito on avohoitoa ja sen myöntäminen perustuu asiakkaan arvioituun hoidon- ja palveluntarpeeseen. Perhehoitoa tarjotaan asiakkaalle palvelumuotona silloin, kun se on asiakkaan kannalta perusteltua, eikä asiakas ole sairaalahoidon tai tehostetun palveluasumisen tarpeessa.
Piârhåidd lij õõlǥtum päärnaisueʹjjeemtååimai pirrsest åårrai päärnže leʹbe nuõʹrre, kååʹtt ij vueiʹt jeälsted puärrsines leʹbe peâmmjin, leʹbe ââʹǩǩooumže, kååʹtt ij ni tuärjin vueiʹt jeälsted jiõččines. Še šõddâmvâkksa oummu da miõlltiõrvâsvuõttsäuʹrrõõtti vueiʹtte jeälsted piârhååidast. Piârhååid čõõđte hoiʹddjeei leʹbe hååid taarbšeei doomâst leʹbe ämmattlast piârpõõrtâst.
Piârhåidd vuäitt leeʹd vuäʹniǩ- leʹbe kuʹǩesäiggsaž, vueʹss-äiggsaž leʹbe pirrsuutksaž. Piârhååid täävtõssân lij uʹvdded vueiʹtlvažvuõtt piârnallšem hoiddu da põõššinallšem ooumažkõskkvuõđid. Piârhoiʹddjeeʹjin lij vuõiggâdvuõtt pååđäigga.
Piârhååidast jieʹlli päärnaž leʹbe nuõr jåått škooul takainalla. Piârhååidast åårrai šõddâmvâkksaž ooumaž leʹbe miõlltiõrvâsvuõttsäuʹrrõõtti vuäitt vuässõõttâd tuâjj- leʹbe peiʹvvtåimmʼmõõžžid da ouddmiârkkân vuäǯǯad jååʹđtemkääzzkõõzz. Še ââʹǩǩoummin lij vuõiggâdvuõtt jååʹđtemkääzzkõõzzid.
Hååid taarbšeei vueiʹtte õõut hoiʹddjeei põõrtâst leeʹd jeänmõssân nellj da kueiʹt hoiʹddjeei põõrtâst jeänmõssân kutt piârri jiijjâs vuâlla škooulekksa päärna mieʹldd looǥǥeen. Hoiʹddjeeʹjen preʹmme oummu, kååʹtt škooultõõzzâs, ǩiččlâsttmõõžžâs leʹbe oddvuõđeez määiʹnest suäpp tuõjju.