Informaatiovaikuttaminen, viittomakielinen video

Informaatiovaikuttamisen takana on tyypillisesti valtiollinen toimija, joka käyttää vaikuttamista omien tavoitteidensa edistämiseen. Informaatiovaikuttamisen keinoja voivat käyttää monet muutkin toimijat.

Informaatiovaikuttamisen keinoja ovat esimerkiksi

• pelottelu uhkaavilla tulevaisuuskuvilla, jotka toteutuisivat jonkin yhteiskunnallisen päätöksen takia
• vääristellyn tiedon tai tarkoitushakuisen näkökulman liikkeelle laittaminen ja levittäminen
• fyysiset teot, kuten GPS-häirintä tai välineellistetty laajamittainen maahantulo, jotka aiheuttavat huolta ihmisissä.

Usein informaatiovaikuttaminen liittyy aiheisiin, joista ihmiset keskustelisivat muutoinkin. Tyypillisesti sillä vaikutetaan siihen, millaisia tunteita asia herättää. Jo olemassa olevien erimielisyyksien vahvistaminen ulkopuolelta on informaatiovaikuttamisen peruskeino.

Esimerkiksi ihmisten omien näkemysten esittäminen tai viranomaisten viestintä eivät ole informaatiovaikuttamista. Myöskään kaikessa verkosta ja muista tietolähteistä löytyvässä valheellisessa ja harhaanjohtavassa sisällössä ei ole kyse informaatiovaikuttamisesta.

• Sananvapaus ja mielipiteenvapaus: Ihmisillä on oikeus mielipiteisiin ja niiden ilmaisemiseen avoimessa keskustelussa. Yksittäisen ihmisten itseilmaisu ei ole informaatiovaikuttamista. Sananvapaus, monenlainen mielipidevaikuttaminen ja omien näkemysten esiin tuominen kuuluvat demokraattiseen yhteiskuntaan. Asioista saa olla eri mieltä, ja vastakkainasetteluja syntyy keskusteluissa väistämättä.
• Viranomaisten viestintä: Suomessa viranomaisten viestintä on aina ihmisten ja yhteiskunnan etujen edistämistä, kuten tiedon ja ohjeiden tarjoamista. Viranomaisviestintä ei siis missään tilanteessa ole informaatiovaikuttamista, vaikka sen tavoitteena olisikin saada yksilöt toimimaan jollain tietyllä tavalla. Muista, että faktatieto tai näkökannat voivat muuttua aiemmasta. Esimerkiksi jonkin häiriö- tai kriisitiilanteen aikana tietoa kertyy koko ajan lisää. Siksi myös viranomaisten antamat ohjeet voivat muuttua.
• Kaikki disinformaatio tai virheellinen tieto ei ole informaatiovaikuttamista: Yksittäisten ihmisten levittämä disinformaatio eroaa informaatiovaikuttamisesta siinä, että niillä on erilainen tavoite ja tekemisen tapa. Informaatiovaikuttaminen on aina yksittäisen ihmisen tai ryhmittymän keskusteluun osallistumista laajempaa, järjestelmällisempää ja strategisempaa toimintaa. Yhden ihmisen tai tahon disinformaation levittäminen voi kuitenkin olla tulosta informaatiovaikuttamiskampanjasta tai osa sellaista. Virheellistä tietoa voi levittää myös vahingossa. Silloin puhutaan misinformaatiosta. Se on väärää tai harhaanjohtavaa tietoa, jota sen jakaja luulee todenmukaiseksi ja kertoo tiedon eteenpäin vilpittömässä tarkoituksessa.

Oleellista vaikuttamisen yritysten arvioimisessa on,

• mihin toiminnalla pyritään
• millainen vaikutus sillä on ihmisiin ja yhteiskuntaan.

Järjestelmällisen informaatiovaikuttamisen havaitseminen vaatii usein taitoa ja tilanteen tuntemusta. Siksi vaikuttamisen tunnistaminen ja torjuminen ovat ensisijaisesti viranomaisten tehtäviä.

Viranomaiset ennakoivat ja seuraavat informaatiovaikuttamisen yrityksiä. Tavoitteena on informaatioturvallisuus. Se tarkoittaa, että informaatioympäristön uhat ja riskit ovat hallittavissa.

Informaatiovaikuttamiseen voidaan vastata esimerkiksi asiantuntevalla viranomaisviestinnällä.

Informaatioturvallisuutta ylläpidetään ja edistetään viranomaisten, elinkeinoelämän, yliopistojen ja tutkimuslaitosten, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyöllä. Viranomaiset tarkastelevat erityisesti informaatiovaikuttamisen vaikutuksia yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin.

Informaatioturvallisuutta edistävät muun muassa vahva demokratia, väestön hyvä medialukutaito, avoin ja moniääninen kansalaiskeskustelu, sananvapaus, tiedon saatavuus sekä riippumaton media.