Lapsen tukeminen vanhemman kuoltua
Vanhemman kuolemaa tulee käsitellä lapsen kanssa mahdollisimman avoimesti. Informoi myös opettajia, harrastusohjaajia ja kavereita.
Lapsille ja nuorille on tarjolla muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten apua menetyksen käsittelyyn.
Vanhemman kuolema järkyttää lapsen turvallisuudentunnetta. Kerro kuolemasta lapselle totuudenmukaisesti, mutta ota huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa. Älä aliarvioi lapsen ymmärrystä, mutta muista, että eri-ikäiset lapset ymmärtävät kuoleman eri tavoin. Pieni lapsi ajattelee yleensä konkreettisesti eikä ymmärrä esimerkiksi sanontoja ”nukkua pois” tai ”lähteä pois”. Puhu kuolemasta sen oikealla nimellä ja yritä vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin.
Vanhemman kuoleman lähestyessä tai tämän jo kuoltua lapsi voi alkaa pelätä myös toisen vanhemman kuolemaa. Lasta on hyvä rauhoitella toistelemalla, että toinen vanhempi huolehtii lapsesta. Lapselle on hyvä nimetä muutkin lähiomaiset, jotka ovat lapsen turvana.
Kouluikäinen tai nuori saattaa haluta tietää yksityiskohtaisen tarkasti vanhempansa kuolemaan johtaneista vaiheista, sairastumisesta tai onnettomuudesta. Hänellä on oikeus kuulla niistä. On tärkeää, että lähimmät ihmiset kertovat asioiden todellisen tilan.
Itsemurhasta on vaikeaa puhua. On kuitenkin parempi, että lapsi tai nuori kuulee asiasta omalta vanhemmaltaan kuin että hän kuulee sen jostain muualta tai joutuu arvailemaan vanhempansa kuolinsyytä.
Vanhemman kuolemasta pitää kertoa kaikille sellaisille tahoille, joiden kanssa lapsi tai nuori on säännöllisesti tekemisissä. Näitä ovat päiväkoti tai perhepäivähoitopaikka sekä koulu. Jos lapsi tai nuori harrastaa säännöllisesti ryhmässä, kuolemasta on hyvä kertoa harrastustoimintaa vetäville aikuisille.
Jos lapsi on säännöllisessä lääkärinhoidossa tai muutoin tekemisissä terveydenhuollon henkilöstön kanssa, hoitohenkilökunnan on syytä tietää lapsen kokemasta menetyksestä, koska se vaikuttaa lapsen kokonaisterveyteen.
Kerro kuolemasta myös lapsen ystäville ja näiden vanhemmille sekä pyydä opettajaa kertomaan asiasta luokassa. Vanhemman kuolinsyytä ei tarvitse kertoa, tieto kuolemasta riittää.
Surun keskellä lapsi tai nuori ei välttämättä osaa tai halua puhua. Kannusta lasta puhumaan tunteistaan, surustaan tai vihastaan. Lapsella tai nuorella voi myös olla syyllisyydentunteita tai pelkoja vanhemman kuoleman takia. Näiden ajatusten läpikäyntiin lapsi tarvitsee aikuisia, mahdollisesti myös ammattiapua.
Alle kouluikäisen lapsen tukemisesta vastaa neuvola. Kouluikäistä tukevat koulupsykologit ja -kuraattorit. Saat tukea lapselle tai nuorelle myös sosiaali- ja terveyskeskuksesta ja nuorten mielenterveyspalveluista. Soita sosiaali- ja terveyskeskukseen ja pyydä neuvoa. Myös sosiaalipalveluiden perhetyö voi olla avuksi.
Lapsi voi saada tukea ja lohdutusta murheeseensa ja käsitellä surua leikkimällä ja lukemalla aiheesta kirjoitettua, lapsille ja nuorille suunnattua kaunokirjallisuutta.
MIELI Suomen Mielenterveys ry ja HUS:n Nuorten mielenterveystalo ovat kehittäneet nuorille suunnatun apuohjelman Toivon, joka toimii verkossa. Osiot käsittelevät kriisiä, surua ja siitä selviytymistä, tietoista läsnäoloa, mieltä, kehoa ja sosiaalista vuorovaikutusta.