Ministeriöt

Suomessa on 1.1.2008 alkaen kaksitoista ministeriötä, jotka muodostavat valtioneuvoston eli hallituksen.

Hallitus käyttää maassamme toimeenpanovaltaa. Se toteuttaa eduskunnan säätämät lait ja presidentin päätökset. Käytännössä tämä työ tehdään ministeriöissä, joista kukin vastaa asioiden toimeenpanosta omalla toimialallaan.

Ministeriöt ovat toimialojensa hallinnollisia ja poliittisia asiantuntijoita, ja ne valmistelevat hallituksen päätökset omien toimialojensa osalta. Lisäksi ne edustavat toimialojaan kotimaisessa ja kansainvälisessä yhteistyössä.

Ministeriöiden keskeisiin tehtäviin kuuluu myös niiden toimialoilla toimivien virastojen ja laitosten ohjaus ja valvonta.

Ministeriöt työskentelevät läheisessä yhteistyössä alueellisen ja paikallisen hallinnon, kuten kuntien, kanssa. Lainsäädännön ja julkisten palvelujen kehittäminen ovat tyypillisiä tämän yhteistyön kohteita. Ministeriöt myös ohjaavat ja valvovat toimialojensa alueellista ja paikallista hallintoa.

Historiallinen kehitys

Ministeriöt ovat kehittyneet autonomisen Suomen senaatin toimituskunnista nykyaikaisiksi ministeriöiksi. Itsenäisyyden aikana Suomen ministeriöjakoon on tullut vain vähän suuria muutoksia. Merkittävimmät uudistukset ovat olleet työministeriön perustaminen vuonna 1970 ja sen lakkauttaminen 2007, ympäristöministeriön perustaminen vuonna 1983, kauppa- ja teollisuusministeriön lakkauttaminen 2007 ja työ- ja elinkeinoministeriön perustaminen 2008. Tärkeä uudistus oli myös kunta- ja aluehallintoasioiden siirtäminen sisäasiainministeriöstä valtiovarainministeriöön vuonna 2008.

1990-luvun hallinnon uudistuksissa useiden virastojen asema heikkeni ja monia lakkautettiin. Tämä johti ministeriöiden aseman vahvistumiseen.

Myös EU-jäsenyys on uudistanut ministeriöiden asemaa ja tehtäviä, sillä suurin osa jäsenyyden tuomista kansainvälisistä tehtävistä hoidetaan ministeriöissä. Samaan aikaan muutokset valtion liiketoiminnassa sekä valtion ja kuntien suhteessa ovat muuttaneet ministeriöiden asemaa.