Suomi.fi uudistuu vuoden 2017 aikana ja korvaa nykyisen Suomi.fin, Yrityssuomi.fi-palvelun ja viranomaisille palveluja kokoavan Suomi.fin Työhuoneen. Tutustu Suomi.fin kehitysversioon.
Icons / Utility / Close Created with Sketch.

Etusivu / Palveluoppaat / Ikääntyvän palveluopas / Asumiseni / Kodin ulkopuolisessa hoidossa / Asuminen vanhainkodissa tai sairaalassa

Asuminen vanhainkodissa tai sairaalassa

Mitä laitoshoito tarkoittaa?

Kunnat, yksityiset palveluntuottajat, säätiöt ja yhdistykset tarjoavat laitoshoitoa joko lyhytaikaisena tai pitkäaikaishoitona vanhain- ja hoitokodeissa. Lyhytaikaishoito voi kestää esimerkiksi muutaman viikon. Sen tarkoituksena on kuntouttaa ja tukea kotona asumista. Pitkäaikaishoidon kesto on yli kolme kuukautta. Pitkäaikaishoito on tarkoitettu iäkkäille ja sairaille vanhuksille, jotka tarvitsevat jatkuvaa hoitoa ja hoivaa eivätkä pärjäisi kotona.

Pitkäaikaista laitoshoitoa annetaan vanhainkodeissa, palvelukeskuksissa, terveyskeskussairaalan vuodeosastoilla ja erilaisissa hoivakodeissa, veljeskodeissa ja sairaskodeissa tai psykiatrisessa sairaalassa. Asuinympäristö vaihtelee laitoshoidossa hyvin paljon. On pieniä, kodinomaisia vanhain- ja hoivakoteja tai perhekoteja. On myös sairaalatyyppisiä hoitolaitoksia, joissa usein hoidetaan huonosti liikkuvia, jatkuvaa hoitoa vaativia asukkaita.

Laitoshoidossa yleisenä tavoitteena olisi järjestää vanhuksille kodinomainen ja yksityisyyttä kunnioittava asuinympäristö, joka edistäisi myös kuntoutumista ja omatoimisuutta. Monissa hoitopaikoissa näin onkin, mutta vanhainkodeissa ja sairaaloissa henkilökunnan määrä ja hoitokäytännöt vaihtelevat. Hoitohenkilöstön kiire ja laitosmaiset rutiinit ovat yleisiä paljon puhuttuja laitoshoitoa vaivaavia ongelmia.

Pitkäaikaishoitoon kuuluu hoidon lisäksi täysi ylläpito eli ateriat, lääkkeet, vaatetus ja puhtaudesta huolehtiminen. Vanhainkodeissa voi olla ryhmäkoteja tai pienkoteja omine yhteistiloineen. Suurimmassa osassa vanhainkoteja asukkailla on oma huone, mutta joissakin hoitopaikoissa on myös kahden hengen huoneita. Pyrkimyksenä olisi tarjota kaikille halukkaille mahdollisuus asua omassa huoneessa. Joskus ikääntyneet ihmiset voivat haluta seuraa ja asua mieluummin kahden hengen huoneessa. Sairaaloiden vuodeosastoilla omia huoneita on vain vähän.

Miten laitoshoitoon hakeudutaan?

Aloite hoitopaikasta voi lähteä ikäihmiseltä itseltään, lähiomaiselta tai kotihoidosta vastaavalta taholta. Aluksi otetaan yhteyttä vanhuksen omalääkäriin tai oman kotihoidon työntekijöihin. Laitoshoitoon hakeudutaan SAS-toiminnan tai vastaavan arvioinnin kautta, joissa selvitetään vanhuksen terveyttä ja toimintakykyä. Ikääntyneen ihmisen hoitolaitokseen siirtymisestä päättää useampi ihminen: omaisten ja ikääntyneen itsensä lisäksi yleensä kotisairaanhoitaja tai kotipalvelutyöntekijä, vastaava lääkäri ja vanhustyön sosiaalityöntekijä, joskus myös esimerkiksi psykologi ja fysioterapeutti.

Ryhmän asiantuntijat pohtivat, mikä paikka sopisi vanhukselle parhaiten. Myös vanhuksen ja omaisten mielipidettä kuunnellaan. Vanhuksen itsensä on allekirjoitettava hoitopaikkahakemus. Jos hän ei itse ole oikeustoimikelpoinen, omainen tai edunvalvoja allekirjoittaa hakemuksen. Jos vanhus on sairaalahoidossa, asumisesta voidaan keskustella sairaalan sosiaalityöntekijän kanssa.

Vanhainkodeista vapautuvat paikat täytetään sillä perusteella, kuka tarvitsee vanhainkotipaikkaa kipeimmin. Usein sopivaa hoitopaikkaa voi joutua jonottamaan. Jonotusaika vaihtelee kunnittain. Tämä voi tarkoittaa kotihoidon pitkittämistä ja avun lisäämistä tai asumista tilapäisesti yksityisessä hoitokodissa – kiireellisissä tapauksissa joudutaan joskus turvautumaan terveyskeskuksen vuodeosastoihin.

Kaikista kunnan tekemistä asumispäätöksistä on oikeus tehdä valitus. Kunnan sosiaaliasiamieheltä voit saada apua ongelmatilanteissa.

Hoitokotien toimintatavat ja hoitohenkilöstön mitoitus vaihtelevat paljon. Ota selvää jo kotona asuessasi asuinkuntasi vanhainkotien tarjonnasta tai pyydä omaisia tai muita sinua avustavia ihmisiä auttamaan vaihtoehtojen selvittelyssä. Hyvässä hoitokodissa toimitaan ihmisten ehdoilla ja otetaan omaiset mukaan hoitosuunnitteluun. Asukkaille tarjotaan esimerkiksi mahdollisuuksia osallistua hoitokodin arkirutiineihin ja järjestettyyn ohjelmaan.

Mitä laitoshoito maksaa?

Laitoshoidon hoitomaksu kattaa periaatteessa kaikki hoidon, hoivan ja elämisen kulut. Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevalta peritään maksukyvyn mukaan kuukausimaksu. Se perustuu asiakasmaksulakiin. Kuukausimaksu on maksukyvyn mukainen ja määräytyy nettotulojen perusteella. Nettotulot muodostuvat eläkkeistä ja muista jatkuvista henkilökohtaisista tuloista vähennettyinä veroilla. Tuloiksi ei lasketa esimerkiksi rintamalisää ja vammaistukea. Laitoshoidon maksut löydät Ikääntyvän palveluoppaan sivulta Sosiaali- ja terveyspalveluiden maksuja.

Hoitomaksulla ei ole euromääräistä kattoa, mutta se ei saa ylittää kustannuksia, joita hoidon järjestäminen aiheuttaa kunnalle. Käytännössä laitoshoito on kallis tapa asua, joten asiakasmaksu nousee käytännössä harvoin hoidon kustannuksia vastaavaksi. Hyvin suurituloisen vanhuksen asuminen voisi tällöin olla halvempaa yksityisessä vanhainkodissa.

Yksityisissä hoiva- ja hoitokodeissa maksujärjestelmä toimii kuten palveluasumisessa (katso Ikääntyvän palveluoppaan sivu Kunnallinen palveluasuminen). Asiakasmaksulaki ei siis koske yksityisiä vanhainkoteja, vaan niissä asukkaat maksavat itse vuokran ja palvelut. Yksityisissä vanhainkodeissa maksujärjestelmä toimii usein niin, että maksuluokkia on useampia hoidon ja avuntarpeen mukaan.

Yksityisessä vanhainkodissa asuminen on melko kallista. Joissakin tilanteissa kotikunta saattaa tulla vastaan hoitokustannuksissa. Kelalta voi hakea asumis- ja hoitotukea.

Vanhainkodissa asuminen

Vanhainkodeissa kaikille asukkaille nimetään omahoitaja hoitosuhteen alussa. Omahoitaja vastaa hoito- ja kuntoutussuunnitelman (tai hyvinvointisuunnitelman) laatimisesta yhdessä omaisten kanssa. Monissa vanhainkodeissa toimii myös palveluohjaus, jonka avulla pyritään saamaan vanhukselle hänen tarvitsemansa palvelut.

Vanhainkotien palveluun kuuluu auttaminen ja tukeminen kaikenlaisissa päivittäisissä toiminnoissa, terveyden- ja sairaanhoitoa sekä virkistys- ja kuntoutustoimintaa. Vanhainkodeissa hoidon pitäisi perustua itsemääräämisoikeuden ja erilaisuuden kunnioittamiseen ja sen tulisi tukea asukkaiden omatoimisuutta. Yleensä vanhainkoteihin tuodaan omia esineitä ja tavaroita ja niissä voi usein käyttää omia vaatteita.

Vanhainkodissa asujalle hyvinvoinnin kannalta on erittäin tärkeää, että perhesuhteet ja puolisoiden välinen parisuhde jatkuu tiiviinä kodin ulkopuolisessakin hoidossa. Monissakaan vanhainkodeissa ei ole vierailuaikoja vaan omaiset voivat käydä tapaamassa asukkaita vapaasti. Omaiset ja vapaaehtoiset voivat auttaa monissa vanhainkodeissa päivittäisissä askareissa ja osallistua vanhainkotien toimintaan.

Perheenjäsenten mahdollisuus osallistua hoitokodin arkeen riippuu paljon siitä, millaisia arvoja ja käytäntöjä hoitokodissa korostetaan. Työntekijöiden kanssa kannattaa keskustella avoimesti, millaisia toiveita tai hoitoon liittyviä huolia ja pelkoja on. Omaishoitajille voi olla vaikea luopua velvollisuudestaan hoitaa läheistään. Monissa hoitokodeissa voi olla mahdollista sopia, että omaiselle annetaan tilaa osallistua hoitotyöhön sovitulla tavalla.

Sairaalassa asuminen

Pitkäaikaissairaaloiden potilaat ovat yleensä erilaisia kuin vanhainkotien asukkaat, koska heistä lähes kaikki ovat vanhuksia, jotka tarvitsevat erittäin vaativaa hoitoa. Potilaina on myös muistihäiriöisiä ja monialaista hoitoa ja kuntoutusta vaativia potilaita. Pitkäaikaissairaalaan ohjataan kuitenkin edelleen myös vanhuksia, jotka voisivat kuntonsa puolesta asua vanhainkodissa tai tehostetussa palveluasumisessa, mutta tarvittavaa hoitoa ei pystytä järjestämään muualla.

Pitkäaikaissairaaloissa asumisen kustannukset määräytyvät samalla tavalla kuin vanhainkodeissa: pitkäaikaishoidon maksu on énintään 85 prosenttia asukkaan henkilökohtaisista säännöllisistä nettokuukausituloista.

Omaisten ja läheisten tuki ja läsnäolo ovat pikäaikaissairaalassa asuvalle vanhukselle erittäin tärkeitä. Omaiset voivat kertoa hoitohenkilöstölle vanhukselle tärkeistä hoitoon ja huolenpitoon liittyvistä asioista. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun vanha tai sairas ihminen ei enää itse pysty kunnolla ilmaisemaan tuntemuksiaan tai toiveitaan.

Keskusteluyhteys lisää luottamusta omaisten ja työntekijöiden välillä ja auttaa myös omaisia ymmärtämään hoitohenkilöstön työhön liittyviä ongelmia ja hoitokäytäntöjä. Keskustelun kautta voi olla mahdollista muuttaa myös tiettyjä laitosmaisia rutiineja paremmin vanhuksen tarpeisiin sopiviksi.

Siirry Kansalaisneuvonta.fi-sivustolle.
Siirry Suomi.fin Työhuone-sivustolle - tietoja ja palveluja viranomaisille.
Siirry Yrityssuomi.fi-verkkopalveluun.