Suomi.fi uudistuu vuoden 2017 aikana ja korvaa nykyisen Suomi.fin, Yrityssuomi.fi-palvelun ja viranomaisille palveluja kokoavan Suomi.fin Työhuoneen. Tutustu Suomi.fin kehitysversioon.
Icons / Utility / Close Created with Sketch.

Etusivu / Palveluoppaat / Ikääntyvän palveluopas

Ikääntyvän palveluopas

Suomi.fin Ikääntyvän palveluoppaasta löytyy helposti eri asiantuntijatahojen ikääntyville tuottama tieto. Oppaassa esitetään käytännön tietoa siitä, mitä ikääntyvän ihmisen eri elämäntilanteissa kannattaa ottaa huomioon sekä mitä apua ja tukea julkishallinto ja järjestöt tarjoavat.

Opas palvelee niin aktiivisia seniorikansalaisia kuin jo heikkokuntoisia vanhuksia – heidän omaisiaan ja läheisiään unohtamatta.

  • Asumiseni
    Tietoa kotona asuvan avunsaantimahdollisuuksista sekä kodin ulkopuolisesta asumisesta ja maksuista.
  • Raha-asiani
    Tietoa kotitalouden raha-asioista, eläkkeistä, vakuutuksista, verotuksesta sekä terveys- ja sosiaalipalvelujen asiakasmaksuista ja perintöasioista.
  • Henkinen hyvinvointini
    Tietoa voimavarojen lähteistä sekä hyvinvoinnin kuormittajista ja uhista.
  • Terveyteni
    Tietoa terveistä elämäntavoista, sairauksien ennaltaehkäisystä ja terveyspalvelumaksuista sekä vanhenemisen aiheuttamista muutoksista kehossa.
  • Oikeuteni
    Tietoa ikääntyvän kansalaisen oikeuksista eri tilanteissa: kuntalaisena, asukkaana, potilaana, potilaan omaisena ja kuluttajana.
  • Kuoleman kohdatessa
    Neuvoja läheisen poismenon kohtaamiseen sekä ohjeita kuolemantapauksessa toimimiseen ja hautajaisjärjestelyihin.

Ikääntyvän palveluoppaan sisällön suunnitteluun ovat osallistuneet Senioriliike, Sosiaali- ja terveysministeriö, Kansaneläkelaitos, Kuurojen liitto, Kuntaliitto, Tampereen kaupunki, Valtiokonttori ja Verkkotie. 

Palveluoppaan tiedot perustuvat lisäksi eri viranomaissivustojen, kaupunkien ja kuntien sivustojen, tutkimusten, asiantuntijajärjestöjen ja erilaisten vanhusalan hankkeiden tuottamaan julkiseen tietoon sekä vanhustyön ammattilaisten antamiin tietoihin.


Asumiseni

Asumismuoto, asuinpaikka ja kodin toimivuus ovat ikääntymisen myötä yhä tärkeämpiä elämänlaatuun vaikuttavia tekijöitä. Siksi asumista koskevia tulevaisuuden toiveita kannattaa pohtia, kun toimintakyky on vielä tallella. Ikääntymisen mukanaan tuomia elämänmuutoksia kannattaa ennakoida ja niihin varautua – se torjuu osaltaan myös pelkoja ja epätietoisuutta, joita vanhenemiseen usein liittyy.

Miten ja missä haluaisit viettää loppuelämäsi? Millaisia asioita hyvään elämään mielestäsi kuuluu? Kannattaisiko harkita muuttamista hissitaloon tai portaattomaan paikkaan vielä kun muuttaminen ei ole liian työlästä? Haluaisitko yhteisöllistä senioriasumista tai lähemmäs omaisiasi asumaan? Vai olisiko vihdoin aika ja mahdollisuus toteuttaa elinikäinen haave ulkomailla asumisesta?

Ikääntymisen myötä voidaan kuitenkin tulla tilanteeseen, jossa kotona asuminen käy mahdottomaksi. Muutto palvelu- tai hoitokotiin on vaihtoehto silloin, kun omassa kodissa asuminen käy korkean iän tai sairauden myötä liian vaikeaksi tai turvattomaksi. Kotona asumisen ja vanhainkodin välillä on monia asumisvaihtoehtoja, ja uudenlaisia suunnitellaan lisää väestön vanhetessa. Ikäihmistenkin palveluihin ja asumiseen liittyvä vaatimustaso kasvaa.

Tavoitteena on, että iäkkäistä ihmisistä yhä pienempi osa on laitoshoidossa ja yhä suurempi osa saa avohuollon palveluita, kotihoitoa ja omaishoidon tukea.

Muistilista

  • Pohdi asumisesi tulevaisuuden toiveita ja tarpeita hyvissä ajoin: Kannattaisiko asua lähellä läheisiäsi? Onko kotisi toimiva myös liikkumisen heikentyessä?
  • Kotikuntasi kotihoitoa voi pyytää käymään kotona ja arvioimaan kotiavun tarvetta.
  • Selvitä Kelalta, millaisia sosiaalietuuksia olet oikeutettu saamaan kotona asuessasi.
  • Yksityisiltä kotipalveluyrityksiltä voit ostaa vaikkapa siivousapua. Muista hyödyntää kotitalousvähennys!
  • Monet järjestöt järjestävät toimintaa ikääntyville ja auttavat kotona asujia.
  • Omaishoitaja voi saada omaishoidon tukea tai muuta apua. Omaishoitajayhdistys jakaa tietoa ja tukee työssä jaksamisessa.
  • Kunnallinen tai yksityinen palveluasuminen tai hoitokodit ovat vaihtoehto kotona asumiselle. Kunnan vanhuspalvelut auttaa hakuasioissa.
  • Kotoa pois muuttaminen voi tehdä kipeää – omaisten ja hoitohenkilöiden tukea tarvitaan.
  • Omainen, ole läsnä pitkäaikaishoidossa asuvan vanhuksen elämässä. Luo hyvä keskusteluyhteys hoitohenkilöstön kanssa.

Kotona asujalle

Pitkään kotona asuminen on yleensä ikäihmisten oma toive. Kotiin liittyy oma elämänhistoria – se on osa ihmisen identiteettiä. Ikääntyvien kotona asuminen mahdollisimman pitkään on myös niin kuntien kuin valtion tavoittelema päämäärä. Nykyään noin 90 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä vanhuksista asuu edelleen kotonaan.

Omien voimien vähentyessä kotiin saatavien palvelujen merkitys kasvaa. Ikäihminen voi hakea monenlaista kunnallista, yksityistä tai vapaaehtoisapua tukemaan kotona asumista. Kotona tarvitaan ehkä myös apuvälineitä ja muutostöitä, jotta se olisi turvallinen paikka asua.

Kotona asujalle -sivuilla kerrotaan, millaista apua ja tukea kotona asumiseen voit saada ja millaisia maksukäytäntöjä ja tukia eri palveluihin liittyy.

Ns. vanhuspalvelulain tarkoituksena on varmistaa, että iäkkäät ihmiset saavat yksilöllistä tarpeittensa mukaista hoitoa ja huolenpitoa yhdenvertaisesti koko maassa laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalveluiden avulla.

Tulevaisuudessa kotona asuminen on mahdollista vielä nykyistä suuremmalle ikäihmisten ryhmälle, kunhan asumisen soveltuvuutta arvioitaessa tunnistetaan itsenäistä asumista uhkaavat tekijät, kuten muistin pettäminen ja kaatuilu.

Ympäristöministeriö on käynnistänyt viisivuotisen Ikäkoti kuntoon -kampanjan, joka on osa poikkihallinnollista Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelmaa. Projektissa työskennellään sen puolesta, että ikääntyneet voivat asua kotonaan turvallisesti omasta toimintakyvystään ja varallisuudestaan riippumatta.


Kuntien järjestämät palvelut

Kotiin saatavaa kunnallista apua kutsutaan nykyään vakiintuneesti nimellä kotihoito. Kotiin saatava kunnallinen kotihoito tarkoittaa hoitoa ja arkielämän toimintojen avustamista sekä terveyden- tai sairaanhoitoa kotona. Kotihoidon palveluita ovat:

  • Kotipalvelut – apua arkiaskareissa ja henkilökohtaisissa toiminnoissa. Sitä tulevat kotiin tekemään kodinhoitajat, kotiavustajat ja lähihoitajat.
  • Kotisairaanhoito – lääkärin lähetteellä määrätty kotona tapahtuva sairaanhoito ja kuntoutus. Tekijöinä ovat pääasiassa sairaanhoitajat.
  • Tukipalvelut – esimerkiksi ateria-, siivous-, kauppa-, turvapalvelu- ja kuljetusapu. Niitä antavat  yleensä kunnan tai yksityisten palveluyritysten työntekijät.
  • Perhehoito – vaihtoehtona kotihoidolle on hoidettavan tai perhehoitajan yksityiskodissa tapahtuva hoito.

Kotihoidon hakeminen

Voit hakea kotihoitoa ottamalla yhteyttä kotikuntaasi, jossa toimii vanhusten kotihoitoyksikkö. Yleensä kuntien sivuilta löytyy melko helposti suoria yhteystietoja kotihoitoyksikköjen vastuuhenkilöille. Suuremmissa kaupungeissa kotihoidon yksiköt on jaettu asuinalueittain. Kotihoitoa koskevat tiedot löytyvät kuntien internetsivuilta esimerkiksi kohdista ”sosiaali- ja terveyspalvelut”, ”vanhuspalvelut”, ”vanhustyö”, ”ikäihmisten palvelut” tai ”kotihoito”. Kunnan työntekijää, joka tekee kotikäyntejä ja vastaa kotihoidon järjestämisestä ja seurannasta, kutsutaan kunnasta riippuen esimerkiksi ”asiakasohjaajaksi”, ”vastuuhoitajaksi”, ”kotihoidon ohjaajaksi” tai ”palveluohjaajaksi”.

Kotihoidon tarve voi tulla myös esille kunnan järjestämällä kotikäynnillä. Niitä järjestetään monissa kunnissa 75–85 vuotta täyttäville. Tässä tapauksessa kunta itse ottaa yhteyttä ja sopii ajan kotikäyntiä varten. Joskus sairaala tai terveyskeskus ottaa puolestasi yhteyttä kunnan kotihoitoyksikköön sairaalasta kotiuttamisen yhteydessä.

Kunnan kotihoidosta vastaava henkilö tulee selvittämään kotiin, miten selviät arkielämässäsi. Jos olet täyttänyt 75 vuotta tai saat Kelan erityishoitotukea, arvio avun tarpeesta on lain mukaan tehtävä seitsemän arkipäivän kuluessa pyynnön esittämisestä. Kiireellisessä tilanteessa arvio on tehtävä viipymättä. Yleensä kunnat hoitavat melko nopeasti ensikartoituksen – hätätilanteessa usein vain päivän varoitusajalla. Ikääntyneelle kuntalaiselle tehdään ensikäynnin perusteella ehkä tutkimuksia, sovitaan mahdollisesti kuntoutuksesta ja tehdään aina henkilökohtainen palvelu- ja hoitosuunnitelma. Lähiomaisesi pyydetään mukaan hoidon suunnitteluun ja avustamiseen, jos niin haluat.

Kenellä on oikeus saada kotihoitoa?

Lain mukaan jokaisella 75 vuotta täyttäneellä ihmisellä (ja kaikenikäisillä Kelan erityishoitotukea saavilla) on oikeus saada arvio kotiapunsa tarpeesta. Kotipalvelu ja kotisairaanhoito ovat lakeihin (sosiaalihuoltolaki ja kansanterveyslaki) perustuvia palveluita. Ne eivät siltikään ole niin kutsuttuja subjektiivisia oikeuksia, joita kaikilla kotona asuvilla ikäihmisillä on oikeus saada. Kotipalvelu ja sairaanhoito ovat siis kunnan tarveharkintaisia palveluita, joiden tarpeen arvioi kotihoito selvityksessä tai terveyskeskus.

Kotihoidon saamisen perusteet vaihtelevat kunnittain. Peruslähtökohtana on lain mukaan se, että kotihoitoa saavat ikääntymisen, sairauden, vamman tai muun alentuneen toimintakyvyn vuoksi ihmiset, jotka tarvitsevat apua päivittäisissä toiminnoissa kuten syömisessä, peseytymisessä, wc:ssä käymisessä ja kävelyssä. Kotipalvelun tarpeen pitää olla toistuvaa, yleensä päivittäistä tai muutamia kertoja viikossa olevaa. Jos käyntitarve on harvemmin kuin kerran viikossa, kunnat yleensä ohjaavat käyttämään yksityisiä palveluyrityksiä tai turvautumaan omaisten apuun.

Kunta vastaa asukkaidensa terveyden- ja sairaanhoidosta kunnes ns. sote-uudistus astuu voimaan, mikä tapahtuu todennäköisesti vuoden 2019 alussa. Tällöin kunnan sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät ns. itsehallintoalueiden vastattaviksi. Nyt kotisairaanhoidon tarpeesta päättää kotisairaanhoidosta vastaava lääkäri terveyskeskuksessa.

Miten tarvetta mitataan?

Kotihoidon tarpeen mittarina käytetään yleisimmin niin sanottua RAVA-indeksiä, tai vaihtoehtoista RAI-mittaria tai esimerkiksi muistihäiriöitä kuvaavaa MMSE-mittaria. Mitä suurempi indeksi, sen heikompi toimintakyky. Mittausten pisteytyksiä ei välttämättä tarvitse itse tietää. Ne ovat vanhustyön henkilöstön apuvälineitä, joiden tarkoituksena on varmistaa, että kunta jakaa palveluita tasapuolisesti. Kotihoidon tarpeen arvioinnissa otetaan huomioon myös yksityiset palvelut, vapaaehtoistyö ja läheisten osallistumismahdollisuudet.

Sotavetaraaneille on taattu erityisiä oikeuksia, jotka liittyvät sosiaalietuuksiin ja sosiaali- ja terveyspalveluihin. Palveluiden määrä ja asiakkaan maksuvelvoite riippuu sotavamman vakavuudesta. Sotainvalidien oikeutta kokoaikaiseen laitoshoitoon on laajennettu ja myös veteraanilisään ja ruokavaliokorvaukseen on tullut korotuksia. Sotainvalidien veljesliiton verkkosivuilta saat tietoa sotainvalidien korvausmuodoista.

Kunnan on annettava asiakkaalle kirjallinen päätös kotipalvelun ja muiden sosiaalipalvelujen myöntämisestä. Jos olet tyytymätön itseäsi koskevaan kotihoidon päätökseen, sinulla on oikeus hakea siihen muutosta. Kunnan sosiaaliasiamieheltä voit saada apua ongelmatilanteissa. Lääkärin tekemästä kotisairaanhoidon päätöksestä ei voi valittaa.

Yleinen kehityssuunta on, että kunnallisten palvelujen ehdot ovat tiukentuneet ja että yksityisen palvelun ja vapaaehtoisavun määrä on kasvanut. Palveluiden saatavuudessa on alueellisia eroja. Suurissa kaupungeissa on usein pieniä kuntia enemmän yksityistä tarjontaa, ehkä järjestötoimintaakin. Osa ikääntyvistä rahoittaa kokonaan itse esimerkiksi kodin siivouksen. Toisaalta palveluseteleiden käyttö ja kotitalousvähennykset ovat lisänneet valinnan mahdollisuuksia ja kiinnostusta yksityisiin palveluihin. Katso kotitalousvähennyksestä tarkemmin Ikääntyvän palveluoppaan osiosta Raha-asiani.

Monet kunnat ovat ulkoistaneet siivousta ja ateriapalveluja tarkoituksenaan tehostaa palveluitaan ja säästääkseen kustannuksia. Tämä on lisännyt yksityisten palveluyritysten kysyntää. Näitä kunnan ulkopuolisilla teettämiä palveluita kutsutaan ostopalveluiksi – mutta ne eivät siis ole yksityisiä vaan kunnallisia palveluita.

Kotihoito käytännössä

1. Kotipalveluun kuuluu monenlaista arkiaskareissa avustamista, henkilökohtaisen hygienian hoitoa ja siinä avustamista, pukeutumisessa ja riisuutumisessa auttamista, vaatehuoltoa ja kodin siistimisessä auttamista. Toimintakunnosta riippuu, kuinka paljon aikaa varataan kotikäyntiä kohden. Palveluiden sisällössä voi olla kuntakohtaisia eroja: kuinka paljon yleensä varataan aikaa tiettyä toimenpidettä kohden, kuinka usein pestään hiukset, ajetaan parta tai kuuluuko saunotus palveluun. Kotipalvelun työntekijä voi tulla käymään joitakin kertoja viikossa tai useita kertoja päivässä. Kotipalvelun pitäisi myös auttaa omatoimisuuteen kotiaskareissa ja kannustaa liikkumaan ja löytämään mielekästä tekemistä.

2. Kotisairaanhoitoon kuuluvat esimerkiksi lääkärin hoito- ja kuntoutussuunnitelmat, ja siihen voi liittyä vaikkapa laboratoriotutkimuksia, kuntoon, muistiin ja mielialaan liittyvää seurantaa tai verenpaineen- ja verensokerinmittauksia ja lääkehoitoa. Sairaalasta kotiutettava voi saada monissa kunnissa tehostettua kotihoitoa. Kuntakohtaisesti kotisairaanhoitoon voi kuulua lisäksi yökotihoitoa ja saattohoitoa.

Suuri osa kotona asuvista ikäihmistä käyttää sekä kotipalvelua että kotisairaanhoitoa. Suurimmassa osassa kuntia kotipalvelu ja kotisairaanhoito on myös hallinnollisesti yhdistetty yhdeksi kotihoidon yksiköksi. Kuntalaisen kannalta tämä näkyy siten, että yksi vastuuohjaaja hoitaa kaikkea kotihoitoon liittyvää toimintaa.

3. Tukipalveluita ovat ateria-, siivous-, pyykki-, kylvetys/sauna-, kauppa- ja turvapalvelut. Turvapalvelut voivat tarkoittaa esimerkiksi kotiin tuotavaa turvapuhelinta tai nykyään myös niin kutsuttua hyvinvointiranneketta, joka mittaa kehon liikettä ja lämpötilaa. Turvalaitteiden avulla voit saada kotiin ympärivuorokautisesti apua hätätilanteessa.

4. Muitakin kotona asumista helpottavia kunnallisia palveluita on olemassa. Huonokuntoinen ihminen voi saada sosiaalihuoltolain mukaista kuljetuspalvelua, jos liikkuminen julkisilla joukkoliikennevälineillä on liian hankalaa. Huonokuntoisuutta voi olla myös muistihäiriö.

Hallituksen periaatepäätöksen mukaan jokaisella kehitysvammaisella ihmisellä on oikeus asua samoin kuin muutkin kuntalaiset asuvat ja saada tarvitsemansa palvelut. Periaatepäätös ohjaa ja tukee kuntia ja kuntayhtymiä lakkauttamaan asteittain vammaisten ihmisten laitosasumisen sekä kehittämään asumisen tukemiseksi tarvittavia palveluja ja asuinympäristöjä.

Jos liikuntakykysi on heikentynyt, voit saada omasta terveyskeskuksestasi lainaksi perustason apuvälineitä, esimerkiksi kävelykepin, wc-korotuksen tai suihkujakkaran. Erikoistason apuvälineiden lainaamisesta vastaavat usein aluesairaaloiden tai keskussairaaloiden apuvälineyksiköt.

Monet kunnan- ja kaupunginkirjastot tarjoavat ikäihmisille lainakirjojen kotipalvelua.

Kotihoidon maksut ja etuudet

Kunnan kotihoito (kotipalvelut, kotisairaanhoito ja tukipalvelut) ovat kaikki maksullisia palveluita. Tukipalvelujen eli esimerkiksi ateriapalvelun, turvapuhelimen vuokran tai siivouksen maksuista ei ole erikseen säädetty laissa, joten kunnat päättävät itse hinnoista. Monet kunnat pitävät kotihoidon verkkosivuillaan listaa voimassa olevista palvelumaksuista. Kotihoidosta on joissakin kunnissa oppaita, joissa maksuista kerrotaan tarkemmin.

Säännöllisistä kotihoidon palveluista peritään kuukausimaksua niiltä asiakkailta, jotka saavat palvelua vähintään kerran viikossa. Palvelutuntien määrä sovitaan palvelu- ja hoitosuunnitelmassa. Säännöllisistä kotipalveluista ja kotisairaanhoidosta maksetaan kuukausimaksu, joka määräytyy asukkaan ja puolison veronalaisista ansio- ja pääomatuloista (bruttotulot) sekä verosta vapaasta tulosta. Poikkeuksena ovat tilapäiset käynnit, joista kunta veloittaa hinnaston mukaisesti. Asumistukea ja muita tiettyyn tarkoitukseen maksettavia tukia ei lasketa tuloiksi.

Asiakasmaksu

Kuukausittainen asiakasmaksu voidaan laskea käytetyn työajan tai käyntikertojen perusteella. Kunnilla on omat maksuluokkataulukkonsa, jossa on useita hoitokäyntiluokkia: esimerkiksi pienin luokka 1–5 käyntiä/tuntia kuukaudessa ↔ suurin luokka yli 40–60 käyntiä/tuntia kuukaudessa. Jokaisessa luokassa on omat maksuprosenttinsa, jotka vaihtelevat kunnittain. Maksuluokkataulukot löytyvät kuntien kotihoidon verkkosivuilta, kuntien kotihoidon oppaista tai oman kunnan kotihoito kertoo niistä tarkemmin.

Kotona annettavan palvelun kuukausimaksu saa siis olla enintään tietty prosenttiosuus tulorajan ylittävistä kuukausituloista. Maksut perustuvat sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulakiin ja asiakasmaksuasetukseen. Asetuksessa määritellään tietyt enimmäisprosentit sille, kuinka paljon kuukausimaksu voi enintään olla.

Etuudet

Selvitä, millaisia sosiaalietuuksia olet oikeutettu saamaan kotona asuessasi. Monet kotona asuvat vanhukset eivät osaa hakea kaikkia heille kuuluvia etuuksia ja vähennyksiä. Kotihoidon ohjaajan tulisi auttaa ja varmistaa, että etuudet on haettu asianmukaisesti.

Eläkkeensaajat voivat hakea Kelalta kotihoitoon hoitotukea, jonka suuruus on porrastettu avuntarpeen mukaan. 

  • Eläkkeensaajien hoitotuki  linkki
    Eläkettä saavan hoitotuen avulla Kela tukee sairaan tai vammaisen eläkkeensaajan kotona asumista ja siellä tapahtuvaa hoitoa sekä korvaa sairaudesta tai vammaisuudesta aiheutuvia erityiskustannuksia.
    Kansaneläkelaitos Kela

Hoitotukeen voi liittyä veteraanilisä. Kela myöntää myös eläkkeensaajan asumistukea pienituloisille. Eläkkeensaajan asumistuen ehtoja on yksinkertaistettu. Jos olet pienituloinen eläkeläinen ja saat vanhuuseläkettä, takuueläkettä, perhe-eläkettä tai täyttä työkyvyttömyyseläkettä, voit hakea Kelasta eläkkeensaajan asumistukea. Jos olet osa-aika- tai osatyökyvyttömyyseläkeläinen, voit hakea yleistä asumistukea.

Joissakin tapauksissa voi olla mahdollista saada myös yleistä asumistukea.

  • Yleinen asumistuki  linkki
    Pienituloinen ruokakunta voi saada Kelasta yleistä asumistukea asumismenojensa vähentämiseksi. Tietoa asumistuen saamisen perusteista, määrästä ja hakemisesta.
    Kansaneläkelaitos Kela

Huonosti liikkumaan pääseville voi hakea kunnalta lääkäri- tai terveyskeskuskäyntejä varten vammaispalvelulain mukaista kuljetustukea.

Omaishoitaja voi saada omaishoidon tukea kunnalta. Katso Ikääntyvän palveluoppaan sivu Omaishoito

Muista käyttää myös kotitalousvähennystä maksamastasi yksityisestä kotitaloustyöstä. Tarkemmin käytännön taloudenpidosta ja sosiaaliturvaan liittyvistä etuuksista Ikääntyvän palveluoppaan osiossa Raha-asiani.

Sotainvalideille ja rintamaveteraaneille valtio (eli Valtiokonttori) ja kunnat tarjoavat erityisiä korvauksia ja palveluita. Vähintään 15 prosentin invalidille kuntien järjestämät ateriapalvelut, pyykkipalvelut, siivousapu ja muut tukipalvelut ovat  maksuttomia. Tarkista kunnastasi, miten palvelut on päätetty tarjota. Sotaveteraaneille osa kotihoidon palveluista on maksuttomia.

Perhehoito

Kunta järjestää kotihoidon lisäksi myös ns. perhehoitoa. 

Perhehoito tarkoittaa sitä, että ikääntynyt ihminen voi asua kodinomaisesti omassa tai perhehoitajan kodissa siten, että siellä asuu muitakin hoitoa tarvitsevia.

Ikääntyneen perhehoito voi olla lyhyt- tai pitkäaikaista, osa-aikaista tai ympärivuorokautista. Perhehoitajana voi toimia henkilö, joka koulutuksensa, kokemuksensa tai henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella on tehtävään sopiva.

Perhekodissa saa samanaikaisesti hoitaa enintään kuutta henkilöä, alle kouluikäiset lapset ja muut erityistä huolenpitoa vaativat henkilöt mukaan lukien.

Perhehoitajalla on omaishoitajan tavoin oikeus vapaaseen. 


Kunnan tarjoama palveluseteli

Palveluseteli tarkoittaa kunnan tai kuntayhtymien sitoumusta maksaa yksityisestä palvelusta tietty niiden määrittämä osuus kustannuksistasi. Palveluseteli ei siis nimestään huolimatta ole rahallinen etuus samalla tavalla kuin lounasseteli. Sitä ei siis voi esimerkiksi siirtää toisen henkilön käytettäväksi. Se on yksi kunnan tai kuntayhtymän tapa järjestää kuntalaisille kuuluvia palveluita. Palveluseteli voi näyttää painetulta seteliltä, se voi olla sähköinen kortti tai pelkkä viranomaispäätös.

Palveluseteleistä puhutaan nykyään paljon, mutta niiden käyttö ei vielä ole kovin yleistä. Silti palveluseteleiden käyttö on yleistymässä, ja niiden käyttötavat laajenevat. Käytössä on esimerkiksi palveluasumisen, kotihoidon, omaishoidon ja kotisairaanhoidon palveluseteleitä. Monissa kunnissa yksityisten palveluiden kysyntää on lisännyt mahdollisuus hyödyntää kunnan palveluseteleitä.

Palvelusetelin arvo vaihtelee kunnittain ja kuntayhtymittäin. Palveluseteli voi olla kaikille käyttäjille samansuuruinen tai sen arvo voi riippua tuloistasi.

Miten saat palvelusetelin?

Palvelusetelin voit saada tiettyä palvelua varten käytettäväksi palvelujen ostamiseen järjestöiltä tai joltakin yritykseltä (palveluntuottajalta). Niissä kunnissa ja kuntayhtymissä, joissa palveluseteliä käytetään, terveyskeskus tai sosiaalivirasto saattaa kysyä, haluatko ottaa palvelusetelin käyttöösi. Palvelusetelistä voi kieltäytyä, jolloin kunta ohjaa sinut vastaavaan muuhun palveluun.

Palvelusetelin avulla voit itse tai omaisen tai kotihoidon ohjaajan avulla valita yksityisen palveluntuottajan. Voit siis esimerkiksi etsiä sopivan siivousyrityksen tai fysikaalisen hoitolaitoksen ja ostaa palvelusetelillä tiettyyn hintaan siivousta tai jumppaa. Kotikuntasi pitää luetteloa hyväksymistään palveluntuottajista. Niiden hintojen pitää olla myös julkisesti saatavilla.

Palveluseteli kotihoidossa

Säännöllisessä kotihoidossa käytetään tulosidonnaista palveluseteliä. Palveluseteli käy sekä kotipalveluun että kotisairaanhoitoon. Osassa kuntia tai kuntayhtymiä on siivoukseen käytettävä palveluseteli eli siivousseteli, jonka arvo määräytyy asiakkaan bruttotulojen mukaan. Palvelusetelistä saa lisätietoja oman kotikunnan terveysasemalta, kotihoidon ohjaajalta tai sosiaalivirastosta.

Kotipalvelusetelin arvo lasketaan tulojen mukaan. Kotipalvelun ja sairaanhoidon palvelusetelin enimmäisarvon sekä tulorajat ja vähennysprosentit löydät sosiaali- ja terveysministeriön verkkosivuilta. Enimmäisarvoisen setelin saat, jos bruttotulot eivät ylitä tulorajaa.

Tilapäiseen kotipalveluun annettavan palvelusetelin arvon päättää kunta, mutta setelin arvon on oltava kohtuullinen. Seteli voi olla joko tasasuuri tai tulosidonnainen.


Yksityiset palvelut ja vapaaehtoisapu

Mitä ovat ei-kunnalliset palvelut?

Kuntien lisäksi kotiapua antavat yksityiset palveluyritykset sekä järjestöt ja yhdistykset. Kotipalveluyritykset ja niin sanottu kolmas sektori täydentävät kunnallisia sosiaali- ja terveyspalveluita. Yksityiset palveluyritykset tarjoavat nykyään monenlaista kotiapua arkielämää helpottamaan. Niitä käyttävät yhä yleisemmin niin ikäihmiset kuin muu väestökin. Myös kotihoito ohjaa usein hankkimaan itsenäisesti tai omaisten avulla kotiin yksityistä kotipalvelua esimerkiksi suurempiin siivoustöihin.

Palveluyritysten tarjonta vaihtelee kunnasta riippuen: pienellä paikkakunnalla esimerkiksi siivouspalveluita ei useinkaan ole riittävästi saatavilla. Myös vapaaehtoinen järjestötoiminta vaihtelee. Yksityisten palveluyritysten suosiota on lisännyt mahdollisuus vähentää maksut verotuksessa kotitalousvähennyksenä. Kotitalousvähennyksestä on tietoa Ikääntyvän palveluoppaan osiossa Raha-asiani.

Silloin kun yksityinen palveluyritys ei tarjoa palvelua kunnalle vaan toimii yksinomaan markkinoilla, kuluttajansuojalainsäädäntö turvaa oikeuksiasi. Yksityisten yritysten toiminta on myös pääsääntöisesti luvanvaraista, ja niillä on oltava aluehallintoviraston (entiset lääninhallitukset) tai Valviran (eli Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto) lupa toimia. Aluehallintovirastot ja kuntien terveyslautakunnat tai muut vastaavat toimielimet valvovat yksityisten palveluyritysten toimintaa.

Millaista kotiapu on käytännössä?

Kunnallisen kotihoidon ulkopuolista apua käyttämällä voi paitsi teettää raskaimpia kotitöitä, löytää myös yleistä hyvinvointia edistävää tekemistä ja ajanvietettä. Ikääntyvän kotona asujan kannattaa selvittää, millaista apua oman asuinalueen palveluyritykset tai eläkeläis- ja seniorijärjestöt ja yleishyödylliset yhteisöt tarjoavat. Kunnan antama apu on tarkoin rajattu: kunnan työntekijöillä ei ole mahdollisuuksia pestä ikkunoita, virittää digisovitinta tai auttaa viemään teatteriin tai kirjastoon.

Yksityinen palvelu tai vapaaehtoisapu voi olla siivouspalveluiden lisäksi paljon muutakin: kuntoutusta, jalkahoitoa, ulkoilua ja asiointiapua pankissa ja postissa, kodin pienremontteja, television ja tietokoneen asennusapua tai pihatöitä. Se voi myös olla ystäväpalvelua tai koiran ulkoiluttamista sairauden aikana. Jos olet vielä hyväkuntoinen ja kaipaat mielekästä tekemistä, voit itsekin liittyä vapaaehtoistoimintaan ja avustaa huonokuntoista tai yksinäistä ikäihmistä asuinalueellasi.

Mistä löydät kotiapua?

Kuntien ja kaupunkien kotihoidon tai ikääntyneiden palveluista kertovilta internetsivuilta saa yhteystietoja omalla asuinalueella toimivista kotipalveluyrityksistä ja järjestötoiminnasta. Yhä useamman kaupungin verkkosivuilla on myös erityinen seniori-info tai -neuvonta, josta saat tietoa kunnallisista, yksityisistä ja erilaisten järjestöjen ja yhdistysten tarjoamista palveluista.

Yksityisiä kotipalveluyrityksiä löydät myös esimerkiksi internetistä, yrityshakemistoista ja puhelinluetteloista. Internetissä on verkkosivusto Elias.fi, joka on kotipalveluiden osto- ja myyntipaikka. Kaikki Elias.fissä olevat yritykset ovat ennakkoperintärekisterissä eli niiden työn saa vähennettyä verotuksessa. Myös järjestöjen tarjoama maksullinen kotiapu on kotitalousvähennyskelpoinen.

  • Kotityöpalvelujen nettihaku  linkki
    Elias.fi-palvelusta voi etsiä erilaisten kotipalvelujen tuottajia palvelumuodon ja paikkakunnan mukaan.
    Useiden organisaatioiden tuottama

Yksityisiä palveluntuottajia voivat olla myös jotkut ruokakaupat. Jos kaupassa asiointi on raskasta, kysy omasta lähikaupastasi, voivatko he tuoda ostokset kotiin.

Esimerkiksi seuraavat järjestöt tekevät ikääntyneille suunnattua työtä:

  • Suomen Punaisella Ristillä (SPR) on monenlaista vapaaehtoistoimintaa kautta maan. Esimerkiksi SPR:n ystävätoiminnan kautta voit saada apua vaikkapa ulkoilemiseen. Vapaaehtoinen ystävä voi olla avuksi pienissä askareissa, mutta ystäväpalvelu ei ole kotipalvelua.
  • Setlementtiliitto ry järjestää kautta Suomen vapaaehtoistoimintaa, kuten arkiaskareissa avustamista tai virkistystoimintaa. Erityispalveluita on myös ikääntyneille maahanmuuttajille.
  • Marttaliitolla on tarjolla kotiapua usealla paikkakunnalla, ja sitä välitetään liiton toimipisteistä. Kotiavusta voit saada apua siivoukseen ja ruoanvalmistukseen. Martoilta voi löytyä apua myös kaupassakäyntiin, ulkoiluttamiseen, asiointiin ja puutarhanhoitoon. Tarjonta vaihtelee alueittain.
  • Kuurojen Liiton kuntoutussihteeritoiminta tukee välillisesti ikääntyneiden kuurojen kotona asumista tarjoamalla tukea ja neuvontaa. Viittomakielisiä kotipalvelu- ja kotiuttamis- ja toipilashoitopalveluita tuottaa Kuurojen Palvelusäätiö Kotiväylä-ohjelmassaan.
  • Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton jäsenjärjestöjä on kautta Suomen. Ne järjestävät monenlaista asumis- ja ateriapalveluja, virkistäytymistä ja vapaaehtoistoimintaa myös kotona asuville.
  • Vanhustyön keskusliitolla on kaikille avointa ja maksutonta senioritoimintaa, kuten vapaaehtoistyön välitystä, retkiä ja kerhoja. Senioritoiminta on keskittynyt pääkaupunkiseudulle.
  • Folkhälsan toimii Uudellamaalla, Turunmaalla, Pohjanmaalla ja Ahvenanmaalla ja järjestää monenlaista virkistystoimintaa ja tukipalveluita ruotsinkielisille ikäihmisille.
  • 4H-järjestö, joka toimii lähes koko maassa, välittää nuorten palveluja senioreille. Vapaaehtoiset voivat siivota, hoitaa kauppa- tai virastoasioita, avustaa ulkoilussa, lemmikin hoidossa, pihatöissä tai toimia juttuseurana.
  • Ystäväpiiri on ryhmätoimintaa ikäihmisille, jotka kokevat yksinäisyyttä. Toiminnan mahdollistavat Vanhustyön keskusliitto ja RAY. Ystäväpiireissä ympäri Suomen ollaan yhdessä mukavassa ja turvallisessa ilmapiirissä.
  • Rauhanturvaajat ry:n paikallisyhdistykset antavat pienimuotoista talkooapua sotaveteraaneille ja heidän läheisilleen. Lisää tietoa toiminnasta saa Rauhanturvaajaliiton päivystyspuhelinnumerosta.
  • Hoivatyössä olevat työntekijät eivät edelleenkään aina näe, tiedosta tai hyväksy ajatusta, että osa ikäihmisistä kuuluu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Seksuaalinen tasavertaisuus Seta ry on valtakunnallinen ihmisoikeus- ja sosiaalialan järjestö, joka ajaa myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ikäihmisten asioita. Mummolaakso ry perustettiin aikoinaan homoseksuaalisten naisten vanhainkotiprojektiksi, mutta se on tämän jälkeen laajentanut toimintaansa myös moniin muihin ikääntyviä homonaisia koskettaviin kysymyksiin.
  • Monet ikääntyneet maahanmuuttajat voivat kokea masennusta tai yksinäisyyttä. Heiltä voivat puuttua sosiaaliset verkostot ja heillä voi olla koti-ikävä. Myös ikääntyneille maahanmuuttajille on tarjolla erilaista yhdistystoimintaa ja hoiva-apua. Tällaisesta toiminnasta kannattaa kysyä kotikunnasta tai maahanmuuttajayhdistyksistä.
  • Myös poliittisesti sitoutuneilla eläkeläisjärjestöillä on tarjolla erilaisia palveluja sekä yhteistoimintaa eläkeläisille.

Omaishoito

Mitä omaishoito on?

Omaisen tai läheisen useimmiten ikääntyneelle ihmiselle antamaa säännöllistä hoitoa ja huolenpitoa kutsutaan omaishoidoksi. Omaishoitaja on usein hoidettavan oma puoliso. Omaishoitoa annetaan usein myös vammaiselle tai sairaalle ihmiselle, jonka toimintakyky on alentunut. Hoitaja voi olla puolison lisäksi muu omainen, sukulainen tai läheinen henkilö.

Omaishoidon tuki

Jos haluat alkaa omaishoitajaksi tai läheisesi haluaa alkaa hoitaa sinua, selvitä aluksi kuntasi sosiaalitoimistosta, voitko saada kunnalta omaishoidon tukea tai muuta apua. Selvitä myös Kelalta muut mahdolliset kotihoitoon liittyvät tuet ja etuudet. Sotaveteraanien omaishoitoon liittyvistä tuista neuvoo Valtiokonttori ja Kela. Lisää tietoa tuista saat Ikääntyvän palveluoppaan sivulta Tuet, alennukset ja asiakasmaksut.

Omaishoidon tukia hoidettavalle ovat omaishoito, hoito- ja palvelusuunnitelmassa sovitut sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ja omaishoitajan vapaan ajaksi annettavat palvelut. Omaishoitaja voi saada hoitopalkkiota, vapaapäiviä ja hänelle kuuluu kunnan järjestämä eläke- ja tapaturmavakuutus ja tietyt sosiaalipalvelut. Omaishoitajille maksettavat palkkiot kerrotaan sosiaali- ja terveysministeriön sivuilla.

Työsopimuslain muutos helpottaa työssäkäyvien omaishoitajien ja etäomaishoitajien asemaa. Lain mukaan työntekijällä on mahdollisuus ottaa palkatonta perhevapaata perheenjäsenen hoitamiseen. Työntekijän on sovittava työnantajan kanssa oikeudestaan tähän vapaaseen. Työnantajalla on velvollisuus pyrkiä järjestämään työt siten, että työntekijä voi jäädä määräajaksi pois työstä ja hänellä ei ole poissaolon ajalta palkanmaksuvelvollisuutta. Työntekijällä on vapaan jälkeen oikeus palata ensisijaisesti aikaisempaan työhönsä.

Suomessa on suuri määrä omaishoitajia, mutta vain osa saa omaishoidon tukea. Kaikilla tuen saannin ehdot eivät täyty, kunnilla ei ole riittäviä määrärahoja tai omaishoitajat eivät osaa hakea tukea. Omaishoidon tuki on lakisääteinen sosiaalipalvelu, mutta se ei kuitenkaan kaikille takaa oikeutta omaishoidon tukeen. Tuesta päättää useimmissa kunnissa esimerkiksi johtava kodinhoitaja tai kotipalvelun ohjaaja, sosiaalityöntekijä tai vanhainkodin johtaja. Omaishoidon tuki on kokonaisuus, johon kuuluu omaishoitajalle maksettava hoitopalkkio, tarpeen mukaan palvelut hoidettavalle ja omaishoitajalle sekä sitovassa hoidossa lakisääteiset vapaapäivät.

Omaishoidon tuesta tehdään aina toimeksiantosopimus kunnan ja omaishoitajan välille. Omaishoitosopimukseen liittyy aina myös hoito- ja palvelusuunnitelma. Hoitopalkkion suuruus riippuu siitä, kuinka sitovaa ja vaativaa työ on. Omaishoitajan hoitopalkkio on veronalaista tuloa, ja siitä kertyy omaishoitajalle eläkettä. Omaishoitosopimuksen tehnyt henkilö ei ole työsuhteessa kuntaan tai hoidettavaan, vaan omaishoitajien eläketurva kuuluu kunnalliseen eläkelakiin. Omaishoitajien eläketurva ja eläkemaksut määräytyvät sen mukaan, milloin omaishoitaja on syntynyt. Kunnan on järjestettävä omaishoitajille tapaturmavakuutus.

Muuta tukea omaishoitoon

Yleisimmin kunnat tarjoavat omaishoidon tueksi kotihoitopalveluita (katso kotihoidosta tarkemmin Ikääntyvän palveluoppaan sivulta Kuntien järjestämät palvelut). Kunta voi myös tarjota paikan vanhainkodissa tai terveyskeskuksessa jaksottaishoitona tai omaishoitajan vapaan ajaksi. Jaksottaishoito eli intervallihoito tarkoittaa sitä, että hoidettava asuu esimerkiksi vuoroviikoin tai päivisin palvelukeskuksessa tai vanhainkodissa. Monet kunnat tarjoavat hoidettaville ja hoitajille myös virkistys- ja yhdessäolomahdollisuuksia. Omaishoitajan vapaan aikaisen sijaishoidon voi järjestää myös toimeksiantosopimuksella. Sen tekee kunta sijaishoitajan kanssa.

Yleensä omaishoitajat kokevat työnsä raskaaksi erityisesti sen sitovuuden takia. Monet omaishoitajat ottaisivat lisäavun mieluimmin kotiin eli niin että sijaishoitaja tulisi hoitamaan ikääntynyttä, kun omaishoitaja käy asioilla tai tarvitsee lepoa. Käytännössä toimitaan kuitenkin useimmiten niin, että kunta järjestää vapaan ajaksi paikan hoitolaitoksessa. Kaikkiaan omaishoitajat toivoisivat kunnilta nykyistä enemmän lyhytaikaista hoitoa, omaisten tukea, vapaapäiviä ja kotimiestoimintaa. Tilapäishoitoa tarvittaisiin nykyistä enemmän nopealla varoitusajalla kaikkina vuorokauden aikoina.

Nykyään omaishoidon tukea saavilla omaishoitajilla on kuitenkin oikeus vähintään kolmeen (3) vapaapäivään kuukaudessa silloin, kun omaishoitaja on sidottu omaishoitoon (yhtäjaksoisesti tai päivittäin). Sidonnaisuus katsotaan ympärivuorikautiseksi, vaikka hoidettava viettäisi säännöllisesti osan päivästä kodin ulkopuolella (enintään 5–7 tuntia) esimerkiksi päiväkeskuksessa tai vanhainkodissa. Näiden niin sanottujen lakisääteisten vapaapäivien aikaisen sijaishoidon maksulla on kattoraja.

Omaishoitaja voi pitää kertyneet vapaapäivät kuukausittain tai säästää vapaapäiviä ja pitää pidemmän lomajakson kerrallaan. Vapaapäivien ajalta maksetaan omaishoidon tukea. Kunta päättää viime kädessä siitä, miten omaishoitajan vapaan aikainen hoito järjestyy.

Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry tukee omaishoitotyön kehittämistä. Liiton ja sen paikallisyhdistysten kautta saat tarkempaa tietoa omaishoitoasioista. Liitto järjestää myös omaishoitajille kuntoutusta yhdessä Kelan kanssa ja tuettuja lomia yhdessä sosiaalisten lomajärjestöjen kanssa. Kuntoutuslaitosjakso on maksuton. Kela korvaa kuntoutuksesta matkakustannuksia. Liiton paikallisyhdistykset järjestävät omaishoitajille info- ja virkistystilaisuuksia. Moni yhdistys järjestää omaishoitajille vertaistukiryhmiä.

Omaishoitajien tukitoimintaa

Suomen Punaisella Ristillä SPR:llä on omaishoitajille tarjolla virkistystä, vertaistukea, ryhmätoimintaa, ohjausta, puhelinpalvelua ja neuvontaa kahdeksan eri SPR:n piirin alueella, yhteensä yli 60 paikkakunnalla. Toiminta on ammatillisesti koordinoitua, pääasiassa vapaaehtoisten toteuttamaa.

Myös Suomen omaishoidon verkoston kautta voit saada lisätietoa verkostoon kuuluvista järjestöistä, jotka tarjoavat koulutusta, vertaisryhmätoimintaa, lomia tai kuntoutusta omaisille. Omaishoidon palveluja tarjoavat lisäksi jotkut kotipalveluyritykset.


Koti turvalliseksi

Kodin muutostyöt

Kodin huono kunto tai puutteelliset varusteet voivat olla este kotona asumisen jatkumiselle. Monien kerrostalojen ongelmana on hissittömyys. Asunnoissa liikkumista voivat haitata ahtaus tai rappuset. Ikääntyvän ihmisen kotona elämistä voi auttaa monenlaisilla kodin muutostöillä: leventämällä ovia, asentamalla luiskia ja ramppeja, remontoimalla pesutiloja ja asentamalla huoneisiin kahvoja. Tällaiset muutostyöt lisäävät turvallisuutta kotona.

Heikentynyt toimintakyky ja ikäihmisille yleiset kaatumiset voivat johtaa pelkoon ja turvattomuuden tunteeseen kotona. Kotitapaturmien riskiryhmä ovat 75 vuotta täyttäneet naiset. Loukkaantumissyitä ovat usein huimaus ja heikentynyt näkö. Esimerkiksi 70 vuotta täyttänyt ihminen tarvitsee kolminkertaisen valotehon nuoreen verrattuna nähdäkseen kunnolla. Vasta viime vuosina on uusia asuntoja rakennettaessa herätty huomaamaan, että asuntojen pitäisi muuntua asukkaiden tarpeiden mukaisesti.

Monet varotoimet ja apukeinot ovat helppoja ja yksinkertaisia: poistetaan törröttävät matonkulmat, liukkaat pikkumatot ja irtojohdot ja lisätään valaistusta. Hankitaan liukuesteitä, istuinkoroke wc:hen ja keittiöön apuvälineitä ja korotetaan sängynjalkoja. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaassa "Arkea helpottavat välineet. Opas ikäihmisille" on listattu keinoja elämän helpottamiseen kotona.

Kotona asuvien vanhusten paloturvallisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Laki velvoittaa, että jos esimerkiksi kotikäynnin yhteydessä havaitaan ilmeinen palovaara tai muu onnettomuusriski, siitä tulee ilmoittaa alueen pelastusviranomaisille.

Avustuksia korjauksiin

Kunnat myöntävät avustuksia ikääntyneiden ihmisten kodin korjaus- ja muutostöihin. Korjausavustusta haet kunnalta, joka saa määrärahat Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskukselta (ARA). Avustus myönnetään sosiaalisin perustein. Kunnilla on melko vähän varsinaista korjausneuvontaa, mutta ne neuvovat hakemusehdoista. Asuntojen korjausavustusta haetaan kunnan asuntoviranomaisilta.

Korjausavustuksen saaminen edellyttää, että ympärivuotisessa asuinkäytössä olevassa asunnossa ainakin yksi asukas on vähintään 65-vuotias tai vammainen. Tulot tai varallisuus eivät saa ylittää tiettyjä rajoja. Veteraaneilla on muuta vanhusväestöä korkeammat tulorajat. Myös veteraanien leskille myönnetään avustuksia korkeammilla tulorajoilla.

Korjausavustusta haetaan Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen lomakkeella.

ARA avustaa myös ikääntyneiden asuntoihin liittyvissä hissihankkeissa. Avustuksia voi edellä mainittujen muutostöiden lisäksi saada vanhojen talojen LVIS-järjestelmien (lämpö, vesi, ilmastointi ja sähkö) parantamiseen. Kodinkoneista avustusta voi saada uuden lieden ja kylmäkalusteiden hankintaan.

Tukien tarkemmista ehdoista kannattaa ottaa selvää Vanhustyön keskusliiton alueellisilta korjausneuvojilta. Korjausneuvojat avustavat vanhuksia asunnossa tarvittavien muutostöiden suunnittelussa. Korjausneuvoja tekee tarvittavan paperityön eli hankkeen luonnospiirustukset ja kustannusarvion ja laittaa avustushakemukset liikkeelle. Tarvittaessa korjausneuvoja avustaa myös urakoitsijan löytämisessä. Korjausneuvojan tekemä työ on asiakkaalle maksutonta, mutta remontin teko tietysti maksaa.

Toinen tukimuoto liittyy vammaispalveluun. Vammaispalvelulaki velvoittaa kunnan tekemään vaikeasti vammaisen asunnossaan tarvitsemat muutostyöt eli nimenomaan tietyn vamman aiheuttavat välttämättömät muutostyöt. Tulot ja varallisuus eivät vaikuta oikeuteen saada tukea. Lisätietoa saat oman kuntasi sosiaalivirastosta. Mikäli asut huonokuntoisessa asunnossa, toimintakykysi on heikentynyt ja tuloja tai varallisuutta ei ole niin paljon että voisit itse maksaa muutostyöt, voit saada asunnon muutostöihin tai apuvälineisiin korvauksia kunnalta.

Tietoa turvallisesta asumisesta

Kodin muutostöistä ja turvallisuuden lisäämisestä saa tietoa monilta asiantuntijaorganisaatioilta, esimerkiksi Omakotiliitolta, joka on pientalojen omistajien edunvalvoja.


Kodin ulkopuolisessa hoidossa

Kodin ulkopuolisessa hoidossa -sivuilla kerrotaan tarkemmin ikäihmisten asuinvaihtoehdoista, asumiseen hakemisesta ja erilaisista maksukäytännöistä. Näillä sivuilla kerrotaan myös kotoa pois muuttamiseen liittyvistä ongelmista ja siirtymävaiheen apukeinoista.

Kodin ulkopuolisen hoidon järjestäminen on suuressa murroksessa kaikkialla kunnissa, kun vanhusväestön määrä kasvaa. Tulevina vuosina palveluasumiseen pyritään saamaan hoitoa, hoivaa ja lääkäripalveluja niin, ettei kenenkään tarvitsisi muuttaa laitosmaiseen hoitokotiin, kun kunto heikkenee.

Myös vanhainkoteja muutetaan vähitellen niin kutsutuksi tehostetuksi palveluasumiseksi. Käytännössä yhä useampi ikääntyvä saattaa siis asua omassa asunnossaan, käydä päivisin palvelukeskuksessa ja käyttää rinnakkain palvelutalon omia, kunnallisia ja yksityisiä palveluita. Senioritalot ovat monia vielä melko hyväkuntoisia ikäihmisiä kiinnostava vaihtoehto. Niitä rakennetaan yhä enemmän kunnissa keskustan palveluiden lähelle.

Tavoitteena on, että yhä pienempi osa vanhuksista on laitoshoidossa ja yhä useampi saa avohuollon palveluja, kuten kotihoitoa ja omaishoidon tukea. Iäkkäiden kuntoutuksen on tarkoitus olla monialaista ja teknologiaa tulee hyödyntää monipuolisesti. Kotiin annettavien palveluiden ensisijaisuutta ja laitoshoidon vähentämistä koskevaa säännösten velvoittavuutta on lisätty.

Kotikuntalain ja sosiaalihuoltolain muutokset ovat tärkeitä uudistuksia. Pitkäaikaishoidossa oleva vanhus saa valita kotikuntansa ja muuttaa toiseen hoitopaikkaan esimerkiksi lähelle sukulaisiaan asumaan. Uusi kotikunta on velvollinen järjestämään tarvittavat palvelut niin, että muutto on mahdollinen.

Vanhuksia hoidetaan edelleen liian paljon sairaaloissa. Yleinen näkemys on, etteivät sairaalat ole parhaita paikkoja pitkäaikaishoitoon. Palvelu- ja seniorikeskuksissa kaikenikäiset asukkaat voisivat halutessaan viettää loppuelämänsä kunnosta riippumatta. Tällaisen hyvin toimivan palveluasumisen järjestäminen kaikkialle kuntiin on haasteellinen ja aikaa vievä tehtävä.

Vanhusten tuki- ja laitoshoidossa on paljon kuntakohtaisia eroja. Osassa kunnista noudatetaan vanhuspalveluiden laatusuosituksia kohtuullisen hyvin, osassa on puutteita. Laatusuositukset on uudistettu. Niiden tarkoituksena on tukea ns. vanhuspalvelulain toimeenpanoa. Myös palveluasumisen ja vanhainkotien asuinkustannuksissa ja palveluissa on paljon eroja, sillä hinnoittelusta ei ole lainsäädäntöä kuten laitoshoidossa. Lisäksi palvelutaloihin ja vanhainkoteihin on jonoja.

Asuinvaihtoehtoja

Senioreiden, ikääntyneiden ja vanhusväestön asuin- ja hoitopaikoista puhutaan monilla termeillä. Ne vaihtelevat kunnasta ja palveluntarjoajasta riippuen. On senioritaloja, palvelutaloja ja -koteja, palvelutalojen ryhmäkoteja ja asumisryhmiä. Puhutaan vanhainkodeista ja hoito- tai hoivakodeista ja hoivasairaaloista.

Palvelutalossa voi olla vuokra-, omistus-, osaomistus- tai asumisoikeusasuntoja. Palveluasuntoja ylläpitävät kunnat, yritykset ja järjestöt. Vanhainkoditkin voivat olla kunnallisia tai yksityisiä hoitokoteja.

Käytännön vanhusten hoitotyössä laitoshoito rajataan joskus tarkoittamaan enemmänkin pitkäaikaissairaaloita tai terveyskeskusten vuodeosastoja. Virallisesti laitoshoito tarkoittaa sairaaloiden lisäksi myös vanhainkoteja ja tehostettua palveluasumista järjestäviä hoivakoteja.

Laitoshoidossakin tulee itsemääräämisoikeutta ja yksityisyyttä kunnioittaa. Sairaalaympäristöä ja hoitokäytäntöjä on monissa hoitopaikoissa pyritty muuttamaan kodinomaisemmiksi. Laitos-termiä ei yleensä käytetä potilas- ja omaisasioinnissa. Laitosmaiset hoitoympäristöt ja laitosrutiinit ovat silti osa vanhusten hoidon nykytodellisuutta.

Kodin ulkopuolinen asuminen jaotellaan kolmeen asuinmuotoon, joissa on erilaiset asuinkustannukset:

  • Palveluasuminen – sopii ikääntyneille (yli 75-vuotiaille) ihmisille, jotka tarvitsevat jo niin paljon apua, että kotihoito ja muu apu eivät enää riitä, mutta tarvetta vanhainkotihoidolle ei kuitenkaan ole.
  • Tehostettu palveluasuminen – tällaisessa hoitokodissa on ympärivuorokautista valvottua hoitoa asiakkaille, jotka tarvitsevat paljon apua päivittäisissä toiminnoissaan. Joskus puhutaan myös tuetusta palveluasumisesta, jossa avuntarve on vähäisempi kuin tehostetussa palveluasumisessa.
  • Laitoshoito – asiakas tarvitsee eniten apua ja hoitoa, pääsääntöisesti kahden hoitajan apua jokapäiväisissä toiminnoissaan.

Ikääntyvien sosiaali- ja terveyspalveluita voi nykyään vertailla internetissä. Palveluvaaka.fi on verkkosivusto, josta voit saada tietoa eri palvelutaloista ja vanhainkodeista. Palvelu voi auttaa selvittämään, sopiiko tietty paikka sinulle. Palvelu ei ole vielä kattava. Laitoksia ei tietojen perusteella aseteta paremmuusjärjestykseen. Sivuston kautta voi myös antaa palautetta eteenpäin.


Kunnallinen palveluasuminen

Tuki- ja palveluasumista järjestävät kunnat sekä yksityiset yritykset ja järjestöt. Kunnallista palveluasumista voi olla ryhmä- tai palvelukodissa (vanhainkodissa) tai palvelutalossa, jossa asukkaalla on käytössä oma asunto. Palvelutalossa käytössäsi on asunto, jonka kustannuksista ja asumiseen liittyvistä velvollisuuksista (esimerkiksi kotivakuutuksen maksamisesta ja asumistuen hakemisesta) vastaat itse.

Asumiseen liittyy kullekin asukkaalle yksilöllisesti sovittuja palveluita, joita voivat olla kodinhoitoapu, ateriapalvelu, avustaminen arkiaskareissa, terveydenhoito ja kuntoutus sekä turvapalvelut. Tavallisissa palvelutaloissa ei aina ole henkilökuntaa öisin, joten asukkaiden pitäisi olla melko omatoimisia.

Palvelutalossa voi myös olla päivisin toimivaa palvelua tai ympärivuorokautista palvelua ja joissakin paikoissa myös dementiapalveluasumista. Kun hoidon tarve on suurempi, puhutaan tehostetusta tai tuetusta palveluasumisesta. Tehostetussa palveluasumisessa henkilökunta on paikalla vuorokauden ympäri. Tuetussa palveluasumisessa henkilökunta on paikalla aamusta iltaan. Yöhoito järjestetään sovittuina käynteinä tai turvahälytyksellä.

On yksittäisiä palvelutaloja, jotka antavat lemmikkieläimen muuttaa mukana, mutta valtaosassa palvelutaloja eläinten pito on todennäköisesti erikseen kielletty. Lemmikit sallivissa palvelutaloissa asukkailla on aina oma asunto käytössään.

Hakeminen kunnalliseen palveluasumiseen

Kunnan palveluasumiseen voi hakea vanhuspalvelujen kautta. Tietoa oman asuinalueen palveluasumisen vaihtoehdoista saat kunnan sosiaalitoimesta tai -virastosta tai vanhustyön ohjaajilta. Usein pohdinta palveluasumiseen siirtymisestä alkaa yhdessä kotihoidon ohjaajan kanssa, joka neuvoo hakuasioissa.

Palveluasumiseen hakemisessa ei ole koko maan kattavia yleisohjeita, koska käytäntö vaihtelee kunnittain ja palveluntuottajasta riippuen. Kunnat myös järjestävät palveluasumista eri lakien nojalla.

Palveluasumiseen haetaan yleensä lomakkeella, jonka saat kunnan sosiaalitoimesta. Hakemus löytyy myös monien kaupunkien ikäihmisten asumista koskevilta internetsivuilta. Hakemukseen liitetään aina lääkärinlausunto.

Saantiperusteet

Jokaisessa kunnassa toimii vanhustenhuollon SAS-sijoitustyöryhmä tai jokin vastaava työryhmä, joka arvioi ikääntyneen ihmisen terveyttä ja toimintakykyä ja esittää sopivaa hoitopaikkaa. Apuna käytetään kotihoidon tapaan useinkin RAVA-indeksiä tai jotain muuta mittaria. SAS-ryhmässä voi olla edustaja kotihoidosta ja terveydenhuollosta sekä asumisyksiköistä ja terveyskeskussairaalasta. RAVA-pisteet voivat vaihdella kunnittain.

Jos ikääntynyt ihminen saa RAVA-testauksessa pisteitä kahdesta pisteestä ylöspäin, hänellä voi olla tarve palveluasumiseen. Jos ikääntyneen ihmisen pisteet menevät yli 3,5 pisteen, hän tarvitsee asumisensa turvaksi vanhainkotia tai sairaalahoitoa. Pisteytysjärjestelmät ovat ammattihenkilöstön apukeino ikääntyneiden ihmisten kunnon tasapuolisessa arvioinnissa. Ikääntyneen itsensä tai omaisen ei välttämättä tarvitse tuntea pisteytyksiä.

Sekä kunnalliseen että yksityiseen palveluasumiseen on monissa kunnissa pitkät jonot. Jonotusaikana voidaan lisätä kotihoidon palveluita tai jos kotona asuminen käy mahdottomaksi, kunnan on järjestettävä tilapäinen asuinpaikka.

Mitä kunnallinen palveluasuminen maksaa?

Tavallinen palveluasuminen on avohoitoa, joten kunnat saavat hinnoitella asumispalvelunsa itse. Palvelutalojen hinnoittelu ja palvelut ovatkin hyvin kirjavia. Kunnallisessa palvelutalossa asumisesta maksetaan vuokraa. Palvelutalossa maksetaan itse terveydenhuoltomenot, lääkkeet, vaatteet, liikkumisen kustannukset ja muut henkilökohtaiset menot. Lisäksi palvelutalossa annettavista palveluista (kotipalvelut ja tukipalvelut) maksetaan usein samalla laskentamallilla kuukausimaksua kuin kotona asuvien kotihoidossa. Katso tarkemmin kotihoidon maksuista Ikääntyvän palveluoppaan sivulta Kuntien järjestämät palvelut.

Kunnallisessa palvelutalossa maksu määräytyy palveluiden ja maksukykysi mukaan. Kuukausimaksu on 35 prosenttia 520 euron ylittävästä bruttotulosta. On myös palvelutaloja, joissa hinnoittelumalli on järjestetty muulla tavoin. Monissa kunnissa on omaksuttu käytäntö, jonka mukaan palveluasumisessa on kaikkien asuin- ja elinmenojen jälkeen jäätävä käteen tietty summa, noin sata euroa kuukaudessa.

Avohoidon maksujärjestelmää ehkä selkiytetään tai muutetaan lähitulevaisuudessa jollain tavalla, sillä nykykäytäntö on sekava ja myös ongelmallinen kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta.

Palveluasumista hakiessa kannattaa selvittää mahdollisimman tarkkaan, miten paljon palvelutalossa eläminen maksaa, myös silloin kun palveluiden ja hoidon tarve kasvaa. Pyri myös vertailemaan erilaisia kunnallisia ja yksityisiä palvelutaloja. Mitä vuokraan ja kuukausimaksuihin ja tukipalveluihin käytännössä sisältyy? Kunnan on viime kädessä varmistettava, että ikääntyneellä on varaa asua palvelutalossa, josta hänelle on osoitettu paikka. Asuinvaihtoehtojen selvittelyyn voit saada apua kunnan seniorineuvonnasta.

Jos olet tyytymätön kunnan asumista koskevaan päätökseen, sinulla on valitusoikeus hallinto-oikeuteen. Kunnan sosiaaliasiamieheltä voit saada apua valituksen tekemiseen.

Voit hakea Kelan hoitotukea kattamaan palveluasumisen hoivapalveluiden menoja. Kela voi myöntää palveluasumiseen myös eläkkeensaajan asumistukea. Katso Ikääntyvän palveluoppaan sivu Tukea asumiseen.

Joissakin kunnissa on käytössä palveluasumisen palveluseteli. Sen edellytyksenä on, että asukas täyttää ympärivuorokautisen palveluasumisen piiriin pääsyn kriteerit eli hänelle on tehty SAS-arviointi ja päätös palveluasumisesta. Jos kunta tarjoaa palveluseteliä ja haluat ottaa sen käyttöön, kunta antaa palvelusetelipäätöksen yksityiseen palvelutaloon hakeutumista varten. Päätöksessä kerrotaan, mitä palveluja sinulle kuuluu ja mikä on setelin voimassaoloaika.

Palveluseteliasiakas valitsee itse tai omaisten avustuksella itselleen mieluisan palvelutalon kunnan hyväksymien palveluntuottajien joukosta. Palvelusetelin antaa kunnan asumispalveluista vastaava henkilö. Palvelusetelistä on lisää tietoa Ikääntyvän palveluoppaan sivulla Kunnan tarjoama palveluseteli.


Muut palveluasumisen tarjoajat

Palvelukeskuksia, palvelutaloja ja -koteja on kuntien omien paikkojen lisäksi monilla yrityksillä, säätiöillä, kannatusyhdistyksillä ja muilla yhteisöillä. Ei-kunnallisen puolen asuntotarjonta kasvaa ja monipuolistuu koko ajan. Hyvin monien kuntien internetsivuilla on tietoja oman asuinpaikkakunnan ei-kunnallisen puolen palveluasumisen vaihtoehdoista.

Yksityisellä sektorilla on sekä ikääntyvien ihmisten vuokra- että omistusasuntoja. Osa palvelutaloista voi olla itse maksavien asukkaiden käytössä, ja osaa käyttää kunnan sosiaalitoimi. Omistusasuntoja myyvät kiinteistönvälittäjät. Myös yksityisiin palveluasuntoihin valitsee asukkaat kunnan tai kaupungin sosiaali- ja terveystoimen asiantuntijoista koostuva SAS-työryhmä. Niihin vaaditaan usein lääkärintodistusta. Yksityiseen palvelutaloon voi hakea myös maksamalla kaikki maksut itse.

Mitä yksityisessä palvelutalossa asuminen maksaa?

Yksityisessä palvelutalossa asumisen kustannukset koostuvat vuokrasta ja muista asumiskustannuksista. Niitä ovat perusmaksu (eli asumispalvelumaksu), ateriamaksut ja yksilölliset palvelupaketit. Pakettiin kuuluvat hoito- ja hoivamaksut sekä tukipalvelumaksut (esimerkiksi siivous, vaatehuolto, turvapuhelin). Palvelut hinnoitellaan usein erihintaisina paketteina tai joskus tehtäväkohtaisesti. Jotkut palvelutalot voivat sisällyttää palveluja esimerkiksi vuokraan tai perusmaksuun.

Asuinmenot yksityisessä palvelutalossa voivat olla melko suuria ja viedä eläkkeen lähes kokonaan. Varsinkin tehostetussa palveluasumisessa kuukausittainen maksu voi olla useita tuhansia euroja kuussa. Pyri selvittämään mahdollisimman tarkkaan etukäteen, millaisia ovat kuukausimaksut palvelutalossa, josta olet kiinnostunut.

Vuokra-osuuteen voi hakea asumistukea Kelasta. Eläkkeensaajien asumistuen määrä riippuu asukkaan tulo- ja omaisuustasosta. Osan palvelumaksuista voi laittaa kotitalousvähennyksenä verotukseen. Kelalta on mahdollista myös saada hoitotukea – katso tarkemmat tiedot Ikääntyvän palveluoppaan sivulta Tukea asumiseen.

Yksityisten vanhusten palvelutalojen hinnoittelun selvittäminen on työlästä, joten apuna kannattaa käyttää asumisasioiden asiantuntijoita esimerkiksi kunnan seniorineuvonnassa. Sopimukset kannattaa lukea tarkkaan ja selvittää mitä hintoihin kuuluu. Erityisesti kannattaa selvittää etukäteen, miten toimitaan, jos palveluja tarvitaan enemmän kuin alkuperäisessä sopimuksessa on määritelty.

Kuluttajansuoja koskee yksityisiä palveluita ja palvelusetelillä järjestettäviä asuinpalveluita. Jos asumispalvelut eivät ole sovitun mukaisia, voit saada apua kuluttajansuojaviranomaisilta. Esimerkiksi Kuluttajaliitto antaa puhelinneuvontaa palveluasumiseen liittyvissä asioissa.

Yksityisten yritysten toiminta on myös pääsääntöisesti luvanvaraista, ja niillä on oltava aluehallintoviraston (entiset lääninhallitukset) tai Valviran (eli Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto) lupa toimia. Aluehallintovirastot ja kuntien terveyslautakunnat tai muut vastaavat toimielimet valvovat palveluyritysten toimintaa. 


Asuminen vanhainkodissa tai sairaalassa

Mitä laitoshoito tarkoittaa?

Kunnat, yksityiset palveluntuottajat, säätiöt ja yhdistykset tarjoavat laitoshoitoa joko lyhytaikaisena tai pitkäaikaishoitona vanhain- ja hoitokodeissa. Lyhytaikaishoito voi kestää esimerkiksi muutaman viikon. Sen tarkoituksena on kuntouttaa ja tukea kotona asumista. Pitkäaikaishoidon kesto on yli kolme kuukautta. Pitkäaikaishoito on tarkoitettu iäkkäille ja sairaille vanhuksille, jotka tarvitsevat jatkuvaa hoitoa ja hoivaa eivätkä pärjäisi kotona.

Pitkäaikaista laitoshoitoa annetaan vanhainkodeissa, palvelukeskuksissa, terveyskeskussairaalan vuodeosastoilla ja erilaisissa hoivakodeissa, veljeskodeissa ja sairaskodeissa tai psykiatrisessa sairaalassa. Asuinympäristö vaihtelee laitoshoidossa hyvin paljon. On pieniä, kodinomaisia vanhain- ja hoivakoteja tai perhekoteja. On myös sairaalatyyppisiä hoitolaitoksia, joissa usein hoidetaan huonosti liikkuvia, jatkuvaa hoitoa vaativia asukkaita.

Laitoshoidossa yleisenä tavoitteena olisi järjestää vanhuksille kodinomainen ja yksityisyyttä kunnioittava asuinympäristö, joka edistäisi myös kuntoutumista ja omatoimisuutta. Monissa hoitopaikoissa näin onkin, mutta vanhainkodeissa ja sairaaloissa henkilökunnan määrä ja hoitokäytännöt vaihtelevat. Hoitohenkilöstön kiire ja laitosmaiset rutiinit ovat yleisiä paljon puhuttuja laitoshoitoa vaivaavia ongelmia.

Pitkäaikaishoitoon kuuluu hoidon lisäksi täysi ylläpito eli ateriat, lääkkeet, vaatetus ja puhtaudesta huolehtiminen. Vanhainkodeissa voi olla ryhmäkoteja tai pienkoteja omine yhteistiloineen. Suurimmassa osassa vanhainkoteja asukkailla on oma huone, mutta joissakin hoitopaikoissa on myös kahden hengen huoneita. Pyrkimyksenä olisi tarjota kaikille halukkaille mahdollisuus asua omassa huoneessa. Joskus ikääntyneet ihmiset voivat haluta seuraa ja asua mieluummin kahden hengen huoneessa. Sairaaloiden vuodeosastoilla omia huoneita on vain vähän.

Miten laitoshoitoon hakeudutaan?

Aloite hoitopaikasta voi lähteä ikäihmiseltä itseltään, lähiomaiselta tai kotihoidosta vastaavalta taholta. Aluksi otetaan yhteyttä vanhuksen omalääkäriin tai oman kotihoidon työntekijöihin. Laitoshoitoon hakeudutaan SAS-toiminnan tai vastaavan arvioinnin kautta, joissa selvitetään vanhuksen terveyttä ja toimintakykyä. Ikääntyneen ihmisen hoitolaitokseen siirtymisestä päättää useampi ihminen: omaisten ja ikääntyneen itsensä lisäksi yleensä kotisairaanhoitaja tai kotipalvelutyöntekijä, vastaava lääkäri ja vanhustyön sosiaalityöntekijä, joskus myös esimerkiksi psykologi ja fysioterapeutti.

Ryhmän asiantuntijat pohtivat, mikä paikka sopisi vanhukselle parhaiten. Myös vanhuksen ja omaisten mielipidettä kuunnellaan. Vanhuksen itsensä on allekirjoitettava hoitopaikkahakemus. Jos hän ei itse ole oikeustoimikelpoinen, omainen tai edunvalvoja allekirjoittaa hakemuksen. Jos vanhus on sairaalahoidossa, asumisesta voidaan keskustella sairaalan sosiaalityöntekijän kanssa.

Vanhainkodeista vapautuvat paikat täytetään sillä perusteella, kuka tarvitsee vanhainkotipaikkaa kipeimmin. Usein sopivaa hoitopaikkaa voi joutua jonottamaan. Jonotusaika vaihtelee kunnittain. Tämä voi tarkoittaa kotihoidon pitkittämistä ja avun lisäämistä tai asumista tilapäisesti yksityisessä hoitokodissa – kiireellisissä tapauksissa joudutaan joskus turvautumaan terveyskeskuksen vuodeosastoihin.

Kaikista kunnan tekemistä asumispäätöksistä on oikeus tehdä valitus. Kunnan sosiaaliasiamieheltä voit saada apua ongelmatilanteissa.

Hoitokotien toimintatavat ja hoitohenkilöstön mitoitus vaihtelevat paljon. Ota selvää jo kotona asuessasi asuinkuntasi vanhainkotien tarjonnasta tai pyydä omaisia tai muita sinua avustavia ihmisiä auttamaan vaihtoehtojen selvittelyssä. Hyvässä hoitokodissa toimitaan ihmisten ehdoilla ja otetaan omaiset mukaan hoitosuunnitteluun. Asukkaille tarjotaan esimerkiksi mahdollisuuksia osallistua hoitokodin arkirutiineihin ja järjestettyyn ohjelmaan.

Mitä laitoshoito maksaa?

Laitoshoidon hoitomaksu kattaa periaatteessa kaikki hoidon, hoivan ja elämisen kulut. Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevalta peritään maksukyvyn mukaan kuukausimaksu. Se perustuu asiakasmaksulakiin. Kuukausimaksu on maksukyvyn mukainen ja määräytyy nettotulojen perusteella. Nettotulot muodostuvat eläkkeistä ja muista jatkuvista henkilökohtaisista tuloista vähennettyinä veroilla. Tuloiksi ei lasketa esimerkiksi rintamalisää ja vammaistukea. Laitoshoidon maksut löydät Ikääntyvän palveluoppaan sivulta Sosiaali- ja terveyspalveluiden maksuja.

Hoitomaksulla ei ole euromääräistä kattoa, mutta se ei saa ylittää kustannuksia, joita hoidon järjestäminen aiheuttaa kunnalle. Käytännössä laitoshoito on kallis tapa asua, joten asiakasmaksu nousee käytännössä harvoin hoidon kustannuksia vastaavaksi. Hyvin suurituloisen vanhuksen asuminen voisi tällöin olla halvempaa yksityisessä vanhainkodissa.

Yksityisissä hoiva- ja hoitokodeissa maksujärjestelmä toimii kuten palveluasumisessa (katso Ikääntyvän palveluoppaan sivu Kunnallinen palveluasuminen). Asiakasmaksulaki ei siis koske yksityisiä vanhainkoteja, vaan niissä asukkaat maksavat itse vuokran ja palvelut. Yksityisissä vanhainkodeissa maksujärjestelmä toimii usein niin, että maksuluokkia on useampia hoidon ja avuntarpeen mukaan.

Yksityisessä vanhainkodissa asuminen on melko kallista. Joissakin tilanteissa kotikunta saattaa tulla vastaan hoitokustannuksissa. Kelalta voi hakea asumis- ja hoitotukea.

Vanhainkodissa asuminen

Vanhainkodeissa kaikille asukkaille nimetään omahoitaja hoitosuhteen alussa. Omahoitaja vastaa hoito- ja kuntoutussuunnitelman (tai hyvinvointisuunnitelman) laatimisesta yhdessä omaisten kanssa. Monissa vanhainkodeissa toimii myös palveluohjaus, jonka avulla pyritään saamaan vanhukselle hänen tarvitsemansa palvelut.

Vanhainkotien palveluun kuuluu auttaminen ja tukeminen kaikenlaisissa päivittäisissä toiminnoissa, terveyden- ja sairaanhoitoa sekä virkistys- ja kuntoutustoimintaa. Vanhainkodeissa hoidon pitäisi perustua itsemääräämisoikeuden ja erilaisuuden kunnioittamiseen ja sen tulisi tukea asukkaiden omatoimisuutta. Yleensä vanhainkoteihin tuodaan omia esineitä ja tavaroita ja niissä voi usein käyttää omia vaatteita.

Vanhainkodissa asujalle hyvinvoinnin kannalta on erittäin tärkeää, että perhesuhteet ja puolisoiden välinen parisuhde jatkuu tiiviinä kodin ulkopuolisessakin hoidossa. Monissakaan vanhainkodeissa ei ole vierailuaikoja vaan omaiset voivat käydä tapaamassa asukkaita vapaasti. Omaiset ja vapaaehtoiset voivat auttaa monissa vanhainkodeissa päivittäisissä askareissa ja osallistua vanhainkotien toimintaan.

Perheenjäsenten mahdollisuus osallistua hoitokodin arkeen riippuu paljon siitä, millaisia arvoja ja käytäntöjä hoitokodissa korostetaan. Työntekijöiden kanssa kannattaa keskustella avoimesti, millaisia toiveita tai hoitoon liittyviä huolia ja pelkoja on. Omaishoitajille voi olla vaikea luopua velvollisuudestaan hoitaa läheistään. Monissa hoitokodeissa voi olla mahdollista sopia, että omaiselle annetaan tilaa osallistua hoitotyöhön sovitulla tavalla.

Sairaalassa asuminen

Pitkäaikaissairaaloiden potilaat ovat yleensä erilaisia kuin vanhainkotien asukkaat, koska heistä lähes kaikki ovat vanhuksia, jotka tarvitsevat erittäin vaativaa hoitoa. Potilaina on myös muistihäiriöisiä ja monialaista hoitoa ja kuntoutusta vaativia potilaita. Pitkäaikaissairaalaan ohjataan kuitenkin edelleen myös vanhuksia, jotka voisivat kuntonsa puolesta asua vanhainkodissa tai tehostetussa palveluasumisessa, mutta tarvittavaa hoitoa ei pystytä järjestämään muualla.

Pitkäaikaissairaaloissa asumisen kustannukset määräytyvät samalla tavalla kuin vanhainkodeissa: pitkäaikaishoidon maksu on énintään 85 prosenttia asukkaan henkilökohtaisista säännöllisistä nettokuukausituloista.

Omaisten ja läheisten tuki ja läsnäolo ovat pikäaikaissairaalassa asuvalle vanhukselle erittäin tärkeitä. Omaiset voivat kertoa hoitohenkilöstölle vanhukselle tärkeistä hoitoon ja huolenpitoon liittyvistä asioista. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun vanha tai sairas ihminen ei enää itse pysty kunnolla ilmaisemaan tuntemuksiaan tai toiveitaan.

Keskusteluyhteys lisää luottamusta omaisten ja työntekijöiden välillä ja auttaa myös omaisia ymmärtämään hoitohenkilöstön työhön liittyviä ongelmia ja hoitokäytäntöjä. Keskustelun kautta voi olla mahdollista muuttaa myös tiettyjä laitosmaisia rutiineja paremmin vanhuksen tarpeisiin sopiviksi.


Tukea muutosvaiheeseen

Pitkäaikaishoitoon muuttaminen on erittäin merkittävä elämänmurros, johon usein liittyy suurta surua oman kodin jättämisestä. Ikääntynyt siirtyy asumaan vieraaseen ympäristöön vieraiden ihmisten keskelle. Tilanne on usein kivulias myös omaisille. Suuri osa vanhuksista ei haluaisi muuttaa vanhainkoteihin, vaikka kotona asuminen olisikin jo hyvin vaikeaa. Jopa tilapäishoitoon liittyvä siirtyminen koetaan usein vaikeaksi.

Monia ihmisiä voi iän karttuessa tai vakavan sairauden puhjetessa pohdituttaa, voidaanko kotoa viedä hoitokotiin vastoin omaa tahtoa. Ääritilanteisiin päädytään käytännössä hyvin harvoin. Vanhuksen oikeus valita itse asuinmuotonsa liittyy yksilön perusoikeuksiin ja itsemääräämisoikeuteen, jota pitäisi kunnioittaa ja pyritäänkin kunnioittamaan viimeiseen asti. Käytännössä ääritilanteet voivat liittyä esimerkiksi pitkälle edenneisiin muistisairauksiin, joissa sairaan tai vanhuksen kyky ymmärtää tilanteensa on  heikentynyt ja hän tarvitsee jo edunvalvontaa. Myös omaishoitaja ja läheiset voivat kokea muuttotilanteesta niin suurta surua ja syyllisyyttä, että he vastustavat kodin ulkopuoliseen hoitoon siirtoa.

Miten helpottaa siirtymää?

Omaisten, kotihoidon ja hoitolaitosten pitäisikin tehdä yhteistyötä jo siinä vaiheessa, kun asutaan vielä kotona. Olisi tärkeää keskustella tunteista, joita hoitokotiin muuttaminen herättää. Hyvin yleistä on, että vanhus ja omaiset joutuvat tekemään siirtymävaiheessa surutyötä. Vaikea tilanne voi aiheuttaa myös kielteisiä tunteita ja väärinymmärryksiä hoitohenkilöstöä kohtaan.

Vanhusten ja omaisten huolenaiheet liittyvät tyypillisesti kunnon heikkenemiseen ja laitosmaiseen hoitoon. Pelätään vaikkapa hoitajien kiirettä, ylilääkitsemistä ja inkontinenssisuojien pitkiä vaihtovälejä.

Tutustuminen hoitokotiin ja hoitajiin ennakolta helpottaa siirtymävaihetta. Tilapäishoitojaksot voivat auttaa vanhusta ja omaisia sopeutumaan tulevaan elämänmuutokseen. Eräänlaisena pehmeänä laskuna voisi toimia esimerkiksi käytäntö, että vanhus voisi halutessaan käydä vanhainkodissa aluksi kuin päiväkeskuksessa, tavata toisia vanhuksia ja osallistua vanhainkodin toimintaan. Apua voisi myös olla omahoitajaan tutustumisesta ennen muuttamista.

Vanhainkotien järjestämiin yhteisiin keskustelutilaisuuksiin, juhliin ja toimintoihin kannattaa omaisten osallistua ja myös pyytää vanhainkoteja niitä järjestämään. Omaisten tulisi ennen kaikkea antaa aikaansa ja tukeaan vanhainkotiin muuttaneelle ihmiselle ja varmistaa, ettei hän jää yksin muutostilanteessa.

Vertaisapu voi auttaa vanhainkotiin muuttamiseen liittyvissä ongelmissa. Esimerkiksi Omaisena edelleen -yhdistys pyrkii auttamaan omaisia, joiden läheinen on muuttamassa tai muuttanut kodin ulkopuoliseen hoivaan osittain tai kokonaan. Yhdistyksen kautta voi tilata Omaisena edelleen -opasta, jossa kerrotaan muuttoon liittyvistä asioista ja annetaan käytännön neuvoja siirtymätilanteisiin. Muita yhdistyksiä on esimerkiksi Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry sekä Suomen omaishoidon verkoston yhteisöt.


Raha-asiani

Työelämästä eläkkeelle siirtyminen on suuri muutosvaihe elämässä. Toimeentuloon vaikuttavat tulot ja menot muuttuvat, kun ihminen jää eläkkeelle ja ikää karttuu. Eläkkeen taso on keskimäärin noin 50 prosenttia työssäkäyvien ansiotasosta. Eläkkeen määrä vaihtelee kuitenkin paljon erilaisista eläkejärjestelmistä ja ihmisten työhistorioista riippuen. Toimeentulovertailuissa eläkeläisten taso on ollut 70 prosenttia työssäkäyvien tasosta, koska verotus ja tulonsiirrot (kuten sosiaalietuudet) tasaavat eroja. Eläkeläisten köyhyysriski on kuitenkin muuta väestöä suurempi.

Raha-asioista huolehtiminen voi joskus käydä hankalaksi toimintakyvyn laskiessa, esimerkiksi muistiongelmien lisääntyessä: sosiaalietuuksia ja tukia on useita erilaisia, kuten myös sosiaali- ja terveyspalveluista ja lääkehoidosta aiheutuvia kustannuksia. Omaisten ja kunnan vanhus- tai sosiaalityöntekijöiden tulisi varmistaa, että ikääntyvän etuudet on haettu asianmukaisesti. Joskus lakineuvonta voi olla tarpeen ikääntyvän raha-asioiden ja omaisuuden hoidossa.

Ikääntyneet ihmiset voivat myös joutua rahahuijauksien uhreiksi, sillä rikolliset käyttävät herkästi hyväkseen vanhuksen mahdollista ymmärtämättömyyttä tai sairautta. Joskus hyväksikäyttäjä voi olla omainen tai omaisten raha-asioita koskevat neuvot eivät ole ikääntyneen edun mukaisia – silloin raha-asioiden suunnittelussa kannattaa käyttää myös ulkopuolista apua.

Eläkeiän lähestyessä omaa toimeentuloa kannattaa arvioida jo etukäteen ja miettiä, miten tulojen pieneneminen vaikuttaa asumiseen ja muihin elinkustannuksiin. Osa-aikaeläke ja työssäkäynti tai yrittäjyys ovat vaihtoehto, jos työnteko kiinnostaa eläkeiässäkin. Raha-asiani -osiossa kerrotaan eläkejärjestelmistä ja selvitetään, millaisia muita toimeentulon lähteitä eläkeläisillä on. Tässä osiossa kerrotaan myös raha-asioiden hoitoon, perintöön ja testamentteihin liittyvistä asioista.


Muistilista

  • Eläkkeelle siirtyminen merkitsee talouden uudelleen arviointia. Selvitä Kelalta millaisia eläkeläisen tukia voit ehkä saada.
  • Eläkkeellä olo ei estä työssäkäymistä – eläkkeitä on erilaisiin elämäntilanteisiin.
  • Kaikkia eläkkeitä on haettava itse. Eläkkeiden hakemuslomakkeita saat muun muassa internetistä.
  • Kela auttaa paluumuuttajia ja ulkomaille muuttavia eläke- ja sosiaaliturva-asioissa.
  • Eläkeläisen tukia: eläkkeensaajan asumistuki, eläkettä saavan hoitotuki, sotaveteraanituet ja takuueläke.
  • Sairaskorvauksia voi saada hoidosta ja tutkimuksista, lääkkeistä ja matkakuluista. Muista omat maksukatot!
  • Pidä kuitit ja laskut järjestyksessä ja tilinumero, maksukortit ja tunnusluvut tallessa erillään toisistaan. Varo huijareita ja pikakauppoja.
  • Toimeentulo-tai maksuongelmissa ota yhteys sosiaalivirastoon tai talous- ja velkaneuvojaan.
  • Omaisuus- ja perintöasioissa auttavat kaupunkien oikeusneuvonta, valtion oikeusaputoimistot ja lakitoimistot.
  • Edunvalvontavaltuutus ja hoitotestamentti ovat järkevää ennakointia tulevaisuuden varalle.

Talous tasapainossa

Tulotason laskiessa talouden suunnittelu ja ostopäätösten tarkka harkinta kannattaa vielä aiempaakin enemmän. Se ei lisää tuloja, mutta auttaa saamaan rahat riittämään paremmin ja tekemään hankintoja halvemmalla. Elämän laadusta ei välttämättä tarvitse tinkiä, vaikka tulotasosi laskisi. Raha-asioiden suunnittelu voi auttaa asettamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Lisäksi nykyisin yhä useammat pitävät kulutuksen karsimista eettisenä valintana.

Kun tulotasosi muuttuu pysyvästi, selvitä Kelalta millaisia eläkeläisen tukia voit mahdollisesti saada. Kaikki ikäihmiset eivät erilaisten syiden takia osaa hakea kaikkia heille kuuluvia sosiaalietuuksia.

Kunnan seniorineuvonta auttaa myös taloudenpitoon liittyvissä yleisissä kysymyksissä ja ohjaa tarpeen vaatiessa asiantuntija-apua antaville tahoille, kuten talous- tai velkaneuvontaan. Seniorineuvonnan kautta löydät myös palvelunumeroita vero- ja lakineuvontaan, joita ainakin isommissa kunnissa tarjotaan ikääntyneille ihmisille.

Kela neuvoo ikäihmisiä eläkkeisiin ja muihin tukiin liittyvissä asioissa paitsi asiakaspalvelussa, myös selkokielisillä esitteillä, jotka löytyvät Kelasta. Eläketurvakeskuksesta ja työeläkepalvelusta voit myös kysyä omaan eläkkeeseesi liittyviä kysymyksiä.

  • Työeläke.fi  linkki
    Koko työeläkejärjestelmän, yksityisen ja julkisen sektorin palvelusivusto. Sisältää myös henkilökohtaisia, tunnistusta vaativia palveluja, kuten työeläkeotteen tarkistamisen.
    Eläketurvakeskus ETK
  • Kelan selkokieliset esitteet  linkki
    Selkokieliset esitteet kertovat Kelan tuista ja palveluista eläkeläiselle, lapsiperheelle, sairaalle, opiskelijalle ja Suomeen muuttavalle lyhyesti ja selkeästi.
    Kansaneläkelaitos Kela

Kotitalouden kirjanpito

Raha-asioiden käytännön hoitamista voi helpottaa monin tavoin. Hyvin usein omaiset alkavat auttaa ikäihmisen juoksevien asioiden hoitamisessa varsinkin jos muistiongelmat alkavat vaivata tai liikkuminen vaikeutuu. Jos olet kotihoidon asiakas, voit pyytää kotihoidon ohjaajalta apua tai ottaa yhteyttä kotikuntasi seniorineuvontaan tai sosiaalityöntekijään raha-asioiden hoitoon liittyvissä ongelmatilanteissa. Kotihoidosta on tietoa Ikääntyvän palveluoppaan sivulla Kuntien järjestämät palvelut.

Talouden hoidon apuna voi käyttää esimerkiksi erilaisia helppolukuisia yksityistalouden oppaita. Kilpailu- ja kuluttajaviraston verkkosivuilla kerrotaan vinkkejä säästämiseen ja erilaisten velkaongelmien hoitamiseen. Raha-asiat - yksityistalouden oppaasta löytyy myös lomakkeita, joiden avulla voi seurata omia tuloja ja menojaan.

Kuittien säilyttäminen on tärkeää. Kuitit on säilytettävä koko kalenterivuoden ajan, koska niitä voi tarvita useisiin tilanteisiin: haettaessa Kelasta terveydenhuollon lääkekaton täytyttyä lisäkorvausta lääkekustannuksiin, korvausta matkakustannuksista, veronmaksukyvyn alentumisvähennystä, vakuutusyhtiöiden korvauksia tai vaikkapa haettaessa Kelan eläkettä saavan hoitotukea. Tarkemmin korvauksista Ikääntyvän palveluoppaan sivulla Tuet, alennukset ja asiakasmaksut. Tietyt verotukseen liittyvät kuitit ja tuotetakuita sisältävät kuitit pitää tietysti myös muistaa säilyttää.

Raha-asioiden hoidossa laskunmaksua voi helpottaa käyttämällä pankkien suoraveloituksia tai maksupalvelukuoria. Kassapalvelut ovat maksullisia, joten laskuja ei kannata hoitaa kassalla. Monissa pankkikonttoreissa ei nykyään enää käsitellä käteistä rahaa lainkaan. Jos sinulla on kotona internetyhteys, laskut voi maksaa kätevästi verkkopankeissa. Verkkopankin käyttäminen on lähes yhtä helppoa kuin maksuautomaattien käyttö, ja pankit antavat ikäihmisille opastusta verkkopankin käytössä. Myös monet kirjastot ja eläkeläisjärjestöt järjestävät tietokoneopastusta. Apua löydät kunnan seniorineuvonnan kautta.

Pankkiasioinnissa voit käyttää myös avointa valtakirjaa, jolla voit valtuuttaa luottohenkilön hoitamaan pankkiasiaa. 

Jos Kela-asioita on hankala hoitaa itse, voit valtuuttaa toisen henkilön asioimaan puolestasi. Kelan verkkosivuilta löytyy kaksi erilaista tulostettavaa valtakirjalomaketta: Yleinen valtuutus (VAL2) tai yksilöity rajattu valtakirja (VAL3).


Tarkkana kuluttajana

Ostoksia, tilauksia tai sopimuksia tehdessäsi vältä tilanteita, joissa ei jää harkinta-aikaa – esimerkiksi puhelinmyynti ja ovelta ovelle -kauppa. Varmistu, että saat riittävästi tietoa tuotteesta tai palvelusta ja ymmärrät millaisia ehtoja ja sitoumuksia johonkin tilaukseen tai sopimukseen kuuluu. Kysele, kerro heti myyjälle jos et ymmärrä ja jos et saa selkeitä vastauksia, älä osta.

Voit halutessasi rajoittaa suoramarkkinointia kieltämällä luovuttamasta väestötietojärjestelmästä sinua koskevia tietoja. Luovutuskielto tehdään maistraatin lomakkeella. Voi myös laittaa postiluukkuusi “Ei mainoksia, kiitos!” -ilmoituksen, jos et halua mainoskirjeitä. Puhelinmyyntiä voi rajoittaa soittamalla palvelunumeroon ja ilmoittamalla oma puhelinnumeronsa niin kutsuttuun Robinson-rekisteriin. Yritykset tarkastavat sieltä kuluttajien numeroita. Uusille asiakkaille suuntautuva kännykkäliittymien puhelinmyynti on toistaiseksi lailla kiellettyä. Lakia perusteltiin erityisesti iäkkäämpien ihmisten kokemilla ongelmilla puhelinmyyntitilanteissa.

Älä koskaan vastaa sähköpostitse tuleviin roskaposteihin tai missään tapauksessa siirrä rahaa sähköpostilla tulleeseen rahankeruupyyntöön. Älä avaa tuntemattomasta lähteestä tullutta liitetiedostoa.

Pankkikortin tunnuksia on säilytettävä erillään toisistaan eli ei esimerkiksi korttia ja tunnusta samassa lompakossa. Säilytä tunnusluku mieluiten muistissa tai numero ainakin kotona hyvin piilotettuna. Maksukortit ovat aina henkilökohtaisia, eikä niitä lain mukaan saisi luovuttaa edes perheenjäsenelle. Pankki voi panna huolimattomasti toimineen asiakkaan vastuuseen väärinkäytöstä. Debit-korttien (sirullinen pankkikortti) syrjäyttäessä pikkuhiljaa pankkikortit, tarkkuus on aiempaakin tärkeämpää, koska uusilla korteilla voi tehdä suuriakin ostoksia ilman henkilöllisyystodistusta.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston sivuilta löydät paljon tietoa erilaisista huijausten muodoista. Niitä voivat olla tili-, kortti- tai henkilötietojen kalastelu, valelaskut, sijoitushuijaukset, tekaistut avunpyynnöt tai arpajaisvoitot, ihmetuotteet tai lomaosakehuijaukset.

Luotot ja sijoittaminen

Harkitse tarkkaan, kannattaako kulutus- tai käyttöluoton ottaminen kaupoista tai pankeista. Luotolla ostaminen on aina huomattavasti käteiskauppaa kalliimpaa, koska velkasumman lisäksi maksettaviksi tulevat korot ja erilaiset toimitusmaksut. Tee hankintoja alennusmyynneistä ja myyntisesongin ulkopuolella, vertaile hintoja ja kehtaa tinkiä.

Suurissa rahapäätöksissä, kuten lainoissa, sijoittamisessa ja vakuuttamisessa, harkinta on ensiarvoisen tärkeää. Pankeilla ja vakuutuslaitoksilla on paljon osaamista ja ne kertovat palveluistaan asianmukaisesti, mutta ne myös haluavat myydä aktiivisesta elämästä kiinnostuneille ikäihmisille tuotteitaan. Niiden nimet ovat usein houkuttelevasti "turvaa" tai "joustoa". Yleistymässä ehkä olevia luottoja ovat esimerkiksi sellaiset, joissa vakuutena on oma asunto tai käänteinen asuntolaina, jossa asunto pantataan pankille käyttörahaa vastaan. Kannattaa muistaa, että sinun on itse arvioitava tuotteiden hyöty ja kustannukset.

Osalla ikääntyneistä on nykyään yhä enemmän kertynyttä varallisuutta, jonka makuuttaminen käyttötileilläkään ei ole välttämättä järkevää. Tarvittaessa voit käyttää apuna vakuutus- ja rahoitusneuvontaa. Siellä autetaan kuluttajia kaikenlaisissa vakuutus-, pankki- ja arvopaperiasioissa, myös ostotilanteissa. Toimiston palvelut ovat maksuttomia.


Apua taloudellisissa ongelmissa

Jos tarvitset apua maksuongelmissa, ota yhteys kotikuntasi lakisääteiseen talous- ja velkaneuvojaan. Neuvoja auttaa kokonaistilanteen selvittämisessä, velkojen järjestelyissä ja kertoo muista mahdollisista tukipalveluista. Neuvonta on maksutonta. Myös Takuu-Säätiö voi kenties auttaa sinua ylivelkaantumistilanteessasi.

Jos laskujen tai velkojen maksaminen käy täysin ylivoimaiseksi, on mahdollista esimerkiksi sopia velkojan kanssa maksuajan pidentämisestä tai yhdistää luotot tai velat ja tehdä uudet takaisinmaksujärjestelyt. Vaikeassa ylivelkaantumistilanteessa voi myös eläkeläinen tietyin edellytyksin päästä velkajärjestelyyn, jonka vahvistaa tuomioistuin.

Joskus tilapäisenä apuna voi olla toimeentulotuki. Lisäksi jotkut kunnat myöntävät niin sanottua sosiaalista luototusta vähävaraisille ihmisille, jotka eivät voi saada muuta luottoa. Sitä voidaan myöntää pieniin kodinhankintoihin ja/tai kunnostustöihin. Toimeentulotukea ja sosiaalista luottoa kysytään kunnan sosiaalivirastosta.

Jos rahatilanteesi heikkenee äkillisesti niin paljon, että edes ruokaan ja asumiskuluihin ei ole rahaa, ota ensin yhteyttä sosiaalivirastoon.

Vähävaraiset eläkeläiset voivat myös saada ruoka-apua omalta seurakunnalta, Pelastusarmeijalta tai muilta paikallisilta yhteisöiltä, joista voit kysyä seurakunnan diakoniatyöntekijöiltä. Yhdistykset ja seurakunnat jakavat ruokakasseja tai osto-osoituksia kauppoihin.


Eläkkeelle

Eläketurva koostuu pääasiassa ansiotyöstä kertyneestä työeläkkeestä ja kansaneläkkeestä, jota voi saada silloin, kun työeläke jää pieneksi tai sitä ei saa ollenkaan. Pienituloisimmat voivat nykyään saada myös takuueläkettä. Erillinen eläketyyppinsä on perhe-eläke. Eläkettä voi saada myös erilaisten vapaaehtoisten eläkevakuutusten perusteella, jos on tällaista vakuutusta itselleen maksanut. Eläkkeet ovat veronalaista tuloa, mutta pelkkää kansaneläkettä ja takuueläkettä saavalta ei mene veroa. Kansaneläkkeen, rintamalisän ja ylimääräisen rintamalisän maksupäivä on aina kuukauden 7. päivä.

Suurin osa, yli 60 prosenttia, kaikista eläkeläisten saamista tuloista on työeläkkeitä. Eläketurvakeskuksen laskelmien mukaan eläkkeen suhde palkkaan on runsaat 50 prosenttia, jos eläkkeen saaja on nauttinut tasaisesta palkkakehityksestä 40 vuoden ajan. Eläkeläisten tulot vaihtelevat paljon suhteessa heidän aikaisempiin ansiotuloihinsa, koska työurat ovat olleet erilaisia. Miesten eläkkeet ovat yleisesti naisten eläkkeitä parempia. Keskimääräinen eläke on noin 1 600 euroa.

Eläkeikää lähestyttäessä kannattaa alkaa hyvissä ajoin pohtia, kuinka pitkään haluaa ja jaksaa jatkaa työntekoa ja selvittää, millaisia vaihtoehtoja työnteon ja täyseläkkeiden lisäksi voi käyttää. Eläkkeelle voit jäädä pääsääntöisesti 63–68-vuotiaana. Mitä pitempään pysyt työssä, sitä suuremman työeläkkeen saat. Jos eläkkeen hakemista siirtää yli 68-vuotiaaksi, eläkkeen määrään tulee lykkäyskorotus (0,4 prosenttia lykkäyskuukautta kohden). Kansaneläkkeen alkamisikä on 65 vuotta. Myös kansaneläkettä voi saada varhennettuna aikaisintaan 62 vuoden iästä tai eläkettä voi lykätä yli 65 vuoden iän. Pitkäaikaistyötön voi saada vanhuuseläkkeen jo 62-vuotiaana ilman varhennusvähennystä.

Julkisilla aloilla voi olla ammatillinen eläkeikä, jolloin eläkettä voi saada jo ennen 63 vuoden ikää. Vanhuuseläkeikä voi olla myös henkilökohtainen 63–65 vuoden välillä. Lisätietoja saat Valtiokonttorista tai Kevalta, joka hoitaa kunnallisen eläketurvan lisäksi myös valtion, kirkon ja Kelan palveluksessa olevien eläketurvaa.

Nykyään yli 63-vuotiaalle karttuu eläkettä työansioista 4,5 prosenttia vuodessa. Kannustinlaskurilla voit laskea, paljonko eläkkeesi kasvaa, jos jatkat työntekoa 63 ikävuoden jälkeen.

Eläkejärjestelmä uudistuu pian. Vuoden 2017 alusta voimaan tulevan eläkeuudistuksen tavoitteena on pidentää työuria.

Uudistuksessa vanhuuseläkeikää nostetaan asteittain kunnes vanhuuseläkeiän alaraja on 65 vuotta. Vanhuuseläkkeen yläikäraja on viisi vuotta alarajaa korkeampi. Raskas ja pitkä työura voi antaa mahdollisuuden hakeutua eläkkeelle jo 63-vuotiaana.

Työkyvyttömyyseläkkeen rinnalle luodaan työuraeläke, jota voi hakea 38 vuoden työskentelyn jälkeen. Eläkkeen saamisen ehtona ovat muun muassa joko fyysisesti tai henkisesti kuluttava työ.

Nykyinen osa-aikaeläke poistuu ja tilalle tulee osittainen varhennettu vanhuuseläke. Vanhuuseläkettä voi ottaa tietyin ehdoin maksuun joko 25 % tai 50 % kertyneestä eläkkeestä jo 61-vuotiaana.


Eläkkeet eri elämäntilanteisiin

Jos joudut siirtymään kokonaan eläkkeelle heikentyneen työkyvyn tai muiden syiden takia ennen lakisääteistä eläkeikää tai haluat vähentää työntekoa osa-aikaiseksi, vaihtoehtoina ovat:

  • Työkyvyttömyys- ja osatyökyvyttömyyseläke – Työeläkelaitos voi myöntää eläkkeen 18–62-vuotiaalle, jonka työkyky on alentunut sairauden tai vamman takia vähintään vuoden ajaksi, eikä kuntouttaminenkaan palauta työkuntoa. Työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi 63-vuotiaana. Jos työkykyä on vielä jäljellä, voit saada osatyökyvyttömyyseläkettä. 

    Kelasta voit saada kansaneläkkeenä työkyvyttömyyseläkettä, joka voi alkaa jo 16-vuotiaana ja muuttuu vanhuuseläkkeeksi 65-vuotiaana. Työkyvyttömyyseläke myönnetään joko määräajaksi (silloin puhutaan kuntoutustuesta) tai toistaiseksi.

    Työeläkelaitosten on jatkossa selvitettävä oma-aloitteisesti työkyvyttömyyseläkettä hakevan oikeus ammatilliseen kuntoutukseen. Jos edellytykset kuntoutuksen myöntämiseen ovat olemassa, hakijalle annetaan eläkepäätöksen lisäksi myös ennakkopäätös kuntoutuksesta.

    Työkyvyttömyyseläkkeen voi jättää lepäämään. Tällöin työkyvyttömyyseläkkeen maksu keskeytetään työssäolon ajaksi. Jos työssäkäynti loppuu, työkykyä ei arvioida uudelleen, vaan työkyvyttömyyseläkkeen maksu alkaa uudestaan.
  • Osa-aikaeläke – Osa-aikaeläkettä voit saada vain työeläkkeenä. Osa-aikatyössä ansiotulo vähentyy 35–70 prosenttiin kokoaikatyöstä. Osa-aikaeläkkeellä voit jäädä entiseen työhösi, hankkia uuden osa-aikatyöpaikan tai ryhtyä osa-aikayrittäjäksi. Saaminen edellyttää muun muassa kokopäivätyötä tai yrittäjänä toimimista vähintään vuoden viimeisen puolentoista vuoden aikana.
  • Varhennettu eläke – Varhennetulle eläkkeelle voit jäädä aikaisintaan 62-vuotiaana. Eläkkeen alkamiseen mennessä karttuneeseen eläkkeeseen tehdään silloin varhennusvähennys ja kuukausieläkkeen määrä jää pysyvästi pienemmäksi. Voit varhentaa sekä työeläkkeen että kansaneläkkeen.
  • Vanhuuseläke työttömälle – Pitkäaikaistyötön voi saada vanhuuseläkkeen 62-vuotiaana ilman varhennusvähennystä. Oikeus vanhuuseläkkeeseen koskee työtöntä, joka on syntynyt vuonna 1950 tai sen jälkeen ja saanut ansiopäivärahaa tai peruspäivärahaa lisäpäiviltä eläkkeen alkamista edeltävän kuukauden aikana vähintään yhdeltä päivältä.
  • Leskeneläke – Leskeneläke on osa perhe-eläkettä ja tarkoitettu turvaamaan puolison toimeentuloa toisen puolison kuoltua. Perhe-eläkettä voivat saada leski ja alle 18-vuotiaat lapset, rekisteröidyn parisuhteen osapuoli sekä entinen puoliso elatusavun perusteella. Avopuoliso ei voi saada perhe-eläkettä. Perhe-eläke perustuu edunjättäjän ansaitsemaan työeläkkeeseen. Myös Kela maksaa perhe-eläkettä.
  • Takuueläke – Kelan kaikkein vähätuloisimmille eläkeläisille tarkoitettu takuueläke on vuonna 2016 täysimääräisenä 766,85 euroa. Sen voi saada, jos eläke muuten jäisi pienemmäksi eli jos kansaneläke ja ansioeläke jäävät alle tämän eläketulorajan, puuttuva osa maksetaan takuueläkkeenä. Takuueläkkeen määrää vähentävät kaikki muut saatavat eläkkeet ja tietyt korvaukset. Tähän eivät vaikuta perhesuhteet, omaisuus tai puolison tulot.
  • Eläketurva  linkki
    Eläketurvan perusteet sekä kansaneläkkeen määrä ja hakeminen. Lyhyesti myös tietoa erilaisista työeläkkeistä.
    Kansaneläkelaitos Kela
  • Työeläke.fi  linkki
    Koko työeläkejärjestelmän, yksityisen ja julkisen sektorin palvelusivusto. Sisältää myös henkilökohtaisia, tunnistusta vaativia palveluja, kuten työeläkeotteen tarkistamisen.
    Eläketurvakeskus ETK
  • Takuueläke  linkki
    Takuueläkettä maksetaan henkilölle, jonka eläke on pienempi kuin määritelty vähimmäiseläke.
    Kansaneläkelaitos Kela

Miten haen eläkettä?

Kaikkia eläkkeitä on aina haettava Kelalta tai omista eläkelaitoksista, eli niitä ei aleta maksaa automaattisesti. Erilaisilla eläke-etuuksilla on omat hakemuslomakkeensa. Työ- ja kansaneläkettä haetaan kuitenkin samalla lomakkeella. Paperilomakkeita saat eläkelaitosten palvelupisteistä ja Kelasta.

Kaikkia eläkkeitä voi myös hakea internetissä täytettävällä ja tulostettavalla verkkolomakkeella. Verkkolomakkeisiin pääset verkkopalvelu Työeläke.fissä tai Kelan verkkosivuilla olevasta Lomakkeet-linkistä. Vanhuuseläkehakemuksen voi tehdä tunnistautumalla hakemispalvelussa henkilökohtaisilla verkkopalvelutunnuksilla tai sähköisellä henkilökortilla (HST-kortti). Hakemispalvelussa on yksityiskohtaiset ohjeet hakemuksen täyttämiseen. Hakemuksen esitäytetyt tiedot saadaan Eläketurvakeskuksesta ja Kelasta.

Työeläkelaitoksilta saat myös työeläkekortin, kun siirryt eläkkeelle. Katso työeläkekortista lisää Ikääntyvän palveluoppaan sivulta Eläkeläisalennukset.

  • Eläketurva  linkki
    Eläketurvan perusteet sekä kansaneläkkeen määrä ja hakeminen. Lyhyesti myös tietoa erilaisista työeläkkeistä.
    Kansaneläkelaitos Kela
  • Työeläke.fi  linkki
    Koko työeläkejärjestelmän, yksityisen ja julkisen sektorin palvelusivusto. Sisältää myös henkilökohtaisia, tunnistusta vaativia palveluja, kuten työeläkeotteen tarkistamisen.
    Eläketurvakeskus ETK

Eri eläkkeiden saantiehtoja

Osa-aikaeläkkeestä on sovittava työnantajan kanssa eli sitä ei saa automaattisesti. Osa-aikaeläkkeenä maksetaan puolet kokoaikatyön vakiintuneen ansion ja osa-aikatyön ansioiden erotuksesta. Arvion osa-aikaeläkkeen määrästä antaa viimeisen kokoaikatyön vakuuttanut eläkelaitos. Hakemus kannattaa tehdä noin kaksi kuukautta ennen eläkkeen alkamisajankohtaa. Myös yrittäjän on hyvä selvittää osa-aikaeläkeoikeutensa omasta eläkelaitoksestaan ennen hakemuksen jättämistä. Osa-aikaeläkeläisen on erikseen haettava vanhuuseläkettä. Sen voi hakea maksuun 63–68-vuotiaana. Kansaneläkettä ei makseta osa-aikaeläkkeenä.

Työkyvyttömyyseläke voi alkaa yleensä vasta, kun sairauspäivärahaoikeus päättyy. Kun sairauspäivärahaa on maksettu 150 päivältä, Kela yleensä ilmoittaa kuntoutusmahdollisuudesta tai kehottaa hakemaan työkyvyttömyyseläkettä. Eläkehakemus kannattaa tehdä tässä vaiheessa, jotta se ehditään käsitellä ennen päivärahojen päättymistä. Työkyvyttömyyseläkehakemuksen liitteeksi tarvitset lääkärin B-lausunnon terveydentilasta. Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää takautuvasti enintään kuudelta kuukaudelta.

Työttömyyseläkehakemuksen liitteeksi tarvitaan päivärahan maksajalta (oma työttömyyskassa tai Kela) todistus siitä, että työttömyyspäivärahaa on maksettu enimmäismäärä. Päivärahan maksaja lähettää todistuksen automaattisesti sitten, kun työttömyyspäivärahan enimmäismäärä on täyttynyt. Todistukseen on itse hankittava työ- ja elinkeinotoimiston merkintä työttömyyden jatkumisesta.

Eläkkeen rinnalla tehdystä työstä karttunut eläke on myös erikseen haettava. Eläkkeen aikaisesta työstä karttuneeseen eläkkeeseen on yleensä oikeus vasta 68-vuotiaana.

Maahanmuuttaja voi saada takuueläkettä Kelasta täytettyään 65 vuotta, mikäli hän on asunut Suomessa vähintään kolme vuotta. Eläkettä voi saada myös nuorempi maahanmuuttaja ollessaan työkyvytön. Maahanmuuttaja voi saada takuueläkettä, vaikkei hän saisi Suomesta kansaneläkettä tai muutakaan eläkettä.


Paljonko saan eläkettä?

Työeläkelaitokset lähettävät työeläkeotteen 18–67-vuotiaille Suomessa asuville postitse kotiin. Yksityisellä sektorilla työskentelevät saavat otekirjeen joka kolmas vuosi. Yli 60-vuotiaille ote lähetetään vuosittain. Omat eläketietonsa voi tarkistaa myös verkossa. Kirjautuminen onnistuu henkilökohtaisilla verkkopankkitunnuksilla tai sähköisellä henkilökortilla.

Valtion työntekijät ja kunta-alalla työskentelevät saavat eläketietonsa Kevan verkkopalvelusta.

  • Työeläke.fi  linkki
    Koko työeläkejärjestelmän, yksityisen ja julkisen sektorin palvelusivusto. Sisältää myös henkilökohtaisia, tunnistusta vaativia palveluja, kuten työeläkeotteen tarkistamisen.
    Eläketurvakeskus ETK
  • Työeläkkeet  linkki
    Tietoa valtion ja kunta-alan henkilöstön työeläketurvasta.
    Keva

Eläkkeiden euromäärät vaihtelevat hieman indeksin mukaan. Ajankohtaisen tiedon saa Kelan sivuilta.

Yksittäisen eläkkeensaajan eläkkeen määrään vaikuttavat koko työuran ajalta karttuneet eläkkeet, jotka on laskettu eri aikoina voimassa olleiden säännösten perusteella. Siksi samankaltaisista näyttävistä työurista voi kertyä erisuuruisia kokonaiseläkkeitä.


Työnteko eläkkeellä

Eläkkeellä oleminen ei ole este työnteolle. Vanhuuseläkkeellä voit mennä uuteen työsuhteeseen, tai yrittäjänä voit jatkaa yritystoimintaa eläkkeen rinnalla. Eläkkeen rinnalla saaduista työansioista karttuu uutta eläkettä 1,5 prosenttia vuodessa enintään 68-vuotiaaksi asti. Vanhuuseläkkeen rinnalla karttuneen eläkkeen saa hakemuksesta maksuun vasta 68-vuotiaana.

Työkyvyttömyyseläkkeellä voit tehdä jonkin verran ansiotöitä. Selvitä ennen työn aloittamista omasta eläkelaitoksestasi, minkä verran voit ansaita. Eläkkeen maksu voidaan ansiotulojen takia keskeyttää tai lakkauttaa. Täysi työkyvyttömyyseläke voidaan ansioiden takia myös muuttaa osatyökyvyttömyyseläkkeeksi. Ilmoita töiden aloittamisesta työeläkelaitokseesi ja Kelaan, jos saat myös kansaneläkettä.

Työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työhön paluun edistämiseksi on säädetty määräaikaislaki, jonka mukaan työkyvyttömyyseläkkeellä oleva voi ansaita aina vähintään noin 700 euroa kuukaudessa. Jos työkyvyttömyyseläkkeen maksaminen on keskeytetty työnteon vuoksi, on töiden lopettamisesta itse ilmoitettava eläkelaitokselle, jotta saat uudelleen eläkettä. Eläke voi olla lepäävänä kerrallaan vähintään kolme kuukautta ja enintään kaksi vuotta. Työkyvyttömyyseläkkeen rinnalla ansaitun eläkkeen saa hakemuksesta maksuun eläkkeen muuttuessa vanhuuseläkkeeksi sitten, kun työ on päättynyt.

Myös työttömyyseläkkeen rinnalla voit tehdä jonkin verran työtä ilman, että ansiot vaikuttavat eläkkeeseen. Työansioille on ansioraja noin 700 euroa kuukaudessa. Jos ansioraja ylittyy, eläkkeen maksu keskeytetään. Työttömyyseläke lakkaa kokonaan, jos maksu on keskeytetty yli vuoden ajaksi. Ansioraja on sidottu indeksiin, ja se ilmoitetaan eläkepäätöksen yhteydessä.


Ulkomailla asuttaessa

Yhä useammat suomalaiset ovat tehneet työuraa ulkomailla, ja palaavat sitten Suomeen viettämään eläkepäiviä. Toiset taas haluavat muuttaa viettämään eläkepäiviään ulkomaille. Euroopan unionin jäsenmaihin voi vapaasti muuttaa asumaan tai tekemään työtä. Suurimpaan osaan muista maailman maista tarvitaan luvat oleskeluun tai työntekoon.

Eläkkeen maksamisen perussääntönä on, että EU/ETA-sopimus takaa toisessa maassa ansaitun eläkkeen maksamisen mihin tahansa maahan. Eläkejärjestelmät pohjaavat kuitenkin kunkin maan omaan lainsäädäntöön, ja eläkkeiden – esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeen – myöntämisessä voi olla maaeroja. Eläketurvakeskus neuvoo kaikissa paluumuuttajien tai ulkomaille muuttavien eläkkeitä koskevissa kysymyksissä.

Muuttoilmoitus Suomesta ulkomaille tehdään kirjallisesti tai sähköisesti. Myös tilapäisestä asumisesta ulkomailla on tehtävä ilmoitus Kelaan.

Ulkomailla asuvat maksavat veroa vain kertaalleen. Pääsääntöisesti Suomesta tuleva eläke verotetaan asuinmaassa. Valtiot ovat keskenään tehneet sopimuksia, joiden nojalla poistetaan kaksinkertainen verotus. Tietoja ulkomailla asuvan eläkkeensaajan verotuksesta saat verohallinnon ohjeista. Verohallinnon verkkosivuilta löytyy myös erityisesti Espanjaan pysyvästi muuttaville kohdennettua tietoa.

Jos aiot olla ulkomailla enintään vuoden, kuulut sinä aikana yleensä Suomen sosiaaliturvan piiriin. Jos asut ulkomailla yli vuoden, menetät yleensä tämän oikeuden. Ulkomailla säännöllisesti yli puolet vuodesta asuvilla ei yleensä ole oikeutta Suomen sosiaaliturvaan, mutta jos siteet Suomeen ovat edelleen kiinteät, Kela voi tulkinnanvaraisissa tilanteissa arvioida yksilöllisiä olosuhteita.


Eläkkeelle ulkomaille

Pääsääntönä on, että Kela keskeyttää vakinaisesti muuttavan kansaneläkkeen ja perhe-eläkkeen sekä asumistuen maksamisen. EU- tai ETA-maihin tai Sveitsiin tai sosiaaliturvasopimusmaihin muuttaville eläkettä kuitenkin maksetaan, mutta asumistukea ei. Jos asut ulkomailla tilapäisesti eli alle vuoden, voit saada eläkkeensaajan asumistukea vakituiseen asuntoosi Suomessa.

Työeläkkeesi maksetaan ulkomaille kaikkiin maihin. Poikkeuksena on työttömyyseläke, jota maksetaan vain EU- tai ETA-maihin. Jos asut ulkomailla tilapäisesti tai alle vuoden, voit saada vain tietyn ajan eläkkeensaajan asumistukea.

Eläke maksetaan eläkehakemuksessa ilmoitetulle tilille joko asuinmaahan tai Suomeen. Työeläkkeiden maksamisesta ulkomaille saat lisätietoa Eläketurvakeskuksesta.

Voit avata suomalaisessa pankissa keräilytilin, jolta eläkkeet ohjataan ulkomaiseen pankkiin. Jos eläkettä maksetaan yhdestä EU/ETA-maasta toiseen, voit joutua maksamaan pankkien palvelumaksujen lisäksi siirtokustannukset. Saadaksesi Kelan eläkkeen toiseen maahan tilillesi edullisesti, ilmoita asuinmaasi pankin BIC-koodi ja siellä olevan tillisi IBAN-tilinumero kirjallisesti Kelalle.


Eläkettä ulkomailta

Suomella on niin sanottuja sosiaaliturvasopimuksia useiden maiden kanssa. Eläkkeen hakeminen näistä sopimusmaista on melko yksinkertaista. Kun hakija asuu Suomessa, Eläketurvakeskus hoitaa hakemusliikenteen Suomen ja sopimusmaan välillä. Sopimusten ulkopuolelle jää kuitenkin paljon maita, ja näistä maista eläkettä on haettava itse. Yhteystiedot ulkomaisiin yhdyslaitoksiin saa Eläketurvakeskuksen ulkomaisten eläkeasioiden käsittelijöiltä.  

Ulkomailla ansaittua eläkettä voi hakea samalla, kun eläkettä haetaan Suomesta. Työntekijän eläkevakuutustiedot säilytetään siinä maassa, jossa on työskennellyt.

Eläketurvakeskuksen sivuilta löydät lisätietoa eläkkeen hakemisesta ulkomailta ja hakemuslomakkeen. Hakemuslomakkeen lisäksi hakija täyttää U-liitteen. Siihen kannattaa täyttää mahdollisimman tarkasti tiedot työskentelystä ulkomailla, sillä tämä voi nopeuttaa eläkeasian käsittelyä ulkomailla. Lomakkeet voi palauttaa Eläketurvakeskukseen, työeläkelaitokseen tai Kelan toimistoon.

  • Ulkomaan eläkkeen hakeminen  linkki
    Ulkomailla ansaittua eläkettä haetaan lomakkeella, jonka liitteeksi täytetään lomake "Asuminen ja työnteko ulkomailla - liite U". Tietoa maista, joiden kanssa Suomella on sosiaaliturvasopimus.
    Eläketurvakeskus ETK

Eläkkeen maksua varten lomakkeella on myös ilmoitettava pankkitilin numero kansainvälisessä IBAN-muodossa ja pankin tunnus eli SWIFT-numero. Tiedot löytyvät tiliotteesta, tai ne voi pyytää omasta pankista.

  • Senioripaluumuuttajan opas  linkki
    Ikääntyville paluumuuttajille tarkoitettu opas, joka tarjoaa tietoa Suomeen muuttamisesta sekä erityisesti paluumuuttajien eläkkeisiin liittyvistä kysymyksistä. Tietoa myös eläkepäivien viettämisestä ulkomailla.
    Suomi-Seura ry

Ulkomaat ja sosiaaliturvasi

Ulkomailla säännöllisesti yli puolet vuodesta oleskelevilla eläkeläisillä ei yleensä ole oikeutta Suomen sosiaaliturvaan. Jos siteesi Suomeen ovat edelleen kiinteät, sinut voidaan pitää Suomen sosiaaliturvan piirissä. Kela arvioi rajatapaukset yksilöllisesti ja ottaa silloin huomioon asumisolot, perhesiteet, toistuvan oleskelun Suomessa ja eläkkeen maksumaan.

Ulkomailla tilapäisesti eli alle vuoden asuessasi kuulut Suomen sosiaaliturvan piiriin ja sinulla on oikeus Kelan etuuksiin. Maksussa olevien etuuksien maksamista siis jatketaan ulkomaille, ja uusia etuuksia voidaan myöntää hakemuksesta. Suomen sosiaaliturvaan kuulumisen voi tarkistaa Kelasta. Ennen muuttoa sinun kannattaa aina selvittää Kelasta, maksetaanko saamiasi etuuksia ulkomaille. Se, pääsetkö uuden asuinmaasi sosiaaliturvan piiriin, riippuu kyseisen maan omasta lainsäädännöstä. Myös tämä kannattaa aina selvittää ennen muuttoa.

Vaikka et enää kuuluisi Suomen sosiaaliturvan piiriin, voit saada tietyin edellytyksin sairaanhoitoa ulkomailla Suomen kustannuksella. Tämä edellyttää, että saat Suomesta lakisääteistä eläkettä. Oikeus sairaanhoitoon osoitetaan Kelasta saatavalla lomakkeella E121 tai S1.

Uusi eurooppalainen sairaanhoitokortti on ollut voimassa jo joitakin vuosia. Sillä suomalainen eläkeläinen osoittaa sairaanhoito-oikeutensa EU-maissa, Eta-maissa ja Sveitsissä. Muutos ei koske eläkeläisiä, jotka asuvat Suomessa ja viettävät muutamia kuukausia vuodesta ulkomailla, vaan eläkeläisiä, jotka asuvat vähintään puolet vuodesta toisessa EU-maassa, Eta-maassa tai Sveitsissä. Eläkeläisellä on oikeus tarvitsemaansa sairaanhoitoon siinä maassa jossa hän asuu. Nykyään hänellä on oikeus käyttää myös julkisia terveyskeskuspalveluita Suomessa.

EU-maissa vakituisesti asuvat eläkeläiset saavat eurooppalaisen sairaanhoitokortin Kelasta. Uudella kortilla saa myös suorakorvauksen yksityisessä terveydenhuollossa ja apteekeissa peruskorvauksen lääkkeistä. Eläkkeellä olevan pitää aina ilmoittaa ulkomaille muutosta Kelaan, jotta tiedetään, mikä maa maksaa sairaanhoidon kulut. Jos eurooppalaista sairaanhoitokorttia ei ole, potilas voi pahimmillaan joutua maksamaan sairaanhoitokulunsa itse.


Verotus

Kaikista eläkkeistä maksetaan ansiotulona veroa progressiivisesti, eli mitä enemmän saat eläkettä, sitä suurempi veroprosenttisi on. Vapaaehtoista eläkevakuutusta verotetaan pääomatulona ja siitä maksetaan veroa noin 30 prosenttia. Eläkkeen verotukseen vaikuttavat kaikki tulot ja vähennykset. Eläketulosta peritään sairaanhoitomaksu.

Pelkkää kansaneläkettä saava ei maksa veroa ollenkaan, mutta vähäinenkin työeläke kiristää verotusta. Myöskään takuueläkkeestä ei makseta veroa. Tarkempaa tietoa eläkkeiden verotuksesta saa Verohallinnosta ja kaikille verovelvollisille veroilmoituksen yhteydessä postitettavasta henkilöasiakkaan vero-oppaasta.

Eläkkeen veroaste voi joillekin eläkkeelle siirtyjille tulla yllätyksenä, koska moni ajattelee, ettei eläkkeellä tarvitsisi enää maksaa yhtä paljon veroa kuin työssä käydessä. Palkansaajan veroprosentti on usein pienempi kuin eläkkeensaajan, mutta palkansaaja maksaa veroprosentin lisäksi eläkevakuutusmaksua ja työttömyysvakuutusmaksua. Veroprosentti ei siis suoraan kerro käteen jäävää osuutta.

Eläkkeestä ei kuitenkaan makseta veroa enempää kuin samansuuruisesta palkasta. Eläketulon vero on muutoksen jälkeen kaikilla tulotasoilla enintään palkansaajan veroasteen suuruinen, kun verrataan yksittäisen eläkkeensaajan ja 53 vuotta täyttäneen palkansaajan veroastetta.

Yli 45 000 euron ylittävästä vuosittaisesta eläketulosta maksetaan tällä hetkellä lisäveroa 6 prosenttia. Lisävero koskee vain ansiotulona verotettavia eläkkeitä. Eläketulon lisäveroa laskettaessa eläketulosta vähennetään vain eläketulovähennys. Lisävero on valtion ansiotuloveroa, josta voi tehdä normaaleja ansiotulon verosta tehtäviä vähennyksiä.

Yle-veron suuruus on 0,68 prosenttia ansio- ja pääomatuloista tai vähintään 70 euroa vuodessa silloin, kun tulot ovat enemmän kuin 10 300 euroa vuodessa. Jos saat takuueläkettä, et maksa siitä Yle-veroa.


Miten maksan veroa eläkkeestä?

Kun olet saanut myönteisen eläkepäätöksen, ota yhteyttä verotoimistoon ja hae ennakonpidätysprosenttia eläkkeitä varten. Ennakonpidätykseen tarvitaan eläkepäätökset ja tiedot muista tuloista ja vähennyksistä.

Verottaja ilmoittaa Kelaan ja työeläkkeiden maksajille uuden ennakonpidätysprosenttisi. Kela saa suoraan verottajalta tiedon myös silloin, kun haet muutosta ennakonpidätykseen kesken vuotta.

Tämän jälkeen eläkkeistä ei tarvitse ilmoittaa verottajalle, ellet ala saada jotakin uutta eläkettä. Saat vuoden alussa eläkkeenmaksajilta tiedon edellisen vuoden aikana maksetuista eläkkeistä ja niistä tehdyistä ennakonpidätyksistä.


Verovähennykset ja verottomat etuudet

Verotuksessa voit saada eläketulovähennyksen, joka keventää pienituloisen eläkkeensaajan verotusta. Vähennys turvaa sen, ettei pelkän kansaneläkkeen ja takuueläkkeen saaja joudu maksamaan eläkkeestään veroa. Eläketulovähennyksen määrä pienenee nopeasti eläketulon ja muiden ansiotulojen kasvaessa.

Verottaja tekee eläketulovähennyksen tilanteessa, jossa henkilöllä voi olla eläketulojen lisäksi myös palkkatuloja. Katso vuosikohtaiset tiedot Verohallinnon verkkosivuilta.

Kokonaan verottomia etuuksia ovat Kelan maksama eläkkeensaajan asumistuki, eläkettä saavan hoitotuki, rintamalisä ja ylimääräinen rintamalisä. Verottomia eläkkeitä voivat olla myös tietyt harvinaisemmat eläketyypit, kuten valtion taiteilijaeläke.


Kotitalousvähennys

Kotitalousvähennyksen voit tehdä verotuksessa kotitaloustyöstä, kuten siivous-, hoiva- ja hoitotyöstä sekä kunnostustyöstä tai tietotekniikan asennuspalveluista. Lääkärin, hierojan, fysioterapeutin, sairaanhoitajan tai kampaaja/parturin palvelut eivät oikeuta vähennykseen. Vähennys on 45 prosenttia arvonlisäverollisesta työkorvauksesta. Verovähennys voi olla 2 400 euroa vuodessa, puolisoilla yhteensä 4 800 euroa vuodessa.  Kalenterivuosikohtainen omavastuuosuus on 100 euroa.

Kotitalousvähennyksen voit halutessa lisätä suoraan verokortin pidätysprosenttiin, kun työ on tehty ja lasku maksettu. Näin saat verohyödyn nopeammin itsellesi. Verokorttimuutoksen voi tehdä myös Verohallinnon verkkopalvelussa, jos käytössäsi on verkkopankkitunnukset.

Myös omaiset voivat käyttää omaa kotitalousvähennystään omien ikääntyvien vanhempien, isovanhempien tai appivanhempien kotitaloustöihin. Kotitalousvähennystä ei myönnetä palvelusetelin omavastuuosuuden kustannuksiin.


Veronmaksukyvyn alentumisvähennys

Alentumisvähennystä voit saada, jos sinulla on veronmaksukykyä alentava rasite, kuten suuret sairaskulut. Sairaskuluja on oltava vähintään 700 euroa ja vähintään 10 prosenttia puhtaiden tulojen (puhtaat tulot = bruttotulot – tulonhankkimismenot) määrästä kuukaudessa.

Verottaja harkitsee tapauskohtaisesti, myönnetäänkö vähennys, ja käytäntö voi vaihdella verotoimistoittain. Myöntämiseen vaikuttavat omat ja perheen yhteiset tulot ja varallisuus. Tarkemmin veronmaksukyvyn alentumisvähennyksestä kerrotaan vuosittaisissa Vero-oppaissa.

  • Maksuvaikeudet  linkki
    Harkinnanvaraisen veronmaksukyvyn alentumisvähennyksen voi saada, jos verovelvollisen maksukyky on olennaisesti alentunut.
    Verohallinto

Vakuutukset

Eri vakuutusmuodot, vakuutusehdot, korvaussummat ja omavastuuosuudet vaihtelevat vakuutusyhtiöittäin. Vakuutusten vertaileminen ja kilpailuttaminen on tärkeää. Usein se on kuitenkin melko vaikeaa, koska vakuutustuotteita on hyvin monenlaisia ja niihin sisältyvät ehdot joskus hankalasti ymmärrettäviä.

Jos hankit kaikki vakuutukset ja pankkipalvelut samasta paikasta, voit ehkä saada keskittämisestä säästöä. On kuitenkin hyvä aina arvioida kriittisesti tietyn vakuutustuotteen tuomaa turvaa suhteessa sen hintaan.

Kysy rohkeasti, jos et ymmärrä vakuutustermejä. Pyydä myyjältä vakuutusta koskeva tuoteseloste ja tutustu siihen huolellisesti ennen sopimuksen allekirjoittamista. Muista, että sopimusta ei ole pakko tehdä ensimmäisessä neuvottelussa, vaan voit pyytää asiakirjat kotiin luettavaksi. Jos sopimusta on vaikea ymmärtää, pyydä joku avuksesi. Voit ottaa yhteyttä Vakuutus- ja rahoitusneuvontaan, jos sinulla on vakuutusasioihin liittyviä kysymyksiä.

On tärkeää tarkastaa aika ajoin, esimerkiksi eläkkeelle jäädessä, että omat vakuutusasiat ovat ajan tasalla. Moni ei esimerkiksi huomaa muuttaa vapaa-ajan vakuutustaan täysajan tapaturmavakuutukseksi, kun elämäntilanne muuttuu. Vakuutusyhtiöillä on kuitenkin erilaisia vakuutusten myöntämiseen ja voimassaoloon liittyviä ikärajoja.

Naisten ja miesten vakuutusmaksut ovat uuden lainsäädännön mukaan samansuuruisia. Tämä muutos koskee uusia ja vuosittain uusiutuvia vakuutuksia. Miehiltä ja naisilta on peritty aikaisemmin tietyistä vakuutuksista erisuuruisia hintoja. Esimerkiksi naisten henkivakuutusmaksut ovat saattaneet olla halvemmat kuin miehillä, kun taas naiset ovat joutuneet maksamaan enemmän sairauskuluvakuutuksista.


Ehdot, ikärajat ja riskit

Sairauskulu-, matka- tai tapaturmavakuutus, jotka korvaavat esimerkiksi tapaturman tai sairauden aiheuttamia hoitokuluja, ovat henkilövakuutuksia. Ne päättyvät yleensä ennalta sovitussa määräajassa esimerkiksi 80–85-vuotiaana, ja niitä myönnetään esimerkiksi vain 75 vuoteen asti. Osa vakuutusturvista, kuten turva työkyvyttömyyden tai sairaalahoidon varalta voi päättyä jo aiemmin, vaikkapa 60- tai 65-vuotiaana tai muuttua toiseksi vakuutusmuodoksi.

Jos jatkuvasti voimassa oleva matkavakuutus päättyy määräajassa, on yleensä vielä mahdollista saada yksittäistä matkaa varten kertamatkavakuutuksia. Niitä myönnetään myös iäkkäämmille henkilöille.

Riskihenkivakuutuksen eli kuolemantapausturvan ottamisessa ja voimassaolossa on niin ikään yläikärajoja, esimerkiksi 75 vuotta. Heikentynyt terveydentila voi rajoittaa myös riskihenkivakuutuksen samoin kuin muidenkin henkilövakuutusten ottamista.

Henkivakuutuksessa vakuutetun henkilön sopimuksessa määrätyt edunsaajat eli usein omaiset saavat sovitun rahakorvauksen, jos vakuutettu kuolee vakuutuksen voimassaoloaikana. Huomaa, että edunsaajamääräys on annettava nimenomaan vakuutussopimuksessa, sitä ei voi tehdä esimerkiksi testamentilla. Muista myös, että jos perhetilanteesi muuttuu, sinun pitää huolehtia edunsaajamääräyksen ajan tasalla pitämisestä. Henkivakuutuksessa voi niin ikään olla päättymisikä tai se päättyy, jos yhteisturvan ottaneista puolisoista toinen kuolee tai täyttää tietyn iän, vaikkapa 90 vuotta.

Elämänvaravakuutuksessa, kuten säästövakuutuksessa tai eläkevakuutuksessa, vakuutettu saa korvausta vain, jos hän on vielä hengissä vakuutuksessa sovittuna säästösumman eräpäivänä tai eläkeaikana. Jos näissä vakuutuksissa haluat, että myös kuoleman johdosta maksetaan korvaus edunsaajalle, sitä varten pitää sopimukseen liittää kuolemanvaraturva (riskivakuutusosa) eri maksusta. Tämän turvan määrä ja voimassaoloaika vaihtelevat eri vakuutuksissa ja vakuutusyhtiöillä.

Säästö- ja eläkevakuutuksia tarjotaan nykyisin yleisesti sijoitussidonnaisina vakuutuksina. Näissä vakuutuksissa valitset itse sijoituskohteet, yleensä ne ovat eri sijoitusrahastojen rahasto-osuuksia. Vakuutukseen sijoitettavien varojen kohtalo riippuu siitä, miten sijoituskohteiden arvo kehittyy. Koska arvoa eli vakuutussäästöä ei ole yleensä mitenkään taattu, se voi myös alentua. Näihin vakuutuksiin kuuluu aina myös tappioiden riski.


Tuet, alennukset ja asiakasmaksut

Kelan myöntämät tuet ja muut eläkeläisalennukset ja etuudet tukevat osaltaan ikääntyvien ihmisten elämää ja toimeentuloa. Kela myöntää useita erilaisia ikääntyvien ihmisten perusturvaan liittyviä tukia. Myös sairausvakuutus kattaa osaltaan muun muassa iän myötä lisääntyvien sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannuksia.

Sosiaalietuuksista saat tietoa Kelalta tai esimerkiksi kotikunnan sosiaali- ja/tai vanhustyön yksiköistä sekä kunnissa ja kaupungeissa toimivista seniorineuvonnoista. Ikäihmisten palvelupisteistä saa tietoa juuri oman asuinpaikkasi eläkeläisalennuksista esimerkiksi joukkoliikennevälineissä, liikuntapaikoissa ja muissa palveluissa.

Hoitotuesta, asumistuesta ja rintamalisistä ei mene veroa. Jos asumisessa tai perhetilanteessa tai tuloissasi tapahtuu muutoksia, muista ilmoittaa niistä pikaisesti. Tukia koskeviin päätöksiin voit hakea muutosta Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalta. Muutoksenhausta on ohjeet Kelasta saamasi päätöksen liitteenä.

Asiakasmaksulaki on sosiaali- ja terveyspalveluista säännöllisesti maksavalle ikäihmiselle tärkeä laki, koska se määrittää, kuinka paljon erilaisista palveluista voidaan enimmillään periä maksuja asiakkaalta. Maksut perustuvat tähän lakiin ja sen asetukseen, jossa määritellään tietyt enimmäisprosentit kuukausimaksuille. Ikäihmisten usein käyttämiin palveluihin liittyviä maksuja ovat muun muassa kotihoito, laitoshoito ja omaishoidon tuki sekä sarjahoitomaksut ja harvemmissa tapauksissa ulkomailla asuvan sairaanhoito.


Tukea asumiseen

Jos olet pienituloinen eläkkeensaaja eivätkä tulot tunnu riittävän asumiseen, voit olla oikeutettu saamaan Kelan eläkkeensaajan asumistukea. Tukeen vaikuttavat asumiskustannukset, perhesuhteet, omat ja puolison bruttotulot ja omaisuus. Katso tarkemmat saantiehdot Kelan sivuilta. Verkossa voit täyttää ja tulostaa eläkkeensaajan asumistukihakemuksen (AE1) ja jättää hakemuksen mihin tahansa Kelan toimistoon.

Eläkeläinen voi hakea myös yleistä asumistukea, jos eläke ei oikeuta eläkkeensaajan asumistukeen. Katso tarkemmat saantiehdot Kelan sivuilta. Voit täyttää ja tulostaa Yleisen asumistuen hakemuksen (AT1) ja jättää sen Kelan toimistoon. Joissakin tapauksissa, jos esimerkiksi kotona asuu alaikäinen lapsi, voit valita, haetko yleistä asumistukea vai eläkkeensaajan asumistukea. Tarkista Kelasta, kumpaa tukea kannattaa hakea.

  • Yleinen asumistuki  linkki
    Pienituloinen ruokakunta voi saada Kelasta yleistä asumistukea asumismenojensa vähentämiseksi. Tietoa asumistuen saamisen perusteista, määrästä ja hakemisesta.
    Kansaneläkelaitos Kela

Eläkettä saavan hoitotuki – Kela voi maksaa hoitotukea, joka tukee sairaan tai vammaisen ihmisen kotona asumista ja hoitoa tai lisäkustannuksia. Pelkkä avuntarve kotitöissä ei oikeuta hoitotukeen. Tuen saaminen edellyttää, että toimintakyky on heikentynyt ainakin vuoden ajaksi. Tulot ja omaisuus eivät vaikuta tukeen.

  • Eläkkeensaajien hoitotuki  linkki
    Eläkettä saavan hoitotuen avulla Kela tukee sairaan tai vammaisen eläkkeensaajan kotona asumista ja siellä tapahtuvaa hoitoa sekä korvaa sairaudesta tai vammaisuudesta aiheutuvia erityiskustannuksia.
    Kansaneläkelaitos Kela

Et voi saada hoitotukea, jos saat osatyökyvyttömyyseläkettä, osa-aikaeläkettä tai työttömyyseläkettä, mutta näissä tapauksissa voit hakea Kelan vammaistukea. Katso saantiehdot ja hoitotuen maksuluokat tarkemmin Kelasta. Hoitotukea ja vammaistukea voit niin ikään hakea täyttämällä ja tulostamalla lomakkeen (EV 256), jonka toimitat Kelaan. Liitteeksi tarvitaan tuore lääkärinlausunto C. Hoitotukeen voi liittyä veteraanilisä.

Omaishoidon tuki on kunnan maksamaa tukea omaishoitajalle. Tuen myöntäminen perustuu kotona annettavan hoidon sitovuuteen ja vaativuuteen sekä myös kuntien määrärahoihin. Katso tarkemmin omaishoidosta Ikääntyvän palveluoppaan sivulta Omaishoito.


Tukea sairauskuluihin

Sairausvakuutukseen kuuluvia korvauksia voi saada lääkärin määräämästä tutkimuksesta ja hoidosta, yksityislääkäreiden palkkioista, fysioterapiasta ja hammashoidosta. Kelalta voit saada korvauksia myös reseptilääkkeistä. Lääkkeille on määritelty kolme eri korvausluokkaa. Apteekki vähentää korvauksen lääkkeen hinnasta Kela-korttia näyttämällä. Jos kortti ei ole mukana, korvausta voi hakea takautuvasti enintään puoli vuotta ostopäivästä.

Kela korvaa myös sairauden tutkimuksesta ja hoidosta tai Kelan kuntoutuksesta aiheutuneita matkakuluja. Korvattavat matkat ovat yleensä lähimpään yksityisen tai julkisen terveydenhuollon lääkäriin tai hoitolaitokseen ja halvimman matkustustavan mukaan.

Kelan myöntämiä korvauksia voit hakea internetissä Kelan asiointipalvelussa, jos sinulla on oman pankkisi verkkopankkitunnukset tai sähköinen henkilökortti.

Maksukatot

1. Kunnallisten terveyspalveluiden maksuissa on vuosittainen yläraja eli maksukatto. Sen ylittyessä palvelut saa pääsääntöisesti ilmaiseksi. Maksukattoon ei lasketa mukaan kaikkia terveyspalveluita, kuten hammashoidon, sairaankuljetuksen, lääkärintodistusten tai yksityislääkärin lähetteellä tehtyjen laboratorio- ja kuvantamistutkimusten kuluja.

Maksukaton täyttymistä pitää seurata itse ja muistaa säilyttää terveyspalveluiden laskut. Maksetut maksut merkitään terveyskeskuksesta saatavaan seurantakorttiin. Kun katto täyttyy, saat todistuksen siitä terveyskeskuksesta.

Maksukattoa kerryttävät myös tietyt sarjassa annettavat hoidot. Niiden määrittelyssä, eli siinä onko kyse samankaltaisista peräkkäisistä hoitokäynneistä, voi olla kuntakohtaista eroa. Lisäksi maksukattoon sisältyvät laitoshoidon maksut.

2. Lääkekorvauksiin tulee uusi alkuomavastuu, joka otetaan kuitenkin huomioon lääkekustannusten maksukatossa. Katon täyttymisen jälkeen maksat tietyn omavastuun lääkettä kohti riippuen siitä mihin korvausluokkaan lääkkeet kuuluvat.

Aivan kaikki lääkkeet eivät kerrytä maksukattoa mutta tiettyjen vaikeiden, pitkäaikaisten sairauksien lääkkeistä voi saada lisäksi peruskorvausta suuremman erityiskorvauksen. Maksukattoon liittyvän korvauksen saa suoraan apteekista, kun esität Kela-kortin ja Kelan ilmoituksen. Korvausta voi myös hakea jälkikäteen puolen vuoden ajan.

3. Matkakustannuksilla on myös vuotuinen maksukattonsa, jonka täyttymisen jälkeen Kela korvaa matkat. Kela seuraa vuotuisen matkakaton täyttymistä ja lähettää vuosiomavastuukortin matkakaton täyttymisestä. Vuotuisen matkakaton ja matkakustannusten omavastuuosuuden löydät Kelan sivuilta.


Tukea sotien veteraaneille

Veteraaneja kuntoutetaan valtion ja kuntien määrärahoin. Veteraanit voivat hakea avo- ja laitoskuntoutusta. Myös veteraanien puolisoilla on oikeus kuntoutukseen. Kuntoutusta haetaan hakulomakkeella, joita saa kuntien sosiaalitoimistoista tai vanhustyönkeskuksesta, terveyskeskuksesta, veteraanijärjestöiltä tai veteraanineuvonnasta. Sotainvalidien oikeutta kokoaikaiseen laitoshoitoon on viime vuosina laajennettu.

Muutamissa kunnissa toimii veteraaniasiamies, joka auttaa veteraanien etuuksien ja palvelujen järjestämisessä. Enenevästi neuvonta-apua antavat Sotaveteraaniliiton piirikohtaiset sosiaalineuvojat.

Rintamalisää maksetaan miehelle tai naiselle verottomana tulona, johon eivät vaikuta tulot tai omaisuus. Kela maksaa veteraanilisää niille veteraaneille, joilla on ylimääräinen rintamalisä ja eläkettä saavan korotettu tai ylin hoitotuki.

Sotainvalideilla on oikeus kuntien järjestämiin ja valtion korvaamiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Rintamaveteraaneilla on mahdollisuus hakea laitoskuntoutusta, päiväkuntoutusta ja avokuntoutusta. Kuntoutuspalveluja saavan veteraanin tulee olla vuosien 1939-1945 sotiin osallistunut rintamasotilastunnuksen, rintamatunnuksen tai rintamapalvelutunnuksen omaava veteraani. Sotainvalidien ja vaikeavammaisten sotainvalidien puolisoiden ja leskien kuntoutusavustusta haetaan Valtionkonttorin Sotilasvamma- ja veteraaniasiat -yksiköstä.

Sotien veteraanit saavat lisäksi kaikissa apteekeissa kymmenen prosentin alennuksen tavanomaisista peruskorvattavista lääkkeistä ja itsehoitolääkkeistä.

Sotainvalideille on omat lounassetelit, joilla sotainvalidi voi ruokailla haluamassaan paikassa tai joilla hän voi saada ruuan toimitettuna omaan kotiinsa. Lounassetelit käyvät maksuvälineenä miltei kaikissa ruokailupisteissä, eikä niiden käyttö ole sidottu paikkakuntaan. Käytännössä kunta päättää setelin arvon. Kunta myös hankkii setelit Luottokunnalta ja vastaa niiden jakamisesta sotainvalideille.


Eläkeläisalennukset

Kun olet jäänyt eläkkeelle tai täyttänyt 65 vuotta, saat monenlaisia matkustamiseen ja palveluihin liittyviä alennuksia. Voit saada eläkeläisalennuksia esimerkiksi kotimaan juna-, lento- ja linja-automatkoista. 65 vuotta täyttäneet saavat matka-alennuksen esittämällä henkilötodistuksensa. Tarkista tarkemmat eläkeläisalennuksen ehdot lipputoimistoista. Alennukset eivät yleensä koske osa-aikaeläkkeellä olevia.

Alle 65-vuotias eläkeläinen voi saada alennuksia esittämällä henkilötodistuksen ja työeläkekortin tai kansaneläkkeensaajan kortin. Alennuksia voi saada myös kuvallisella Kela-kortilla. Kela lähettää työeläkekortin täyden kansaneläkkeen saajalle eläkkeen myöntämisen jälkeen ilman eri pyyntöä. Myös eläkelaitokset lähettävät työeläkekortin eläkepäätöksen mukana.

Monet yritykset myöntävät työeläkekortin haltijalle eläkeläisalennuksen. Alennuksia myöntäviä yrityksiä voi etsiä verkosta.

Kotikaupunkisi liikennelaitos voi myöntää 65 vuotta täyttäneille asukkaille erilaisia alennuksia matkalippujen hinnoista. Monissa kaupungeissa palvelubussit palvelevat vanhuksia ja liikuntaesteisiä. Kuljettaja voi auttaa matkustajaa bussiin nousemisessa ja poistumisessa. Lisätietoa joukkoliikenteen palveluista saa kaupunkien joukkoliikenteestä kertovilta verkkosivuilta.

Veteraaneille ei ole lakisääteistä etuutta maksuttomiin kuljetuspalveluihin kaupunkien joukkoliikennevälineissä, mutta monet kunnat ja kaupungit tarjoavat etuuden maksamalla kustannukset liikennelaitoksessa. Kysy mahdollisesta veteraanialennuksesta liikennelaitoksen palvelupisteestä.

Kuljetuspalvelu on kunnan tarjoama erillinen palvelu. Se on harkinnanvarainen, ja tarpeen arvioi kunnan tai kaupungin kotihoidon yksikkö.

Voit saada eläkeläisalennusta lukuisilta muiltakin kunnallisilta ja yksityisiltä palvelualojen yrityksiltä, kuten uimahalleista ja kuntosaleista, museoista ja teattereista, hotelli- ja ravintolapalveluista, matkatoimistoista, kaupoista sekä terveyden- ja kauneudenhoidon palveluista. Kannattaa kysyä!


Sosiaali- ja terveyspalveluiden maksuja

Asiakasmaksulaki on sosiaali- ja terveyspalveluista säännöllisesti maksavalle ikäihmiselle tärkeä laki, koska se määrittää, kuinka paljon erilaisista palveluista voidaan enimmillään periä maksuja asiakkaalta. Kunnat voivat päättää maksuttomista tai pienemmistä maksuista. Käytännössä kunnat veloittavat yleensä palveluista enimmäissummat.

Ikäihmisten usein käyttämiin palveluihin liittyviä maksuja ovat muun muassa terveyskeskuskäynnit, kotihoito, laitoshoito sekä sarjahoitomaksut ja harvemmissa tapauksissa ulkomailla asuvan sairaanhoito. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat joko maksuttomia, kaikille samoja tai tulo- ja perhesuhteiden mukaan laskettavia.

Terveyskeskuksen ja sairaalan enimmäismaksut löydät taulukosta sosiaali- ja terveysministeriön verkkosivuilta. Siinä ovat hinnat terveyskeskuksen ja sairaalan lääkärikäynneille, toimenpidemaksuille sekä kuntoutukselle, päivä- ja yöhoidolle. Myös käyttämättömästä tai peruuttamattomasta käynnistä on maksettava.

Kotihoidon asiakasmaksut peritään asiakkailta, jotka saavat palvelua vähintään kerran viikossa. Kuukausittainen asiakasmaksu voidaan laskea käytetyn työajan tai käyntikertojen perusteella. Kunnilla on omat maksuluokkataulukkonsa, jossa on useita hoitokäyntiluokkia: esimerkiksi pienin luokka 1–5 käyntiä/tuntia kuukaudessa <-> suurin luokka yli 40–60 käyntiä/tuntia kuukaudessa. Jokaisessa luokassa on omat maksuprosenttinsa, jotka vaihtelevat kunnittain.

Maksuluokkataulukot löytyvät kuntien kotihoidon verkkosivuilta, kuntien kotihoidon oppaista tai oman kunnan kotihoito kertoo niistä tarkemmin. Kotona annettavan palvelun kuukausimaksu saa siis olla enintään tietty prosenttiosuus tulorajan ylittävistä kuukausituloista.

Laitoshoidon maksut – jaetaan lyhyt- ja pitkäaikaiseen hoitoon. Lyhytaikaisessa laitoshoidossa on käytössä maksukatto, pitkäaikaisessa laitoshoidossa ei. Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevalta peritään maksukyvyn mukainen kuukausimaksu, joka määräytyy nettotulojen perusteella. Nettotulot muodostuvat eläkkeistä ja muista jatkuvista henkilökohtaisista tuloista vähennettyinä veroilla.

Laitoshoitomaksujen jälkeenkin pitkäaikaisessa laitoshoidossa elävän vanhuksen omaan käyttöön täytyy jäädä vähintään 105 euroa ja mahdollinen rintamalisä. Jos pitkäaikaishoidossa on perheen enemmän ansaitseva puoliso, lasketaan molempien puolisoiden nettotulot yhteen ja pitkäaikaishoidon maksu on 42,5 prosenttia yhteenlasketuista tuloista.


Omaisuus ja perintö

Ikääntymisen myötä perinnönjakoon, perintöveroon ja mahdolliseen testamentin tekoon liittyvät kysymykset nousevat monien mieleen. Näistä aiheista tulee runsaasti yhteydenottoja kuntien ikäihmisten neuvontapalveluihin. Monesti olisi hyvä miettiä edeltäkäsin tiettyjä omaisuudenjakoon liittyviä asioita: Pitäisikö tehdä testamentti? Kannattaisiko perillisille lahjoittaa omaisuutta jo elinaikana?

Rahankäyttöön ja perintöön liittyvät kysymykset voivat olla hankalia, ja ne aiheuttavat valitettavan usein perheen tai suvun sisällä ristiriitoja. On hyvä muistaa, että ikääntyvä ihminen päättää kuitenkin viime kädessä itse omaisuudestaan – haluaako vaikkapa käyttää säästönsä elinaikanaan, tehdä sijoituksia tai lahjoittaa tai säästää perillisille.

Voit tarvittaessa hakea juridista apua joko yksityisiltä lakitoimistoilta tai joissakin kaupungeissa saada oikeudellista apua seniorineuvonnan kautta löytyvästä oikeusneuvonnasta. Kuntien vero- ja lakineuvonnalla voi olla ilmaista puhelinaikaa tai niihin voi sopia henkilökohtaisia käyntiaikoja. Henkilökohtaiset neuvonta-ajat ovat nykyään hyvin suosittuja.

Julkista oikeusapua voit saada lisäksi valtion oikeusaputoimistoista. Oikeusapua myönnetään hakijan tulojen ja varallisuuden perusteella. Vähävaraisille oikeusapu on ilmaista. Oikeanlaisen oikeudellisen avun löytämisessä neuvoo Oikeuslaitoksen oikeusapuohjaus.

Asianajajat antavat myös useissa kaupungeissa maksutonta neuvontaa esimerkiksi kirjastoissa. Päivystysajoista ja kaupungeista saat lisätietoa Suomen asianajajaliiton sivuilta. Myös SPR:ltä voit kysyä oikeudellisesta neuvonnasta. Naisasialiitto Unionin juristipäivystys antaa maksutonta yleisluontoista neuvontaa naisille. Toimeksiantoja ei tehdä näissä päivystyksissä.

  • Asianajajapäivystys
    Tietoa paikkakunnista ja ajoista, jolloin voi saada maksutonta neuvontaa oikeudellisissa asioissa.
    Suomen Asianajajaliitto
  • Juristipäivystys naisille
    Juristipäivystys tarjoaa naisille yleisluontoista suullista neuvontaa erilaisiin lakiin ja oikeuksiin liittyvissä kysymyksissä.
    Naisasialiitto Unioni ry
    • Oikeusapu  linkki
      Tietoa oikeusavusta, kuka siihen on oikeutettu ja miten sitä haetaan. Jollei asianosaisella ole varaa itse hankkia tarvitsemaansa oikeudellista apua, se voidaan kustantaa joko osaksi tai kokonaan valtion varoin. Oikeusapulaskurilla voi laskea, onko oikeutettu oikeusapuun.
      Oikeusministeriö OM

Perimysjärjestys ja testamentti

Ihmisen kuoltua hänen omaisuutensa jaetaan perimysjärjestyksen mukaan. Perimyksestä ja testamentista säädetään perintökaaressa. Peruskaava menee niin, että perunkirjoituksessa selvitetään vainajan varat ja velat sekä myös mahdollisen puolison varat ja velat. Perinnönjaossa omaisuus jaetaan perillisten ja mahdollisten testamentinsaajien kesken. Jos perittävä oli naimisissa, ennen perinnönjakoa tehdään omaisuuden ositus tai omaisuuden erottelu, jos puolisoiden avio-oikeus on suljettu pois tai rajattu avioehdolla tai lahjakirjan tai testamentin määräyksellä. Sen jälkeen perilliset eli esimerkiksi vainajan lapset jakavat keskenään kuolinpesän omaisuuden.

Perinnönjakoon voidaan vastaisuudessa tehdä oikaisu, jos uusi perillinen tai perinnönjaossa sivuutettu sellaista vaatii. Säännöksiä sovelletaan tilanteessa, jossa lapsen ja vanhemman suhde vahvistetaan vasta perinnönjaon jälkeen tai perillinen on sivuutettu aikaisemmin toimitetussa perinnönjaossa. Perinnönjaon oikaisusta pyritään ensisijaisesti sopimaan osapuolten välillä.

Eurooppalaisen perintötodistuksen avulla perilliset, testamentin toimeenpanijat ja jäämistön hoitajat voivat todistaa asemansa ja valtuutensa toisessa jäsenvaltiossa.

Perintö menee valtiolle, ellei perittävä ole tehnyt testamenttia, ja perittävällä ei ole elossa olevia läheisiä sukulaisia.

Testamentilla voit vaikuttaa siihen, miten omaisuutesi jaetaan perintökaaren rajoissa. Testamentilla voi jakaa vaikka koko omaisuutensa, mutta jos sinulla on rintaperillisiä, heillä on oikeus saada lakiosansa, joka on puolet perintöosasta. Avio-oikeuden voi sulkea pois lahjoituksella tai avioehtosopimuksella, tai testamentilla saadun omaisuuden osalta lahjakirjan tai testamentin määräyksellä.

Testamentteja on monenlaisia: esimerkiksi yleistestamentti, erityistestamentti, omistusoikeustestamentti, hallintaoikeustestamentti ja keskinäinen testamentti. Testamentti on suositeltava, jos haluaa vaikuttaa siihen, kuka omaisuuden saa kuoleman jälkeen. Testamentin avulla voi myös vaikuttaa perillisille tuleviin perintöveroihin: perintövero on pienempi jos omaisuus jakaantuu useammalle henkilölle kuin vain yhdelle. Perintöosuuden alittaessa 20 000 euroa siitä ei mene veroa.

Testamentti on laadittava tarkasti, ja usein tekemisessä kannattaa käyttää lakiasiantuntijan apua. Testamenttia voi säilyttää pankin tallelokerossa, tai jos testamentin on laatinut esimerkiksi asianajaja, asianajajan kassakaapissa. Riitaisissa tapauksissa kuolinpesään voi hakea pesänjakajaa, jonka velvollisuus on pyrkiä aikaansaamaan sovinto kuolinpesän osakkaiden kesken.


Perintövero, ennakkoperintö ja lahjoitukset

Perintöveroa maksetaan 20 000 eurosta tai sitä suuremmasta perintöosuudesta. Perintövero on henkilökohtainen. Perintövero määräytyy perinnön käyvän arvon ja perinnönjättäjän ja -saajan sukulaissuhteen perusteella. Perintöosuuksien saajat jaetaan kahteen veroluokkaan: pienempää veroa maksavat muun muassa aviopuoliso ja rintaperilliset, suurempaa muut sukulaiset ja vieraat. Perintöverotaulukon ja tarkempaa ohjeistusta perintöverosta saat Verohallinnosta. Perintöveron laskemiseen on oma laskurinsa.

Voit lahjoittaa verovapaasti alle 4 000 euron suuruisen lahjan. Mikäli 4 000 euron raja ylittyy kolmen vuoden aikana samalta antajalta, määrätään lahjavero lahjansaajalle lahjojen yhteenlasketun määrän perusteella. Kolmen vuoden aika lasketaan päivästä päivään, ei kalenterivuosittain. Yli 4 000 euron lahjasta pitää tehdä lahjaveroilmoitus verotoimistoon kolmen kuukauden kuluessa saantipäivästä. Lahjaveroilmoituslomakkeen saat verotoimistosta tai sen voi tulostaa internetistä.

Ennakkoperintö on luonteeltaan lahja, josta pitää suorittaa lahjaveroa samalla tavoin kuin lahjasta. Lisäksi ennakkoperintö voidaan ottaa huomioon myös perinnönjaossa ja perintöverotuksessa. Keskinäinen laina voi olla korotonta, mutta lainasta tulee laatia lyhennyssuunnitelma. Lainan määrän ja lyhennyssuunnitelman tulee olla realistinen velallisen maksukykyyn nähden. Mikäli lainaa lyhennetään jatkuvasti kolmen vuoden välein annettavilla verovapailla lahjoilla, voidaan laina katsoa lahjaksi.


Henkinen hyvinvointini

Vanhenemiseen liittyy monia elämänmuutoksia. Monet eläkeläiset näkevät ikäkautensa myönteisenä elämänvaiheena. Ei ole kiire minnekään ja itsensä toteuttamiseen on uudenlaisia mahdollisuuksia. Ikääntyvän ihmisen elämään voi kuulua myös surua aiheuttavia asioita: läheisten kuolemaa, huolta ja pelkoa oman kunnon heikentymisestä, riippuvuudesta muihin ihmisiin ja elinajan vähenemisestä.

Ikääntymiseen liittyy fyysisiä muutoksia ja henkisen toimintakyvyn alentumista tai hidastumista, mutta vähemmän kuin aiemmin uskottiin – tiedot, taidot ja elämänviisaus säilyvät ja jopa lisääntyvät halki elämän.

Henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeää olisi pohtia, millaisia asioita itse kunkin hyvään elämään kuuluu ja miten hyödyntää omia henkisiä voimavarojaan. Ne vaikuttavat paljon siihen, millaiseksi kokee itsensä ja elämänsä.

Miehet ja naiset vanhenevat eri tahtiin. Sukupuolten välillä on jonkin verran eroja siinä, miten vanhenemiseen suhtaudutaan ja millaisia selviytymiskeinoja tai vaikeuksia ikääntymiseen liittyy. Erot selittyvät osin perimällä, kuten hormonaalisilla muutoksilla, osin kulttuuriin liittyvillä käyttäytymiseroilla. Evoluutiopsykologiastakin on etsitty vastauksia naisten ja miesten vanhenemiseen liittyviin eroihin.

Ihminen kehittyy omaksi itsekseen suhteessa ympäristöön ja toisiin ihmisiin. Eletty elämä ja kokemukset tulisi nähdä voimavarana, joka tuo mukanaan ymmärrystä erilaisia ihmisiä, ratkaisuja ja tilanteita kohtaan, rohkeutta olla oma itsensä ja toteuttaa omia toiveitaan. Henkinen hyvinvointini -osiossa kerrotaan, millaisista palasista henkinen hyvinvointi voi koostua ja mistä löytää tukea ja apua erilaisissa ongelmatilanteissa.

Muistilista

  • Suhtaudu itseesi ja ikääsi hyväksyvästi ja arvostavasti.
  • Huolehti terveydestä, liikunnasta ja tasapainoisesta ruokavaliosta – muista myös kohtuullinen hemmottelu ja herkuttelu.
  • Liikunta on tehokas tapa lisätä mielen hyvinvointia ja torjua masennusta.
  • Vaali läheisiä ihmissuhteitasi, anna aikaasi ikääntyneelle. Yksinäisyyteen löytyy apua.
  • Rakkaus, hellyys ja seksuaalisuus ovat perustarpeita ikään katsomatta.
  • Tee asioita joista olet kiinnostunut, uskalla kokeilla välillä uutta.
  • Vakavasti masentunut tarvitsee hoitoa ja läheisten tukea.
  • Älä alistu kaltoinkohtelun uhriksi – ota yhteyttä viranomaiseen tai auttavaan puhelimeen.

Henkisten voimavarojen lähteitä

Myönteinen asenne itseensä ja ympäristöön on tärkeä voimavara. Vaikka vanheneminen ja sairaudet jarruttaisivat elämää, yleinen pyrkimys toiminnallisuuteen on mieltä virkeänä pitävä elämänasenne. Myös terve omanarvontunto on tärkeää. Onnistumiset kasvattavat itsetuntoa – yritä löytää elämään asioita joista saat tyydytyksen ja onnistumisen tunteita. Ole itseäsi kohtaan armollinen ja hyväksyvä. Älä hyväksy ikäsyrjintää ja vaadi että sinua kuunnellaan, puhutellaan suoraan ja kohdellaan kunnioittavasti. Huumori on tärkeä voimavara, joskus jopa selviytymiskeino raskaissa elämäntilanteissa.

Terveys ja perusturvallisuus ovat tärkeitä henkiselle hyvinvoinnille. Terveyttä voi vaalia nukkumalla riittävästi, syömällä terveellisesti ja liikkumalla sopivassa määrin. Aivot tarvitsevat työtä erityisesti vanhemmalla iällä. Muistin heikkenemiseen ei kannata tyytyä, muistia voi parantaa missä iässä tahansa. Perusturvallisuuteen kuuluvat läheiset ihmissuhteet, koti, varmuus toimeentulosta, hoivasta ja hoidosta sairauden tai vanhuudenheikkouden varalta.

Huolehdi itsestäsi. Ulkonäöstä huolehtiminen voimistaa tunnetta arvokkaasta minuudesta. On tärkeää, että voi iästä ja kunnosta riippumatta tuntea olevansa puhdas ja huoliteltu ja päättää pukeutumisesta ja ulkonäköön liittyvistä seikoista itse. Kodin siisteys ja viihtyisyys vaikuttavat mielialaan. Sotkuinen koti heikentää itsekunnioitusta ja voi herättää masennuksen tai toivottomuuden tunteita. Hanki apua, jos et kykene huolehtimaan kodista. Lue kotiin saatavasta kunnallisesta avusta lisää Ikääntyvän palveluoppaan sivulta Kuntien järjestämät palvelut. Henkilökohtaisen hygienian ja kodin laiminlyönti voivat olla merkki mielenterveyshäiriöstä, kuten masennuksesta, muistisairaudesta tai dementiasta. Omaiset ja hoitohenkilöstö voivat vaikuttaa siihen, että laitostyyppisessä hoidossakin asuvilla vanhuksissa olisi ympärillään kodinomaisuutta ja viihtyvyyttä lisääviä huonekaluja, kasveja ja tuttuja esineitä.

Valtaosalle ihmisiä on tärkeää olla osa yhteisöä ja yhteiskuntaa. Auta ikääntynyttä liikkumaan, osallistumaan ja toimimaan omilla ehdoillaan, esimerkiksi äänestämään. Jos vierailet vanhuksen luona, auta häntä tarvittaessa ulos, vaikkapa kirjastoon, häntä kiinnostavaan keskustelutilaisuuteen tai kahvilaan.

Elämänhallintaa heikentäviä asioita voivat olla sairastuminen, liikuntakyvyn heikkeneminen tai tunne omaan kotiin, sairaalaan tai vanhainkotiin sidottuna olemisesta. Läheisen kuolema on suuri stressitekijä, joka voi johtaa masennukseen. Vaikeissa tilanteissa hae apua. Älä eristäydy: puhu läheisille, kunnan vanhustyön tekijälle tai ota yhteys vanhusten hyvinvointia ajavaan asiantuntijajärjestöön tai mielenterveystyön asiantuntijajärjestöön. Älä lannistu, vaikka et heti löytäisi auttajaa vaan yritä uudestaan etsiä ja vaatia apua ongelmatilanteeseen.

Ihminen kokee elämänsä mielekkääksi oppiessaan olemaan sinut itsensä kanssa. Se voisi tarkoittaa esimerkiksi oman menneisyytensä hyväksymistä ja sopeutumista vanhenemiseensa. Monet kiinnostuvat oman sukunsa tai elämänhistoriansa tutkimisesta tai tallentamisesta. Se voi lisätä itsetuntemusta. Perheiden tai sukujen vaikeat kokemukset ovat saattaneet aiheuttaa katkeroitumista ja masennusta. Joskus katkenneiden sukulais- tai ystävyyssuhteiden korjaaminen voi parantaa vanhoja haavoja ja tuoda uutta iloa elämään. Tarvittaessa voit selvittää, löytyisikö jokin keskustelu- tai terapiaryhmä psyykkisesti vaikeiden asioiden käsittelemiselle.

Uskonnollisuus, hengellisyys tai henkiset apukeinot tuovat monille sisältöä elämään tai apua ja lohtua vaikeisiin elämäntilanteisiin. Usein ajatellaan, että uskonnollisuus kuuluu vanhusten elämään, mutta hengellisyyteen vaikuttavat kulttuuriperinne ja yksilölliset elämänkokemukset.


Ihmissuhteet

Läheiset ihmissuhteet ovat yleensä ihmisille elämän tärkeimpiä asioita. Toimivat ihmissuhteet vaativat hoitoa ja paneutumista, vastavuoroisuutta, toisen kunnioittamista ja kuuntelemista. Sosiaalisiin suhteisiin kannattaa panostaa jo silloin, kun ei vielä varsinaisesti koe riskiä jäädä yksinäiseksi. Apua yksinäisyyteen voi löytää monin keinoin.

Eläkkeelle jääminen voi luoda uudenlaisen tilanteen parisuhteessa. Toinen ehkä toivoo lähentymistä puolison kanssa, toinen taas omaa yksityisyyttä ja tekemistä. Toiveet ja odotukset eivät aina kohtaa. Yhteinen historia sitoo pitkään yhdessä olleen pariskunnan yhteen, mutta suhteessa saattaa olla myös paljon vanhaa henkistä painolastia. On hyvä kuunnella toista, rakentaa kompromisseja ja selvittää mahdollisia ristiriitoja. Joskus ikäihmiset ajattelevat, että vanhemmalla iällä ei kannata hakea ammattiapua. Yksilö- ja pariterapia sopivat myös ikääntyneille pareille, ja muutos on aina mahdollista.

Nykypäivänä on yhä yleisempää, että eroja otetaan myös pitkistä avio- tai avoliitoista tai samaa sukupuolta olevien liitoista. Tähän uuteen elämäntilanteeseen sopeutumiseen voi - ja kannattaa - hakea apua.

Omat tai ympäristön ennakkoluulot eivät saisi rajoittaa uuden ihmissuhteen muodostamista korkeassakaan iässä, olipa kyse leskeytymisestä tai avioeron kautta yksin jääneestä. Uusi parisuhde on hyvä ja myönteinen asia, jota läheistenkin tulisi tukea. Joskus ikäihmiset haluavat uudessa ihmissuhteessa säilyttää tutun perusympäristönsä ja osan itsenäisestä elämästään. Avioliitto on kuitenkin edelleen ikääntyneiden yleisin yhteiselämän muoto.

Mieti, voisitko muuttaa lähemmäksi lapsia ja lapsenlapsia, sisaruksia tai muita sukulaisia. Etsi uusia ystäviä naapurustosta, palvelutalosta, vanhainkodista tai harrastuksen, järjestötoiminnan, vapaaehtoistoiminnan tai kirkon parista. Asuinpaikkaasi lähellä toimivia kerhoja, järjestöjä ja yhdistyksiä voi kysellä kotikunnan seniorineuvonnasta ja kotihoidosta. Voisit myös yrittää etsiä yhteyksiä vaikkapa vanhoihin luokkatovereihin tai nuoruuden ystäviin.

Lapsenlasten saaminen on monelle ikääntyneelle suuri ilo. Isovanhempi on lapselle erittäin tärkeä läheissuhde. Isovanhemmuus parhaimmillaan syventää suhdetta myös vanhemmaksi tulleeseen lapseen. Isovanhemmuus on lapsen kanssa yhdessä oloa ja tekemistä ja läheisyyttä. Tue lastasi vanhemman tehtävässä, vältä arvostelua ja puuttumista kasvatuksen tai arkielämän käytäntöihin. Aseta tarvittaessa rajat hoitoavulle. Välitä lapselle tietoa suvusta ja perinteistä. Toivota adoptio- tai sijaislapset tervetulleiksi sukuun.

Jos omia lapsenlapsia ei ole, mieti haluaisitko toimia vieraalle lapselle sijaismummona tai sijaisvaarina. Heitä toimii monissa päiväkodeissa, perhekahviloissa ja kouluissa. Esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliitolla on kylämummi- ja kylävaaritoimintaa, ja esimerkiksi Vantaalla kaupunki on järjestänyt kirjastomummo- ja kirjastovaaritoimintaa.

Pienperheyhdistyksen kautta voit ryhtyä mieskaveriksi yksinhuoltajan lapselle tai kummimummiksi tai -vaariksi pienperheen lapselle.

Kaikki ihmiset eivät koe yksin oloa ongelmana, vaan etsiytyvät omaan rauhaansa. Yksinäisyys on kuitenkin erittäin yleinen ongelma nykypäivänä. Ihmiset tarvitsevat toisiaan, erityisesti iän karttuessa. Kodin ulkopuoliset harrastukset ja henkiset virikkeet ovat tärkeitä, mutta vielä tärkeämpää olisi omaisten ja läheisten, myös naapuruston ja muun lähiyhteisön, läsnäolo ikäihmisen tavallisessa elämässä – asuipa hän sitten kotona tai hoitokodissa.

Arkinen yhdessäolo voi olla yhdessä musiikin kuuntelemista, yhteistä puuhastelua, ruuanlaittoa ja leipomista, lehtien lukemista, kirjojen tai äänikirjojen kuuntelua tai pelien pelaamista. Se voi olla myös pelkkää läsnäolemista ilman mitään ohjelmaa tai kyläilyyn liitettyjä velvollisuuksia. Vietä aikaasi vanhuksen luona, pyydä muitakin hänet tuntevia käymään säännöllisesti. Kutsu tai hae hänet usein viettämään aikaa kotiisi ja osallistumaan arkeesi.

Myös Suomen Punaisella Ristillä (SPR) ja monilla järjestöillä on ystävätoimintaa. SPR:n kautta voi löytää seuraa itselleen tai toimia nuoren ystävänä, ystävärenkaassa, ikäihmisten virkistystoiminnassa tai vapaaehtoisena sairaalassa tai vanhainkodissa.

Katso lisää yhdistyksiä ja järjestöjä Asumiseni-osion sivulta Yksityiset palvelut ja vapaaehtoisapu.


Seksuaalisuus

Rakkauden, hellyyden ja seksuaalisuuden tarpeita on kaikenikäisillä ihmisillä. Ne kuuluvat ihmisen perustarpeisiin. Silti vanhusten seksuaalisuudesta ei puhuta kovin usein julkisuudessa tai riittävästi edes vanhustyön ammattilaisten keskuudessa. Myös ikäihmiset itse saattavat kokea aiheen kiusalliseksi, jopa hävettäväksi.

Voi myös olla, että seksi ei enää vanhemmalla iällä jaksa kiinnostaa. Läheisyys ja erilaiset aktiviteetit elämässä ovat ehkä korvanneet sukupuolielämää. Elämä ilman sukupuolielämää ei ole vaillinaista, ellei siitä ole haittaa itselle tai puolisolle.

Seksuaalisuus ilmenee yksilöllisesti ja monimuotoisesti. Se voi olla ruumiillista ja henkistä läheisyyttä, sukupuolista halua ja hellyydenosoituksia, yhdyntää tai masturbaatiota. Ikääntyvän ihmisen seksuaalisuus muuttuu. Usein yhdynnän tarve voi vähetä niin miehillä kuin naisilla, naisilla ehkä miehiä enemmän.

Seksuaalisen halun vähentymiseen voivat vaikuttaa erilaiset sairaudet, keskushermoston hidastuminen, sukupuolihormonien vähentyminen, kunnon heikkeneminen ja omat, lähipiirin tai yhteiskunnan seksuaalikielteiset asenteet. Normaaliin vanhenemiseen liittyvät seksuaalitoimintojen muutokset eivät kuitenkaan itsessään aiheuta sukupuolista kyvyttömyyttä tai haluttomuutta.

Läheisyyden ja turvallisuuden kokemukset korostuvat ikääntyvillä ihmisillä. Naisilla sukupuolielämän ongelmat voivat liittyä hormonaalisista muutoksista johtuvaan limakalvojen ohenemiseen ja kuivumiseen, miehillä impotenssiin. Ota rohkeasti yhteyttä lääkäriin, sillä fyysisiin vaivoihin on usein olemassa lääkehoitoa. Keskustele hoidon lisäksi ongelmista puolison tai kumppanin kanssa.

Naisten seksuaalielämän ennenaikainen loppuminen voi johtua myös siitä, että naiset jäävät leskeksi miehiä useammin. Yksin jääneet naiset eivät ehkä ympäristön paineiden takia uskalla etsiä tai solmia uusia sukupuolisuhteita. On valitettavaa, jos elämästä jää ennakkoluulojen takia puuttumaan läheinen ihmissuhde.

Puolison muutto kodin ulkopuoliseen hoitoon voi johtaa tilanteeseen, jossa tilaisuuksia intiimiin yhdessäoloon ei ole. Tämäkin ongelma pitäisi uskaltaa ottaa esille hoitohenkilöstön kanssa. Vaikeidenkaan sairauksien ei tarvitse automaattisesti merkitä sukupuolielämän loppumista. Palvelukodeissa asuvien avioparien sukupuolielämää ei henkilökunta saisi alkaa rajoittaa esimerkiksi erillisillä sängyillä vaan kunnioittaa heidän toiveitaan ja tarpeitaan.

Ikääntyvät pariskunnat voivat hakea seksielämään apua. Kirjastosta löytyy paljon alan kirjallisuutta. Seksuaaliterapeutit auttavat kaikenikäisiä ihmisiä. Keskustelu ammattilaisen kanssa saattaa aukaista myös muita parisuhteen tunnesolmuja ja parantaa suhdetta.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla naisilla ja miehillä on samanlaiset oikeudet oman seksuaalisuutensa toteuttamiseen kuin kaikilla muillakin ikäihmisillä.


Henkinen vireys

Ikääntymiseen on perinteisesti liitetty väistämätön henkisen suorituskyvyn taantuminen. Ikääntymisen vaikutukset siihen eivät kuitenkaan ole niin jyrkkiä kuin aiemmin ajateltiin. Henkisten toimintojen nopeus ja tehokkuus heikkenevät lievästi tai hyvin hitaasti. Yleinen maailmaa ja ihmisiä koskeva tieto ja taito säilyy ja lisääntyy. Terve vanheneminen viittaisi jopa aivojen kehittymiseen, ei rappeutumiseen.

Kiinnostus, intohimo, uteliaisuus ja tarkkaavaisuus ovat parhaita henkisen vireyden ja muistin ylläpitäjiä: harrasta asioita, joista olet itse kiinnostunut ja joista todella pidät. Motivaatio vaikuttaa paljon oppimiseen ja muistamiseen. Käsitykset perinteisistä ikäihmisille sopivista vapaa-ajan elämän viettotavoista ovat romuttumassa. Ikäihminen voi käydä rock-konsertissa siinä missä käsityökerhossakin. Yleisimmin ikääntyneet harrastavat samoja asioita kuin nuorempanakin.

Pidä yllä henkistä toimintakykyäsi tekemällä uusia asioita, käymällä uusissa paikoissa ja keskittymällä hyvin siihen, mitä olet kulloinkin tekemässä. Keskity esimerkiksi lehden lukemiseen, älä vain silmäile. Muistia voi harjoittaa monenlaisilla kotikonsteilla. Voisitko pitää päiväkirjaa, kirjoittaa – miksei vaikkapa internetin blogiin  – tai järjestellä valokuvien avulla muistojasi talteen? Ratko ristisanoja, pelaa äly- ja strategiapelejä, seuraa politiikkaa, keskustele ja pohdiskele. Paina muistiin kiinnostavia asioita ja nimiä esimerkiksi toistamalla niitä, palauttamalla mieleen alkukirjain tai assosiaation avulla.

Ajoittainen muistamattomuus on tavallista, eikä siitä kannata huolestua. Mutta jos perussanat ja lähiomaisten nimet unohtuvat tai tutut paikat tuntuvat vierailta, ota yhteys lääkäriin. Omaisena voit pyytää kunnan sosiaalivirastosta tai vanhustyön yksiköstä kotikäyntiä, jossa selvitetään tilannetta testeillä ja ohjataan tarvittaessa jatkotutkimuksiin.

Virikkeellisestä toiminnasta puhuttaessa kannattaa muistaa, että kaikki uudet asiat tai ajanviettotavat eivät välttämättä vain jaksa kiinnostaa ikääntynyttä. Tällöin voi tulla virhearvioita toimintakyvyn heikkenemisestä. Omakohtaisen kiinnostuksen lisäksi ikäihminen tarvitsee uusien tietojen ja taitojen oppimiseen usein enemmän aikaa ja kertausta.


Harrastukset ja kulttuuri

Kulttuurin harrastaminen edistää paitsi henkistä hyvinvointia myös fyysistä terveyttä. Se voi jopa pidentää elinikää. Voisitko alkaa käydä useammin elokuvissa, teatterissa, konserteissa, urheilukisoissa tai muissa itseäsi kiinnostavissa kulttuuritapahtumissa? Uudenlaisia elämyksiä voisi löytyä vaikkapa harrastajateatterista. Useilla kaupungeilla, kaupunginteattereilla ja teatterialan yhteisöillä on ikäihmisille suunnattuja teatteriproduktioita tai itseilmaisua ja luovuutta kehittävää toimintaa esimerkiksi palvelukeskuksien asukkaille.

Ilmaista tai lähes ilmaista kulttuuritarjontaakin on ainakin suuremmissa kaupungeissa. Sellaista ovat esimerkiksi kirjastopalvelut, taidenäyttelyt, erilaiset yleisöluennot, yhteisöjen järjestämät tapahtumat tai teemapäivät, museoiden avoimet ovet -päivät ja ilmaiskonsertit. Eläkeläisten ja yli 65-vuotiaiden alennuksista saat lisää tietoa Ikääntyvän palveluoppaan sivulta Eläkeläisalennukset. Jos pidät lukemisesta, voisitko liittyä kirjapiiriin tai perustaa sellaisen? Myös kuorolaulu, yhteislauluhetket tai runonlausunta ovat hyviä tapoja nauttia kulttuurista yhdessä toisten ihmisten kanssa.

Taiteen avulla ihminen voi ilmaista piilossa olevia tunteitaan. Se voi toimia tunneyhteytenä toiseen ihmiseen. Joskus ihmiset löytävät taiteellisen puolensa vasta ikääntyneenä, jolloin taiteen tuottaminen voi korjata esimerkiksi vanhoja arpia osaamattomuudesta. Taidetoiminta voi helpottaa hoitokotien vanhusten apatiaa tai laitostumista.

Kotona käytettävä tietokone ja internet-yhteys tuovat huvia ja hyötyä. Kirjastot, työnväenopistot ja monet eläkeläisjärjestöt järjestävät tietokoneopetusta ikäihmisille. Internetistä löydät loputtomasti itseäsi kiinnostavaa tietoa. Internetistä voit saada harrastukseen liittyvää tietoa, lähettää ja vastaanottaa sähköpostia ja tutustua jopa uusiin ihmisiin. Jos läheisesi asuu kaukana, voit keskustella tietokoneeseen asennetun Skype-verkkopuheluohjelman avulla hänen kanssaan ilmaiseksi.

Liikunta on tärkeä hyvinvoinnin ylläpitäjä. Liikuntaharrastus parantaa lihasvoimaasi, koordinaatiota ja liikkuvuutta. Se tuo lisäksi hyvää mieltä ja sosiaalisia kontakteja. Kannattaisi ehkä liittyä säännöllisesti kokoontuvaan ryhmään, koska se saa lähtemään ulos kotoa muiden ihmisten pariin. Liikunta lisää rohkeutta lähteä ulos ja auttaa selviytymään päivittäisistä toimista. Useilla kaupungeilla on ikäihmisten omia liikuntaryhmiä. Työväenopistoissa ja kansalaisopistoissa on myös erilaisia liikunta- ja tanssiryhmiä. Tanssiminen on mainio kaikenikäisille sopiva liikuntamuoto, joka voi tutustuttaa myös uusiin ihmisiin. Ikäihmisten tansseja järjestävät muun muassa palvelutalot ja -keskukset.

Liikunta voi torjua jopa lieviä masennusoireita ja edistää muistin säilymistä. Kohtuukuormitteinen liikunta parantaa myös unen laatua. Se taas vaikuttaa sekä muistiin että mielialaan myönteisesti. Monet käyttävät liikunnan rentouttavaa vaikutusta stressin hoitokeinona. Säännöllinen liikunta tukee siis monella tapaa hyvinvointia ja toimintakykyä.

Muita harrastuksia voivat lukemisen lisäksi olla mm. käsityöt, maalaus tai piirtäminen, musisointi, keräily, valokuvaaminen, kokkaaminen sekä nikkarointi ja entisöinti. Työväen- ja kansalaisopistoilla on runsaasti kaikenikäisille ja erilaisiin mieltymyksiin sopivia harrastusmahdollisuuksia. Kädentaidot ovat vain yksi esimerkki. Ryhtyisitkö kenties tekemään sukututkimusta?

Television katselu on suosittu ikäihmisten harrastus. Yksinäisen ikäihmisen elämään televisio ja radio tuovat suurta helpotusta. Ne välittävät uutisia, tietoa, viihdettä ja kulttuuria ja tarjoavat yhteisiä keskustelunaiheita. Toisaalta television aivoja passivoivasta vaikutuksesta puhutaan paljon, ja pitkään paikallaan istumisen on todettu olevan vaaraksi terveydelle. Säännöstele television katseluasi, valikoi esimerkiksi etukäteen mitä ohjelmia haluat nähdä. Sulje televisio välillä kokonaan, vaikka se tuntuisi vaikealta. Kokeile mitä television sulkeminen saa aikaan.


Eläkkeellä opiskelu ja vapaaehtoistyö

Eläkkeellä opiskeleminen on hyvä tapa rikastuttaa elämäänsä. Ihmisen kyky oppia säilyy koko elämän ajan. Uuden oppiminen edistää ruumiillista, henkistä ja sosiaalista hyvinvointia monin tavoin. Se on ehkä hitaampaa kuin nuorella ihmisellä, mutta hankitut tiedot ja taidot voivat edistää tiedon omaksumista ja tehdä opiskelusta jopa antoisampaa.

Eläkeläiset voivat opiskella monipuolisesti. Voit hyödyntää esimerkiksi kotikuntasi työväen- tai kansanopistojen kurssitarjontaa ja opiskella vaikkapa uutta kieltä tai tietokoneen käyttöä.

Avoimissa yliopistoissa voit opiskella iästä ja pohjakoulutuksestasi riippumatta. Monien avointen yliopistojen yhteydessä toimii Ikäihmisten yliopisto, jonka opetus on suunnattu erityisesti varttuneelle väestölle. Ikä ei ole este myöskään kokonaan uuden ammatin opiskeluun tai korkeakoulu- tai jatko-opintojen suorittamiselle.

Jos saat vanhuuseläkettä tai työkyvyttömyyseläkettä, et voi saada opintotukea. Eläkkeelläoloaikana opiskelu ei kartuta eläkettä.

Vapaaehtoistyö voi tarjota mielekästä toimintaa, elämänsisältöä ja uusia sosiaalisia suhteita. Kotiseudullasi toimivista järjestöistä voit kysellä esimerkiksi kuntasi seniorineuvonnasta. Vapaaehtoistoimintaa järjestävät myös monet muut yhdistykset, potilasjärjestöt ja seurakunnat. Katso lisää yhdistyksiä ja järjestöjä Ikääntyvän palveluoppaan sivulta Yksityiset palvelut ja vapaaehtoisapu.

Vapaaehtoistyöhön voi lähteä myös ulkomaille. Vapaaehtoistyön matka- ja asuinkustannukset maksetaan yleensä itse, ja vaihtoehtoa voi suositella jos olet hyväkuntoinen ja melko tottunut matkustaja. Sinulla pitäisi olla kielitaitoa, ja mielellään vapaaehtoistyössä hyödynnettävä koulutus tai kokemusta kehitysyhteistyöprojekteista köyhemmissä maissa.


Matkustaminen

Kaupungeissa joukkoliikennevälineet ja palvelulinjat ovat kätevä ja ikäihmisille melko edullinen tapa liikkua. Ne ovat edullisempi liikkumismuoto kuin oma auto. Useissa kaupungeissa kulkee palvelubusseja. Ne ajavat vakioreittiä mutta voivat poiketa matkustajan pyynnöstä reitiltä ja noutaa jopa kotiovelta asti.

Jos olet kovin huonokuntoinen, selvitä, voitko saada sosiaalihuoltolain mukaista tarveharkintaista kuljetuspalvelua. Takseilla ajettavaan kuljetuspalveluun olet oikeutettu, jos sinun on kohtuuttoman vaikea käyttää julkisia kulkuvälineitä. Kuljetuspalveluhakemus tehdään kunnan sosiaalitoimeen, ja siihen tarvitaan lääkärin lausunto. Palvelua voi käyttää muun muassa asiointi- ja virkistysmatkoihin oman tai naapurikunnan alueella. Vaikeavammainen voi saada vammaispalvelulain mukaista kuljetuspalvelua hakemalla sitä kotikunnan sosiaalitoimesta.

Maaseudulla asuvat ikäihmiset ovat usein riippuvaisempia henkilöautosta kuin kaupungeissa asuvat. Autokyytien antaminen on tärkeää apua varsinkin huonokuntoiselle ikäihmiselle. Itsenäinen liikkumismahdollisuus on kuitenkin tärkeä elämänlaadun ja tyytyväisyyden tekijä. Se tukee niin henkistä kuin sosiaalista hyvinvointia sekä myös niin sanottua kognitiivista eli tiedollista toimintakykyä. Erityisesti miehillä autoilun lopettaminen voi olla henkisesti raskas kokemus. Ikäihmisten autoiluun liittyy ennakkoluuloja, mutta iäkkäiden ihmisten liikenneturvallisuusriski on kuitenkin pieni. Ryhdy selvittämään omaa tai läheisesi ajokykyä, jos olet selvästi huolissasi turvallisuudesta, jos poliisi pysäyttää ajovirheiden takia tai jos liikenteessä sattuu läheltä piti -tilanteita. Ajokykyä pitää myös selvittää, jos on muistiongelmia tai usein ongelmia keskittymiskyvyssä. Ajamisen rajoittaminen liian vaativissa olosuhteissa, esimerkiksi pimeällä, on merkki hyvästä harkintakyvystä. Toisaalta liika arkuus voi ruostuttaa ajotaitoa.

Matkustelu on erinomainen tapa tutustua uusiin kulttuureihin ja saada sisältöä ja elämyksiä elämään. Eläkeläiset ovat matkailualalla yhä houkuttelevampi asiakasryhmä, joille tarjotaan nykyään runsaasti erilaisia ryhmä- ja pakettimatkoja. Ne ovat omatoimimatkailua helpompi vaihtoehto, koska kaikkia matkajärjestelyjä ei tarvitse tehdä itse. Ryhmän kanssa liikkuminen on monien mielestä yksin tai pareittain matkustamista turvallisempaa. Ryhmämatkalla tutustuu helposti muihin ihmisiin. Monet eläkeläisjärjestöt ja paikalliset yhdistykset järjestävät jäsenilleen ryhmämatkoja kotimaassa ja ulkomaille.

Kela kannustaa yhä enemmän matkustelevia eläkeläisiä tilaamaan eurooppalaisen sairaanhoitokortin. Ikäihmisillä on usein jonkinlaisia perussairauksia tai vaivoja, joita voi joutua hoidattamaan matkalla. Kortilla saa hoitoa paikallisessa julkisessa terveydenhuollossa samalla hinnalla kuin paikalliset potilaat.


Lemmikit

Jos kaipaat seuraa, olet eläinrakas etkä matkustele paljoa, harkitse lemmikin ottamista. Kissa ja koira antavat paljon seuraa yksinäiselle ja osoittavat suurta kiintymystä omistajalleen. Jos kuntosi on vielä melko hyvä, koiran ulkoiluttaminen on mainio tapa ylläpitää fyysistä kuntoa. Koiran kanssa liikkuessa on helppo aloittaa keskustelu naapurin tai toisen koiranomistajan kanssa.

Eläimen ottaminen merkitsee vastuuta ja sitoutumista hoitoon ja huolenpitoon jopa 10–20 vuodeksi eteenpäin. Eläimelle omistajasta ja kodista eroon joutuminen on aina stressaavaa. Jos lemmikkiä ei voi enää hoitaa, nukuttaminen voi olla varsinkin vanhemmalle eläimelle uutta kotia inhimillisempi vaihtoehto. Kodittomia kissoja voi tiedustella eläinsuojeluyhdistyksistä. Ne voivat myös auttaa uuden kodin löytämisessä lemmikille. Eläimen ylläpito, kuten ruoka, tarvikkeet ja eläinlääkäri, maksavat aina. Lemmikkejä ei useinkaan voi ottaa mukaan palvelutaloon tai hoitolaitokseen. Yksittäisiä poikkeuksia on.

Jos talossasi asuu esimerkiksi tuttu koira, voisit ehkä pitää yksin olevalle koiralle seuraa päivisin tai ulkoiluttaa sitä, kunhan vastuu ja turvallisuuskysymykset on käyty läpi omistajan kanssa. Tilapäisesti apua oman lemmikin hoitamiseen voi hankkia esimerkiksi 4H-yhdistykseltä.

Eläimen läsnäolo tuottaa hyvää oloa ihmiselle. Eläimen silittäminen voi jopa laskea verenpainetta. Hoito- ja mielenterveystyössä eläimiä voidaankin käyttää apuna. Suomessa eläinterapia on vielä melko harvinaista. Kissa-asukkaat ovat jonkin verran yleistyneet hoitokodeissa, joissa niistä on todettu olevan suurta iloa asukkaille. Terapiakoiria vierailee joskus vanhainkodeissa. Niiden on huomattu tuovan iloa ja piristävän vanhuksia, esimerkiksi dementiapotilaita. 


Henkisiä kuormittajia

Suuria muutostekijöitä ikääntyneen elämässä voivat olla esimerkiksi työelämästä eläkkeelle siirtyminen ja taloudellisen tilanteen muuttuminen. Menetyksen tunteita voivat herättää toimintakyvyn ja elinvoiman väheneminen, sairaudet, aistien heikentyminen, muistin huononeminen tai tunne ulkoisen viehätysvoiman karisemisesta. Voit kokea läheisten ihmisten menetyksiä, sosiaalisten suhteiden katkeamisia ja perheyhteisön hajoamista.

Nämä tekijät voivat aiheuttaa surua, ahdistusta, avuttomuuden tai epäonnistumisen tunteita tai riippuvuuden ja häpeänkin tunteita. Osa muutoksista on sellaisia, joihin voi ja kannattaa henkisesti jollain tavoin valmentautua, osa voi tulla kohdalle äkillisesti. Yllättävistä stressitekijöistä on vaikeampi selviytyä kuin ennakoiduista.

Masennus on varsin yleinen ikääntyneiden ihmisten mielenterveyden ongelma. On arvioitu, että siitä kärsisi viisi prosenttia eläkeikäisistä ihmisistä. Lievempiä masennusoireita voi olla noin joka viidennellä ikääntyneellä. Ongelma ei ole erityisesti tai yksinomaan vanhuksia koskettava. On ennustettu, että masennus nousisi lähivuosikymmeninä teollisuusmaissa yleisimmäksi toimintakykyä haittaavaksi ongelmaksi heti sydänsairauksien jälkeen.

Monet ikäihmiset eivät ajattele omaa kuolemaansa enempää kuin nuoremmatkaan. Toisaalta kuolemasta puhuminen ja sen kohtaaminen on edelleen melko vaiettu aihe ja vaikeasti käsiteltävissä oleva asia, jopa vanhustyössä. Jossain vaiheessa joudut todennäköisesti kohtaamaan kuolemaa käsitteleviä tunteita tai pelkoja. Toisten ihmisten ajatusten ja kokemusten jakaminen, esimerkiksi kirjallisuuden avulla, omien tunteiden käsitteleminen ja mahdollisten hengellisten arvojen pohdinta voivat auttaa hyväksymään ajatuksen oman elämän rajallisuudesta.


Leskeksi jääminen

Leskeytyminen ja yksin jääminen merkitsee suuren surun lisäksi tarvetta oppia uusia taitoja, ehkä asuinpaikan muutosta, sosiaalisten suhteiden muuttumista ja useimmiten ainakin alkuvaiheessa suurta epävarmuutta arjessa selviytymisessä. Leskeksi jäänyt saattaa voimakkaasti tukeutua läheisiin, jopa takertumalla, mikä puolestaan voi aiheuttaa näiden vetäytymistä. Se voi herättää hylkäämisen tunteita. Jos olet läheinen, varmista, ettei leskeksi jäänyt jää alkuvaiheessa yksin.

Läheisiltä saatu tuki ja vähitellen surun rinnalle nousevat muistot ja kiitollisuus yhteisestä ajasta auttavat ajan kanssa sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen. Muihin leskeksi jääneisiin tutustuminen voi auttaa surutyössä. Sureva ihminen joutuu vaiheittain käymään läpi surutyön. Surua ei kannata siirtää tai torjua, se on läpikäytävä, jotta ihminen voisi jatkaa elämäänsä. Suru vaatii suremisen, sitä ei voi kiirehtiä.

Seurakunnasta voi löytyä vertaistukiryhmiä. Keskusteluryhmiä järjestävistä järjestöistä kannattaa kysellä vaikka oman kunnan seniorineuvonnasta. Internetistäkin saa paljon tietoa vertaistuesta ja keskustelupuhelimista.

Joskus suru ei helpota, vaan pitkittyneenä sen rinnalle nousee toimintakykyyn ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyviä ongelmia. Leskeksi jäänyt voi laiminlyödä täysin itsensä ja kotinsa, eristäytyä tai käyttäytyminen muuten muuttuu kovin erilaiseksi kuin aiemmin. Silloin tarvitaan ammattiapua. Masennus, itsetuhoisuus ja ahdistuneisuus voivat ääritapauksissa joskus olla pitkittyneestä surusta johtuvia psyykkisiä häiriöitä, jotka vaativat hoitoa tai tukea.

Pyydä tällaisessa tilanteessa apua omasta terveyskeskuksesta, sosiaalivirastosta tai kunnan vanhustyöstä vastaavasta yksiköstä tai kotihoidosta.

Auta leskeksi jäänyttä käytännön asioiden hoitamisessa: hautajaisjärjestelyt, perunkirjoitus ja lesken toimeentuloon liittyvät asiat. Kaikenlainen käytännön tukeminen, kuten kaupassa käynti, siivoaminen ja ruuanlaitto ovat hyviä auttamiskeinoja.


Masennuksen tunnistaminen

Vanhuksien masennuksen tunnistaminen voi olla vaikeampaa kuin nuorempien ikäryhmien. Perusterveydenhoidossa vanhuksen masennus jää helposti tunnistamatta. Joskus iäkäs ihminen ei osaa ilmaista tuntemuksiaan psykologisilla käsitteillä. Myös asenteet mielenterveyden ongelmiin voivat olla kielteisiä. Aina mielenterveyspalveluitakaan ei ole riittävästi masennuksen tunnistamiseen tai hoitoon.

Tyypillisiä masennukseen liittyviä piirteitä voivat olla:

  • vetäytyminen muiden ihmisten seurasta
  • itsensä ja päivittäisten asioiden laiminlyönti
  • voimakas huoli ja ahdistus omasta toimintakyvystä, sairaudesta tai toimeentulosta
  • kognitiiviset häiriöt: äkilliset muistihäiriöt, valikoiva muistamattomuus, ahdistuneisuus tai heikko suoriutuminen muistamista vaativista tehtävistä. Toisin kuin muistisairauksissa, masentunut ihminen on yleensä tietoinen muistamattomuudestaan ja voi kokea sen pelottavana
  • mielialan vaihtelut, unihäiriöt ja ruokahalun muutokset
  • erilaiset ruumiilliset vaivat, joille ei löydy lääketieteellistä syytä, esimerkiksi kipuoireita tai vatsan toimintahäiriöitä
  • alakuloisuus, tyhjyyden tunne, yleinen kiinnostuksen katoaminen, arvottomuuden tunteet tai itsetuhoiset ajatukset
  • alkoholin lisääntyvä käyttö
  • erityisesti hoitokodeissa: käyttäytymismuutokset, kuten ruuasta kieltäytyminen, pidätysvaikeudet, vihamielinen käytös.

Erityisesti kognitiivisia oireita voidaan joskus toisaalta virheellisesti tulkita masennukseksi, vaikka ne todellisuudessa liittyisivät alkavaan muistisairauteen. Vanhuksen oma kiinnostuskin voi luonnollisesti vähetä joihinkin merkityksettöminä koettuihin asioihin.


Apua masennukseen

Lieviä masennus- tai stressioireita voi hoitaa omilla elämäntapavalinnoilla. Sellaisia ovat myönteinen elämänasenne, terveydestä, unesta ja ravinnosta huolehtiminen, liikunta, ihmissuhteisiin panostaminen, mielekkäät harrastukset ja tarvittaessa keskustelu- ja vertaistukiryhmien käyttäminen. Esimerkiksi liikunta voi tukea lievien mielialaongelmien hoitamista, ja sillä on myönteisiä vaikutuksia psyykkiseen hyvinvointiin.

Jos masennusoireet ovat vakavia ja haittaavat elämää, ota yhteys terveyskeskukseen. Hoitava lääkäri tekee arvion masennustilasta oireiden perusteella. Omaisten ja hoitajien tulisi seurata myös kotihoidossa ja palvelu- tai hoitokodeissa asuvien ikäihmisten mahdollisia masennusoireita ja kysellä ja kannustaa heitä kertomaan tuntemuksistaan. Jos läheisesi on väkivaltainen tai voimakkaasti alakuloinen, sekava tai hänellä on itsemurha-ajatuksia, ota välittömästi yhteyttä lääkäriin. Hätätilanteessa soita hälytysnumeroon 112.

Ikääntyneiden masennusta voidaan hoitaa lääkärin määräämillä masennuslääkkeillä ja keskusteluavulla. Lääkehoidon kesto riippuu masennusjakson vakavuudesta ja kestosta. Joissain tilanteissa voidaan tarvita sairaalahoitoa, jonka tarpeen arvioi lääkäri. Ikääntynyt tarvitsee lähelleen kuuntelevia ihmisiä: omaisia, sukulaisia ja ystäviä. Masentunut ihminen tarvitsee toisen ihmisen läheisyyttä, ehkä kosketusta, turvallisuuden tunnetta ja jaksamisen mukaan toimintakykyä tukevaa apua - iloa ja sisältöä elämään tuovia asioita. Näissä omaiset voivat olla suurena apuna.

Arjesta selviytymisessä, kuten kodin askareissa ja raha-asioiden hoidossa voit auttaa sairastunutta. Ole hienotunteinen. Yritä auttaa sairastunutta hallitsemaan itse omaa elämäänsä. Varmista, että sairastunut ihminen ottaa hänelle määrätyt lääkkeet. Oman kunnan sosiaaliviraston tai kotihoidon kanssa voidaan pohtia tarvittavia tukipalveluita. Lue tukipalveluista lisää Ikääntyvän palveluoppaansivulta Kuntien järjestämät palvelut. Omaisten mukaan tuleminen hoidon suunnitteluun on hyvin tärkeää.

Jos olet masentuneen tai psyykkisesti sairastuneen ikäihmisen läheinen, pidä huolta myös omasta hyvinvoinnistasi. Sairastuneesta huolehtiminen on raskasta. Omaisella on kohonnut riski sairastua itse masennukseen tai stressivaivoihin. Masentuneiden vanhusten ja heidän omaistensa taakkaa voi lisätä se, että mielenterveyshoitoa voi joutua jonottamaan eikä esimerkiksi psykoterapeuttista hoitoa ole kovin helppo saada. Myös esimerkiksi hoitokoteihin ja palvelutaloihin psykologeja pitäisi saada lisää. Hoito on usein ensi sijassa lääkehoitoa. Psyykkisiä sairauksia ja dementiasairauksia voi olla vaikea tunnistaa toisistaan tai hoitaa samanaikaisesti.

Erilaisten eläkeläisjärjestöjen, kerhojen ja yhdistysten ystäväpalvelujen kautta ikääntyvä ihminen voi saada apua yksinäisyyteen. Vapaaehtoisystävä voi rohkaista ja viedä ulos muiden ihmisten pariin. Vertaistukea löytyy monilta paikkakunnilta niin masennuksesta kärsiville kuin heidän omaisilleen. Katso järjestöjä ja vapaaehtoisapua Ikääntyvän palveluoppaan sivulta Yksityiset palvelut ja vapaaehtoisapu.

Esimerkiksi Suomen Mielenterveysseuralla on parilla paikkakunnalla vertaistukitoimintaa ja valtakunnallinen kriisipuhelin.


Kaltoinkohtelu ja hyväksikäyttö

Joskus ikääntyvä ihminen voi joutua kaltoinkohtelun kohteeksi. Se voi olla ruumiillista tai henkistä väkivaltaa, taloudellista hyväksikäyttöä tai seksuaalista hyväksikäyttöä. Vanhuksen hoidossa voi tapahtua laiminlyöntejä, oikeuksien loukkaamista tai muutoin ihmisarvoa alentavaa kohtelua.

Kaltoinkohtelija on joskus ikääntyvän läheinen: silloin puhutaan perhe- tai lähisuhdeväkivallasta. Tekijöinä voivat olla puoliso tai entinen puoliso, seurustelukumppani, lapsi tai sisarukset. Joskus lähisuhdeväkivallasta puhutaan myös tapauksissa, joissa kaltoinkohtelija on ikääntyneen hoitaja, sillä hän voi olla hyvin kiinteässä suhteessa ikääntyneeseen.

Ikääntynyt saattaa kodin ulkopuolella joutua myös ryöstön, pahoinpitelyn tai uhkailun kohteeksi. Ikäihminen voi kohdata myös hengellistä väkivaltaa, jossa uskonnon tai vakaumuksen nimissä tuotetaan ihmiselle ahdistusta tai pelkoa.

Fyysinen väkivalta on ehkä helpoimmin tunnistettavaa: se on kaikentyyppistä kivun tuottamista tai kovakouraista kohtelua. Psyykkistä väkivaltaa on alistaminen, loukkaava tai pelkoa herättävä käytös, kuten nimittely ja uhkailu. Taloudellista hyväksikäyttöä voi olla rahojen tai omaisuuden myyminen tai hävittäminen ilman lupaa tai vaikkapa rahan kiristäminen väkivallalla, hoidotta jättämisellä tai hylkäämisellä uhkailulla.

Kaltoinkohteluksi voidaan laskea myös kotirauhan rikkominen, omaisuuteen kohdistuvat vahingonteot, viestintäsalaisuuden loukkaaminen eli esimerkiksi postin avaaminen, jopa eläinsuojelurikos perheen lemmikkieläintä kohtaan. Hoidon laiminlyönti voi olla tarkoituksellista tai tarkoituksetonta, jolloin hoidon laiminlyönnit johtuvat hoitajan osaamattomuudesta, uupumuksesta tai välinpitämättömyydestä.

Emotionaalisesta väkivallasta puhutaan silloin, kun teon tai tekemättä jättämisen taustalla vaikuttaa voimakas tunneriippuvuus tekijän ja kokijan välillä.

Ikääntyneiden naisten kaltoinkohtelusta suurin osa tapahtuu kotona, miehiin kohdistuvasta noin puolet. Miehet joutuvat naisia useammin väkivallan kohteeksi kodin ulkopuolella. Perheväkivaltaa on kokenut eräiden arvioiden mukaan 65 ikävuoden jälkeen naisista seitsemän ja miehistä 2,5 prosenttia. Heikentynyt fyysinen tai henkinen toimintakyky on riski kaltoinkohdelluksi joutumiselle.


Avun hakeminen

Älä alistu kaltoinkohtelun uhriksi. Se on väärin itseäsi kohtaan ja myös rikosoikeudellisesti tuomittavaa toimintaa. Katkaise väkivallan tai hyväksikäytön kierre, vaikka tekijänä olisi läheisesi. Voit olla riippuvuussuhteessa kaltoin kohtelijaan, mikä tekee asian esille ottamisen vaikeaksi. Silti perheenjäsenenkään kaltoinkohtelua ei voi hyväksyä.

Ongelman taustalla saattaa olla päihdeongelmia tai mielenterveysongelmia – tekijäkin saattaa tarvita apua. Myös sairaus voi muuttaa läheisen ihmisen käyttäytymisen arvaamattomaksi ja aggressiiviseksi, jolloin hoitovastuu muuttuu liian raskaaksi.

Puhu tilanteesta jonkun luotettavan ihmisen kanssa. Yhdessä voi löytyä keinoja ongelman ratkaisemiseksi. Apua voit saada oman kunnan sosiaalityöntekijältä, kotihoidosta, terveyskeskuksesta, sosiaalipäivystyksestä tai poliisilta. Sosiaalityöntekijöitä ja lääkäreitä sitovat salassapito- ja vaitiolovelvollisuus.

Soita hätänumeroon 112 kiireellisissä, todellisissa hätätilanteissa. Myös sosiaalipalveluja voi tarvita äkillisesti, tällöin apua tarjoaa sosiaalipäivystys. Myös sosiaalipäivystyksen päivystäjän tavoittaa hätänumerosta 112.

Turvakoti voi tarjota välitöntä apua ympäri vuorokauden. Lähin turvakoti selviää sosiaalipäivystyksestä. Turvakodit antavat usein apua myös puhelimitse, mutta niihin pääsy ei ole taattua, koska paikkoja ei ole riittävästi. Ensisijaisesti turvakodit ovat naisille ja lapsiperheille, mutta joskus vanhuksetkin voivat saada niihin maksusitoumuksia. Useissa kunnissa vanhainkodeissa ja palvelutaloissa on varattu niin sanottuja kriisipaikkoja väkivallan uhan alla oleville vanhuksille.

Tukea ja neuvoja antavat myös väkivaltatyöhön ja ikääntyneiden asioihin perehtyneet järjestöt. Niillä on päivystäviä palvelunumeroita. Seurakunnan diakoniatyöntekijöiden luona voit käydä vastaanotolla tai pyytää kotikäynnille.

Potilasasiamies voi auttaa potilasta ja omaisia hoitoon tai kohteluun liittyvissä ongelmissa. Sosiaaliasiamies auttaa sosiaalihuollon toimintaan liittyvissä tapauksissa. Asiamiesten yhteystiedot saat esimerkiksi kunnan puhelinvaihteesta.

Keinoja kaltoinkohtelun lopettamiseksi on useita. Sosiaali- ja terveyshenkilöstön kanssa voidaan tehdä kartoitus tilanteesta. Kaltoinkohdeltu tai tekijä voidaan ohjata tukeen tai hoitoon. Joskus ainoa keino on rikosilmoituksen tekeminen, jolloin vastuu asian etenemisestä siirtyy poliisille, syyttäjälle ja tuomioistuimelle. Voit hakea lähestymiskieltoa, jos tunnet itsesi vakavasti uhatuksi tai häirityksi. Lähestymiskieltoon määrätty ei saa ottaa suojattavaan ihmiseen yhteyttä millään tavalla.

Tyypillisissä tapauksissa häirintää tekee entinen puoliso tai asuinkumppani tai aikuinen lapsi pyrkii kiristämään iäkkäältä vanhemmalta rahaa. Lähestymiskielto voidaan määrätä samassa taloudessa asuvalle, jolloin kieltoon määrätyn ihmisen on pysyttävä poissa kotoa. Lähestymiskieltoa haetaan poliisilta tai käräjäoikeudelta, kirjallisesti tai suullisesti. Myös viranomainen voi hakea kiellon määräämistä, jos et itse uskalla.

Tutustu verkosta löytyviin senioreiden turvaohjeisiin sekä vanhusten turvaoppaaseen, joissa on käytännön neuvoja oman turvallisuuden parantamiseksi ja avun saamiseksi uhkatilanteissa.

  • Turvaohjeet senioreille
    Konkreettiset turvaohjeet, joissa kerrotaan miten toimien voi itse vähentää rikoksen uhriksi joutumisen riskiä ja mitä tehdä jos joutuu rikoksen uhriksi.
    Rikoksentorjuntaneuvosto
    • Apua väkivallan uhreille  linkki
      Toimintaohjeita niille, jotka ovat joutuneet pahoinpitelyn, raiskauksen tai perheväkivallan uhriksi. Pdf-julkaisu Käytännön oikeusopas väkivaltarikoksen uhrille.
      Poliisi

Terveyteni

Suomessa asuvien elinajan odote on noussut koko 1900-luvun ajan sota-aikojen taantumia lukuun ottamatta. Suomessa koulutukseen, tulotasoon ja ammattiin liittyvät terveyserot ovat eurooppalaisittainkin suuria.  Sosiaalisten eron lisäksi on myös alueellisia eroja. Ihmiset ovat edelleenkin keskimäärin terveempiä Etelä- ja Länsi-Suomessa kuin Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Vanheneminen on hyvin yksilöllistä. Hyvät elämäntavat edistävät terveyttä ja toimintakykyä. Toiset pysyvät kuitenkin terveinä liikkumatta tai tarkkailematta ruokavaliota - moni terveellisesti elävä sairastuu. Perimä ja ympäristötekijät vaikuttavat monimutkaisilla ja vielä tuntemattomilla mekanismeilla terveyteen ja erilaisten sairauksien puhkeamiseen. Esimerkiksi pitkäikäisyyden tiedetään olevan tyypillistä tietyille suvuille. Terveellisistä elintavoista ei kuitenkaan ole haittaa kenellekään, mutta on hyötyä useimmille.

Normaali vanheneminen aiheuttaa monia muutoksia. Niin sanottuja rakenteellisia vanhenemisilmiöitä ei katsota sairauksiksi, joita tarvitsisi hoitaa. Nykypäivänä on olemassa paljon apuvälineitä ja keinoja helpottaa arkielämää, vaikka fyysinen kunto tai suorituskyky heikkenisi.

Terveyttä koskevan tiedon määrä on lisääntynyt huimasti. Tutkimustietoa on tarjolla yhä enemmän, ja ihmiset hankkivat terveystietoa monista lähteistä: sanoma- ja aikakauslehdistä, televisiosta, internetistä ja kirjoista. Ihmiset muodostavat käsityksiään saamansa terveystiedon perusteella. Ongelmallista voi olla tiedon luotettavuus ja ihmisen tapa valikoida ja tulkita tietoa.

Tieteellisissä lehdissä julkaistava tutkimustieto on yleensä luotettavaa, koska tieto syntyy tieteellisin kriteerein. Myös terveydenhuollon asiantuntijoiden kirjoittamat kirjat ja artikkelit ovat yleensä luotettavia lähteitä. Median tieto voi olla luotettavaa, mutta laatu voi vaihdella. Mainonnassa tuotetaan paljon terveyteen liittyviä viestejä, mutta siihen on syytä suhtautua kriittisesti. Internetissä on paljon terveysasiaa, jonka tasoa on usein vaikea arvioida.

Viranomaisten ylläpitämät terveyssivustot ovat varsin luotettavia tiedon lähteitä, kuten myös kansanterveysjärjestöjen ja potilasjärjestöjen välittämä tieto. Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Duodecimin Terveyskirjasto ja Käypä Hoito -sivusto jakavat monipuolista terveystietoa sivustollaan.

Terveyteni-osiossa kerrotaan terveyden eri osa-alueista, kuinka omaa terveyttä voi edistää, mistä löytää lisätietoa ja apua terveyteen liittyvissä ongelmatilanteissa sekä mitä apua ja tukea sairastamisessa on saatavilla.

Muistilista

  • Vaali terveyttäsi – se auttaa torjumaan sairauksia tai hidastamaan niiden etenemistä.
  • Liikunta ja itsestään huolehtiminen tuovat hyvää oloa. Ne voivat jopa torjua lieviä masennusoireita. Tärkeintä on liikkua säännöllisesti.
  • Ohjattu liikunta motivoi jatkamaan harrastusta. Liikuntaryhmissä tapaat myös uusia ihmisiä.
  • Syö monipuolisesti ja säännöllisesti. D-vitamiinia päivittäin! Muista myös herkutella – normaalipainoisen ei tarvitse laskea kaloreita eikä käyttää kevyttuotteita.
  • Uniongelmat liittyvät unentarpeen vähentymiseen ikääntyessä. Jos uniongelmat vaivaavat, vältä päiväunia ja lisää liikuntaa. Rauhoita ilta.
  • Ikääntyessä alkoholin vaikutukset voimistuvat – pieni lasi viiniä illalla ei haittaa. Älä hoida ongelmiasi alkoholilla!
  • Tupakoinnin lopettaminen kannattaa aina. Jo muutaman päivän päästä näet vaikutuksia. Lopettamiseen löytyy paljon apukeinoja.

Terveyttä elämäntavoista

Terveydestä huolehtiminen kannattaa aina, sillä hyvät elämäntavat auttavat elimistöä torjumaan sairauksia tai hidastamaan niiden etenemistä tai oireita. Terveellisiin elämäntapoihin panostaminen tuo myös hyvää oloa – se on itsestään huolehtimista ja välittämistä. Kun jaksaa liikkua, saa riittävästi unta ja energiaa ruuasta, arki sujuu helpommin ja on mahdollisuus tehdä mukavia asioita elämässään.

Terveellisiin elämäntapoihin kuuluu säännöllinen liikunta, monipuolinen ravinto ja alkoholin kohtuukäyttö. Tupakoinnin lopettaminen on erittäin suositeltavaa ikääntyneille. Terveelliset elintavat ehkäisevät muun muassa korkeaa verenpainetta. Tärkeintä on se, että fyysinen aktiivisuus – esimerkiksi kävely – on säännöllinen osa elämää.

Terveellisiin elämäntapoihin liittyy myös henkinen ja sosiaalinen hyvinvointi, eli ystävyys- ja sukulaissuhteet, kulttuuriharrastukset tai erilaiset yhdessä tekemisen muodot, vaikkapa järjestötoiminta. Katso näistä lisää Ikääntyvän palveluoppaan sivulta Henkinen hyvinvointini.


Monipuolinen ravinto

Ikääntyvän terveelliseen ruokavalioon kuuluvat monipuolinen ruoka ja säännölliset ateriat. Ruuan pitäisi myös maistua hyvältä ja tuottaa hyvää mieltä. Ruuanlaittaminen ja yhteiset ruokahetket tuovat sosiaalista sisältöä elämään. Ruuanlaitto on mainio harrastus, jota voit myös opetella keittokirjoista, internetistä ja erilaisilla kursseilla.

Jos olet perusterve, normaalipainoinen ikäihminen, tavallinen terveellinen ruokavalio riittää hyvin ylläpitämään terveyttä. Siinä on sopivasti energiaa, proteiinia, vitamiineja ja muita suojaravintoaineita sekä kuitua ja nestettä. Syö säännöllisesti 5–6 kertaa päivässä, se auttaa verensokeria pysymään tasaisena. Yritä välttää liian pitkää väliä iltapalan ja aamiaisen välillä. Muista myös juoda riittävästi, 5–8 lasillista juomaa päivässä. Ikääntyessä janon tunne saattaa heikentyä ja nestevajauksen riski on suurempi kuin nuoremmilla.

Pohjoismaisten ja suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan kasviksia, marjoja ja hedelmiä tulee syödä runsaasti, ainakin 500 g päivässä. Myös peruna kuuluu päivittäiseen ruokavalioon. Vähäsuolaista täysjyväleipää ja muita täysjyväviljavalmisteita on suositeltavaa syödä päivittäin. Rasvattomia ja vähärasvaisia nestemäisiä maitovalmisteita on hyvä juoda päivittäin noin puoli litraa ja ruokavaliota voi täydentää vähärasvaisella ja vähäsuolaisella juustolla. Kalaa tulisi syödä 2–3 kertaa viikossa. Punaista lihaa (nauta, sika, lammas) ja lihavalmisteita tulisi syödä korkeintaan 500 g  viikossa ja niistä suositaan vähärasvaisia ja -suolaisia vaihtoehtoja. Leivälle kannattaa sipaista kasviöljypohjaista rasiamargariinia tai levitettä. Salattiin kuuluu öljypohjainen kastike. Suositeltava ruokavalio sisältää vain vähän sokeria ja suolaa.

Hiilihydraatteja, kuitua ja monia muita ravintoaineita saa viljatuotteista, kasviksista ja juureksista sekä hedelmistä ja marjoista. Proteiineja saa erityisesti lihasta ja maitotuotteista ja myös soijarouheesta, vehnänalkiosta ja palkokasveista. Ikääntyneet ihmiset tarvitsevat lihaskadon takia hiukan enemmän proteiineja kuin nuoremmat. Riittävä proteiinin saanti auttaa myös toipumaan sairauksista ja ylläpitää vastustuskykyä.

Iän myötä syödyn ruuan määrä usein vähenee, mikä voi johtaa liian vähään energiansaantiin ja ravintoaineiden puutoksiin. Iäkkäillä ja haurailla ihmisillä on usein vähentynyt energian, proteiinin, C-vitamiinin, D-vitamiinin, foolihapon, kalsiumin, sinkin ja kuidun saanti. Erityisesti D-vitamiinin puute on niin yleistä, että kaikille yli 60-vuotiaille suositellaan D-vitamiinilisää 20 mikrogrammaa päivässä ympäri vuoden. Paljon mainostettaviin luontaistuotteisiin kannattaa suhtautua varauksella, koska hyöty jää monesti hintaa pienemmäksi. Niillä voi myös olla negatiivisia yhteisvaikutuksia käyttämiesi lääkkeiden kanssa.

Ruokavalion laatu vaikuttaa aivojen toimintakykyyn. Laihtuminen ja ravintoaineiden puutos saattaa nopeuttaa muistisairautta. Jos ruoka ei maita niin kannattaa pyrkiä valitsemaan mieliruokia ja syödä vaikka pieniä aterioita pitkin päivää. Tarvitset riittävästi energiaa, proteiinia, ja ehkä myös omega 3 -rasvahappoja ja muita ravintoaineita sisältäviä täydennysravintovalmisteita.

Jos annokset ovat pienehköjä ja paino on pikemminkin laskussa kuin nousussa, keveydestä kannattaa tinkiä. Käytä runsaammin rasvaa ja öljyjä, keitä esimerkiksi puuro maitoon. Perunasoseeseen voi lisätä maitojauhetta tai proteiinijauhetta. Käytä rasvaa ja leikkeleitä leivälle. Pähkinät ovat hyviä runsasenergisiä välipaloja. Vältä kevyttuotteita.

Laihduttaminen ikääntyneenä on pikemminkin haitallista kuin hyödyllistä. Jos painoindeksisi on esimerkiksi 25–30 eli olet vähän ylipainoinen, ei varsinaista laihduttamista tarvita. Painoindeksin laskemiseen voit käyttää siihen tarkoitettua laskuria.

Jos painoa pitäisi pudottaa, ensin parannetaan ruokavalion laatua, sitten lisätään liikuntaa. Vasta sitten keskitytään rasvakudoksen vähentämiseen, sillä laihduttaessa menettää helposti lihaksia. Lihaskuntoharjoittelu on erittäin suositeltavaa panonhallinnassa. Tärkeää on silloin saada riittävästi proteiinia.

Iäkkäät ihmiset ja sairauksia sairastavat voivat tarvita tehostettua ravitsemushoitoa. Ravitsemushoito auttaa turvaamaan energian, proteiinin, ravintoaineiden, kuidun ja nesteen saantia jos fyysinen kunto on jostain syystä heikentynyt. Esimerkiksi D- ja E-vitamiini, foolihappo ja kalsium voivat usein jäädä alle suositusarvojen.

Jos olet huonokuntoisen kotona asuvan ikääntyneen omainen tai hoitaja, kysele ikääntyneen ruokailusta ja toiveista. Keskustele tai tarkasta ikääntyneen kanssa yhdessä, mitä tuotteita jääkaapista ja ruokakomerosta löytyy, ovatko ruuat tuoreita ja saako niistä laitettua monipuolista ruokaa. Joskus jääkaapin yksipuolinen tai vanhentunut sisältö tai oudot ruuat voivat viitata muihin ongelmiin, kuten masennukseen, muistihäiriöihin tai alkoholiongelmiin. Jos vierailet säännöllisesti palvelutalossa tai vanhainkodissa asuvan huonosti syövän vanhuksen luona, voit hyvin viedä mukanasi omia ruokia tai herkkuja. Ne piristävät mieltä ja antavat lisäenergiaa.

Ravitsemukseen liittyvistä asioista saa lisätietoa ikääntyneiden ravitsemusasioihin perehtyneiltä asiantuntijoilta, kuten terveyskeskuksen ravitsemusterapeutilta. Heitä ei aina terveyskeskuksissa ole helposti saatavilla. Myös hoitava lääkäri tai vanhustyön henkilöstö voi auttaa ravitsemusasioissa.


Suun terveys

Suun terveys vaikuttaa paljon ruokailuun ja ruokavalioon. Terveillä hampailla ja oikeanlaisilla hammasproteeseilla voi nauttia hyvästä ruuasta. Jos suun terveys on huono ja purentakyky heikkoa, ruokavalio voi yksipuolistua ja lisätä myös suu- ja terveysvaivoja.

Suun kuivuus on ikääntyneillä ihmisillä yleinen ongelma. Lääkkeet ja jotkut sairaudet vähentävät syljen eritystä. Jos sylkeä ei ole tarpeeksi, hampaiden reikiintymisen ja ien- ja suutulehdusten riski kasvaa. Pureskelu on paras syljenerityksen lisääjä. Tästäkin syystä suun terveys ja purentakyky on tärkeää. Aterioihin kannattaisi siksi sisältyä pureskelua vaativia ruokia kuten kovaa leipää, vihanneksia ja juureksia. Ksylitolipurukumi lisää syljen eritystä ja ehkäisee bakteerien kasvua. Purukumin sijasta voit käyttää ksylitoli- ja imeskelytabletteja. Suun kostutukseen käy parhaiten vesi. Vältä suun kostuttamista sokerimehuilla tai virvoitusjuomilla tai tavallisilla sokerisilla pastilleilla.

Suun terveyden perusta on päivittäisestä suuhygieniasta huolehtiminen aamuin illoin. Harjaa hampaat kaksi kertaa päivässä fluorihammastahnalla, jotta hampaat saavat riittävän fluorisuojan. Suun terveyden takia kannattaa käydä säännöllisesti suuhygienistillä ja tarvittaessa hammaslääkärissä. Suun terveyttä ja purentakykyä on syytä tarkastuttaa suuhygienistillä ja hammaslääkärillä säännöllisesti, sillä suussa olevia tulehduksia ei voi itse huomata. Suun tulehdukset heikentävät yleiskuntoa ja voivat olla sairaille tai heikkokuntoisille vaarallisia.

Hammashoitoon varataan aika hammashoitoloiden vastaanottoajalla. Osassa terveyskeskuksia aikuisten hammashoito on ruuhkautunut ja jonotusaika voi olla melko pitkä. Joskus terveyskeskus voi tarjota maksusitoumuksen, jolla voi mennä itse valitsemalleen yksityishammaslääkärin vastaanotolle. Oman asuinalueen päivystävä terveyskeskus ja sairaala vastaavat kiireellisistä särky- ja tapaturmatapauksista.

Yksityishammaslääkäreille pääsee usein nopeammin kuin julkisen terveydenhuollon hammashoitopalveluihin, mutta se tulee yleensä kalliimmaksi kuin terveyskeskuksessa käynti. Yksityisestä hammashoidosta saa sairasvakuutuskorvausta, mutta hampaiden tarkastuksesta saa Kela-korvauksen vastaisuudessa vain joka toinen vuosi paitsi jos potilaan terveystila vaatii tiheämpiä käyntivälejä. Hammasproteesihoidoista ei saa korvausta.


Hyviä unia

Kun ikäsi karttuu, uni muuttuu: Nukahtamisvaihe kestää usein pitempään ja saatat heräillä kesken yön. Syvän unen vaiheita on vähemmän kuin nuorempana. Yöunen tarve lyhenee. Useimmat tarvitsevat päiväunet.

Uniongelmat voivat johtua muistakin syistä kuin vanhenemisesta. Syitä voivat olla fyysisen rasituksen väheneminen, kivut tai säryt, virtsa- tai vatsavaivat, levottomat jalat, masennus tai stressi tai hengityskatkot nukkuessa. Jotkut vaivat vaativat lääkärin hoitoa. Usein unettomuuden taustalla saattaa olla huonoja unitottumuksia tai sängyn tai makuuhuoneen epämukavuus. Joskus yöllä mieleen saattaa tulla myös pelottavia ajatuksia.

Vinkkejä unen saamiseksi:

  • Harrasta säännöllisesti liikuntaa aamupäivällä tai päivällä.
  • Anna myös aivoille virikkeitä ja töitä päiväsaikaan (katso ideoita Ikääntyvän palveluoppaan sivulta Henkisten voimavarojen lähteitä).
  • Nouse aamuisin säännölliseen aikaan, ota vain yhdet pienet päivänokoset keskipäivällä.
  • Ruokaile säännöllisesti, syö kevyesti illalla.
  • Tuuleta makuuhuone ennen nukkumaan menoa ja huolehdi, että vuodevaatteet ovat puhtaat. Panosta hyvään patjaan ja tyynyyn.
  • Mene vuoteeseen vasta väsyneenä. Jos et nukahda puolessa tunnissa, nouse tekemään hetkeksi jotain rauhallista ja yritä nukahtamista uudelleen väsyneenä. Lue unettavaa tekstiä tai kirjaa.
  • Käytä korvatulppia tarvittaessa ja jos valo häiritsee, pimennä ikkunat tai käytä silmälappuja.
  • Jos pimeys pelottaa, jätä yövalo päälle tai laita radio hiljaisella äänellä päälle.
  • Rauhoita ilta fyysiseltä rasitukselta ja mieltä kiihdyttävien asioiden hoitamiselta. Vältä kahvia, teetä ja alkoholia illalla.

Ole kärsivällinen uniongelmien kanssa, yritä olla stressaantumatta valvomisesta. Unettomuuden hoito vaatii aikaa ja voi joskus olla vaikeasti hoidettavissa. Jos kotikonstit eivät auta, keskustele lääkärin kanssa mahdollisesta lääkehoidosta. Ikääntyneiden unilääkkeet voivat lisätä kaatumisriskiä ja heikentää toimintakykyä. Myös melatoniini (niin kutsuttu yöhormoni) lyhytaikaisesti tai kirkasvalohoito saattavat auttaa.

  • Unettomuuden hoito  linkki
    Tietoa unettomuudesta ja sen hoidosta. Nukkumispäiväkirja.
    Useiden organisaatioiden tuottama

Alkoholia kohtuudella

Ikääntymisen vaikutukset ovat yksilöllisiä, joten alkoholinkäyttöäkin on arvioitava suhteessa omaan terveydentilaan ja elämäntilanteen. Ikääntyessä alkoholin vaikutukset voimistuvat, koska elimistön nestepitoisuus pienenee ja aineenvaihdunta hidastuu. Siksi alkoholinkäyttö voi muuttua haitalliseksi, vaikka määrä ei olisi kasvanut. 65 vuotta täyttänyt ei saisi kerralla juoda kahta annosta enempää. Säännöllinen viikkokäyttö ei saisi ylittää seitsemää annosta.

Alkoholinkäytöstä ei tarvitse luopua vanhemmalla iällä, jos käyttää sitä kohtuudella. Lasi viiniä ruuan kanssa, saunaolut tai lasillinen silloin tällöin on sallittu nautinto ikäihmisellekin. Sellaiseen pitäisi olla mahdollisuus myös palvelu- tai hoitokotien asukkailla. Pienestä alkoholimäärästä voi olla jopa vähän etua, koska alkoholi pienentää verihyytymiä.

Vähänkin suuremmat alkoholimäärät ovat haitallisia terveydelle. Pieni alkoholimäärä tarkoittaa yhtä tai korkeintaan kaksi alkoholiannosta päivässä. Alkoholi voi aiheuttaa esimerkiksi vatsavaivoja, verenpaineen nousua, rytmihäiriöitä tai univaikeuksia tai mielialan muutoksia.

Käyttämilläsi lääkkeillä voi olla haitallisia yhteisvaikutuksia alkoholin kanssa. Varmista lääkäriltäsi, sopiiko alkoholi lääkkeittesi kanssa. Alkoholinkäyttö voi vaikeuttaa esimerkiksi diabeteksen hoitoa tai verenohennushoitoa.

Jos käytät alkoholia yksinäisyyden tai pahan olon torjumiseen tai olet muuten huolissasi alkoholinkäytöstäsi tai omaisesi juomisesta, puhu asiasta luotettavan läheisen tai asiantuntijan, esimerkiksi lääkärin tai terveydenhoitajan, kanssa.

Nykyään yhä useampi lonkkamurtumapotilas on todettu sairaalassa olleen kaatumahetkellä alkoholin vaikutuksen alainen, ja nämä potilaat ovat haastateltaessa vähätelleet käyttämänsä alkoholin määrää. Ns. kostea, 1960-luvulla aikuistunut sukupolvi on jo eläkeikässä. Se, miksi suomalaiset juovat ilonsa lisäksi myös yksinäisyyteensä, suruunsa ja masennukseensa, on suuri yhteiskunnallinen kysymys, johon eri ihmisillä ja ihmisryhmillä on erilaisia näkemyksiä.

Mitä tarkoitetaan sillä, kun puhutaan annoksista?

Yksi annos on:

  • 0.33 l eli pieni pullo keskiolutta tai siideriä
  • 12 cl mietoa viiniä
  • 8 cl väkevää viiniä
  • 4 cl viinaa (40%)

Savuttomuus

Tupakointi on edelleen suurin yksittäinen kuolemaan tai sairauteen johtava syy Euroopan unionissa, ja tupakansavu on ympäristöterveyshaitta.

Tupakoinnin lopettaminen on yksi elämäsi tärkeimmistä päätöksistä. Tupakoinnin lopettaminen kannattaa aina, myös vanhemmalla iällä, sillä terveysriskit pienenevät 5–10 vuodessa lähes tupakoimattomien tasolle. Jo muutamien päivien kuluttua tupakoinnin lopettamisesta keuhkot alkavat puhdistua ja hengittäminen helpottuu.

Tupakointi nopeuttaa biologista vanhenemista vaikuttamalla ihmisen kromosomeihin. Se lisää myös riskiä sairastua kymmeniin sairauksiin, joista osa on tappavia. Tupakointi vaikuttaa monien lääkeaineiden, kuten masennus- ja estrogeenilääkkeiden, imeytymiseen, jolloin hoito menettää tehoaan. Joka toinen tupakoija kuolee tupakan aiheuttamiin sairauksiin, jos jatkaa tupakointiaan. Joka kolmas syöpäsairaus aiheutuu tupakasta ja joka viidennessä sydänperäisessä kuolemassa tupakka on tärkein riskitekijä.

Tupakoinnin lopettaminen on vaikeaa ja vaatii ponnisteluja, useimmiten monia yrityksiä ja elintapojen muuttamista. Etsi itseäsi eniten motivoivia syitä lopettaa. Jos repsahdat, älä luovuta, vaan jatka tupakoimattomalla linjalla. Repsahdus ei mitätöi jo tupakoimattomana viettämääsi aikaa. Hae apua ja tukea tupakoinnin lopettamiseen esimerkiksi terveyskeskuksesta tai apteekista tai internetin tupakanvieroitussivustoilta, joita on useita. Nikotiinikorvaushoitoa tai vieroituslääkkeitä suositellaan vahvasti nikotiinista riippuvaisille tupakoitsijoille. Niiden avulla voi selvitä myös mahdollisista repsahduksista.


Terveyttä liikunnasta

Liikunta on tehokkain tapa ylläpitää kokonaisvaltaista hyvinvointia. Liikunta auttaa säilyttämään toimintakykyäsi ja pysymään virkeänä ja terveenä mahdollisimman pitkään. Näin jaksat hoitaa jokapäiväiset askareet, tehdä mielekkäitä asioita elämässä ja voit välttyä sairastumasta kansantauteihin, joita liikkumattomuus ja ylipaino tuovat. Liikunta kohottaa mielialaa ja voi torjua lieviä masennusoireita.

Muistitoiminnot säilyvät mahdollisesti parempina liikuntaa säännöllisesti harrastavilla kuin täysin liikkumattomilla. Liikunta parantaa myös unen laatua. Se taas vaikuttaa sekä muistiin että mielialaan myönteisesti. Monet käyttävät liikunnan rentouttavaa vaikutusta stressin hoitokeinona.

Terveysmatkat ovat nykyään suosiota kasvattava tapa yhdistää matkustaminen terveydestä, myös mielenterveydestä, huolehtimiseen.

Lihasvoima heikkenee noin prosentin vuodessa 50 ikävuoden jälkeen. Lihasvoiman heikkenemistä nopeuttavat monet yleiset sairaudet. Jos kuntosi on heikentynyt tai jokin sairaus vaikeuttaa liikkumista, seurauksena voi olla noidankehä: liikkuminen tuntuu hankalalta, alat rajoittaa fyysistä rasittumista ja ulos menemistä, jolloin toimintakyky heikkenee entisestään. Lihasvoimaa tarvitaan kuitenkin päivittäin, portaiden kiipeämiseen, kassin kantamiseen ja istumiseen. Siksi on tärkeää harrastaa juuri lihasvoimaa kehittävää liikuntaa. Voimaharjoittelu lisää kaikenikäisten lihasmassaa ja -voimaa, jopa huonokuntoisten yli 90-vuotiaiden.

Liikkuminen parantaa lihasvoiman lisäksi hapenottokykyä, tasapainoa, nivelien liikkuvuutta ja motoriikkaa. Se hidastaa luuston heikkenemistä. Monet sairaudet yhdessä liian vähäisen liikunnan kanssa heikentävät näitä osa-alueita.

Liikunta tukee toimintakyvyn lisäksi myös sairauksien seurauksien ehkäisyä ja hallintaa. Säännöllisellä liikunnalla voi ehkäistä ja hoitaa monia tauteja, kuten aikuisiän diabetesta, sydän- ja verisuonitauteja ja estää kaatumisia. Ikäihmiset saavat vuosittain tuhansia kaatumisvammoja, joista osa ei parane ollenkaan.


Terveysliikuntasuositus

Tärkeää on löytää itselle sopiva liikkumisen tai kuntoilun muoto ja tarvittaessa ohjausta. Valitse liikuntamuoto tai -laji, josta pidät. Väkisin ei mitään tule tehtyä pitkään. Kukaan ei ole liian vanha aloittamaan liikuntaa. Jos olet terve ikääntyvä ja haluat kovaan kuntoon, sekin on mahdollista harjoittelun myötä.

Terveysliikuntasuositusten mukaan iäkkäiden kannattaisi harrastaa

  • Kestävyyskunnon ylläpitämiseksi reipasta liikuntaa yhteensä 2 tuntia 30 minuuttia viikossa tai
  • rasittavaa liikuntaa yhteensä 1 tunti 15 minuuttia viikossa. Uinti, vesijuoksu, kuntopyöräily ja hiihto ovat rasittavia liikuntamuotoja.

Lisäksi: 

  • Lihasvoimaa, notkeutta ja tasapanoa vahvistavaa liikuntaa tulisi harrastaa 2–3 kertaa viikossa.

Monissa jumpissa treenataan lihasvoimaa, notkeutta ja tasapainoa samanaikaisesti. Liikuntaan kannattaisi sisällyttää tasapainoharjoittelua ja venyttelyä. Määrä voi tuntua suurelta: kannattaa kuitenkin muistaa, että nämä ovat suosituksia. Vaikka terveysliikunnaksi eivät riitä lyhyet arkiset askareet ja kävelyt, terveyden kannalta vähäinenkin säännöllinen liikkuminen on parempi kuin ei mitään. Tärkeää on myös ajatella liikuntaa kokonaisvaltaisesti, eli yrittää säilyttää ylipäänsä liikunnallisesti aktiivinen elämäntyyli.

Liikunta voi olla hyötyliikuntaa kodin askareita tehdessä, säännöllisiä jumppaliikkeitä ja venytysharjoituksia vaikkapa televisiota katsoessa tai radiota kuunnellessa. Yksinkertaisin keinoin voi lisätä päivittäisen liikunnan määrää: ottamalla vaikka tavaksi aamuvenytykset ja helppoja lihasharjoitteita. Vinkkejä liikkeisiin voi ottaa ikäihmisille tehdyistä liikuntaoppaista tai liikuntaohjaajilta. Tärkeää liikunnassa olisi nimenomaan lihaksien vahvistaminen ja tasapainon kehittäminen.

  • Ikääntyminen ja liikunta  linkki
    Liikunnan turvallinen aloittaminen ja terveysliikuntasuositukset. Liikuntapiirakka yli 65-vuotiaille.
    UKK-instituutti
  • Voimaa vanhuuteen  linkki
    Iäkkäiden terveysliikuntaohjelma. Ohjelma lisää ikäihmisten, heidän läheistensä ja hyvinvoinnin ammattilaisten tietämystä ja kokemusta voima- ja tasapainoharjoittelusta.
    Ikäinstituutti, Useiden organisaatioiden tuottama

Ulkoilu

Säännöllinen liikkuminen ulkona virkistää mieltä, parantaa tasapainoa, lihasvoimaa ja liikkumisvarmuutta. Ulkoilu voi olla päivittäisten asioiden hoitamista, kävelylenkki naapuriin tai kahvilaan tai ulkoilureiteillä tai puistoissa kävelyä. Omaisten ja vanhustyön tekijöiden pitäisi yrittää kaikin keinoin auttaa siinä, että toimintakyvyltään heikentynyt ikäihminen kotona, palveluasumisessa tai hoitokodissa pääsee ulkoilemaan edes silloin tällöin. Monissa vanhainkodeissa ulkoillaan aivan liian harvoin. Jos läheisesi asuu vanhainkodissa, yritä viedä häntä mahdollisimman usein ulos. Ulkoilu on ihmisen perustarve.

Lisäpiristystä ulkoiluun voi saada ottamalla mukaan kameran tai eväitä tai lukemista levähdyspaikalle. Hanki korvalappustereot, jos haluat kuunnella musiikkia tai äänikirjaa kävellessä. Kuulokkeita käytettäessä on tärkeää muistaa varoa muita tiellä liikkujia ja autoja. Liikkumista voi helpottaa turvavarusteilla, esimerkiksi jääpiikeillä ja liukuesteillä. Jos haluat lisähaastetta kävelyyn, hanki urheiluvälinekaupasta kävelysauvat tai käsi- tai jalkapainot. Sykemittarin avulla voi seurata matkamääriä ja syketiheyttä. Käytä tukevia hyviä kenkiä. Käytä liukuesteitä kengissä vain ulkona, sisätiloissa ne ovat erittäin liukkaita.

Tiedustele oman kuntasi liikuntavirastosta, onko siellä ikääntyneille ihmisille suunnattua liikuntatoimintaa. Joissakin kaupungeissa ikäihmisille voidaan järjestää esimerkiksi erilaisia teemakävelyitä ja retkiä tai ulkoilupäiviä, joskus myös tarjota kuljetuksia ja apuvälineitä. Entä löytyisikö paikkakunnallasi toimivista vapaaehtoisjärjestöistä ulkoilukaveria? Katso lisää yhdistyksiä ja järjestöjä Ikääntyvän palveluoppaan sivulta Yksityiset palvelut ja vapaaehtoisapu.

Jos kuntosi sallii, harkitse, voisitko itse olla ulkoiluseurana huonokuntoiselle vanhukselle. Voit myös kouluttautua tai ilmoittautua vapaaehtoiseksi ulkoiluystäväksi esimerkiksi SPR:n kautta.


Ohjattu liikunta

Ohjattu terveysliikunta parantaa kuntoa ja tuo myös sosiaalista sisältöä, yhdessä tekemistä, juttuseuraa ja ehkä uusia ystäviäkin elämään. Ohjattu liikuntaharrastus saa lähtemään ulos kotoa ja motivoi jatkamaan liikuntaa myös niinä päivinä, kun ei oikein jaksaisi.

Kuntien liikuntavirastoilla on ikääntyville suunnattua liikuntatoimintaa, joka on yleensä tarkoitettu 60 vuotta täyttäneille ja eläkeläisille. Liikuntaryhmissä voi harrastaa kaupungista tai kunnasta riippuen hyvin monenlaisia lajeja: kunto- tai voimaliikuntaa, jumppia, tasapainoharjoittelua, uintia tai vesivoimistelua, tansseja tai pallopelejä kuten bocciaa tai keilailua.

Työväenopistoissa ja kansalaisopistoissa on erilaisia liikunta- ja tanssiryhmiä. Tanssiminen on mainio kaikenikäisille sopiva liikuntamuoto. Tanssiharrastus voi tutustuttaa myös uusiin ihmisiin. Ikäihmisten tansseja järjestävät muun muassa palvelutalot ja -keskukset. Myös jooga, taiji ja venyttely ovat suosittuja ikäihmisille hyvin sopivia lajeja.

Lisäksi esimerkiksi eläkeläisjärjestöt, potilasliitot ja vapaaehtoisjärjestöt vetävät paikallisyhdistyksissään erilaisia liikuntaryhmiä. Jos olet melko hyväkuntoinen tai liikuntamuoto ei ole liian raskas, löydät lisää lajivaihtoehtoja paikallisista liikuntaseuroista ja yksityisiltä kuntoklubeilta. Liikuntaseurojen kausihinnat ovat varsin edullisia. Kuntoklubeilla on paljon tarjontaa, viihtyisät tilat ja paljon jäsenetuja, mutta ne ovat melko hinnakkaita. Liittymis- ja eroamisehdot voivat olla tiukkoja.

Liikuntaryhmään menoa ei kannata arastella. Joukossa on yleensä hyvin monentasoisia ihmisiä. Ikäihmisten ryhmissä sovitaan jokaiselle omaan kuntotasoon ja toiveisiin sopiva tempo. Liiallista suorituskeskeisyyttä vältetään. Kannattaa aluksi ottaa yhteyttä liikunnanohjaajaan ja kysellä, millaisia kuntovaatimuksia tietty liikuntamuoto edellyttää. Kerro, jos olet huolestunut mukana pysymisestä, yleensä kaikenlaisille liikuntatunneille voi ja kannattaa tulla tutustumaan pari kertaa ennen mukaan liittymistä.


Liikunta huonokuntoisena

Heikkokuntoinen vanha ihminen hyötyy liikunnallisesta kuntoutuksesta paljon. Hänellä on usein kaatumisen pelko, joka johtaa vähäiseen haluun lähteä liikkeelle. Ennenaikainen jalattomuus ei kuulu vanhuuteen eikä muistisairauteen. Usein liikkeelle lähtö onnistuu myönteisellä asenteella eli kertomalla, että mahdollisimman itsenäiseen hyvään elämään tarvitaan lihasvoimaa, tasapainoa ja riittävät fyysiset voimat. Jo kohtalainen fyysinen kunto tuo lisää turvallisuutta ja virkistää mieltä.

Päivittäinen liikkuminen on tärkeää. Pienetkin itsenäiset kävelymatkat ruokailemaan, kahvihetkiin, seurustelemaan ja hoitajan avustuksella tai pyörätuolilla liikkumalla antavat lisää lihasvoimaa ja virkistävät. Televisiotakin katsellessa tai lukiessa voi välillä nostella jalkoja ylös. Kevyet venyttelyharjoitukset sopivat myös huonokuntoiselle vanhalle ihmiselle. Keppi tai kuminauha ovat hyviä ja halpoja jumppavälineitä.

Mielimusiikilla on voima liikutella tunteita. Laulaminen on erinomainen hengitysharjoitus. Yhteiset jumppahetket omaisen tai ystävän vierailun yhteydessä voivat motivoida yllättävästi liikkeelle.

Hyvää hyötyliikuntaa kotona ovat kotityöt. Tärkeää olisi löytää tasapaino huonokuntoisen kotona-asujan kotipalveluiden ja omatoimisten kotiaskareiden välillä. Se tarkoittaa sitä, että siivous- ja kodinhoitoavun rinnalla vanhaa ihmistä rohkaistaan liikkumaan ja toimimaan niin, ettei hän passivoituisi pelkästään odottelemaan seuraavaa kotikäyntiä. Kotona asuvalle vanhalle ihmiselle annetaan mielekkäitä liikunnallisia ja toiminnallisia tehtäviä.

Kotona asuvalle vanhalle ihmiselle annetaan kirjallisesti liikuntaohjeet ja neuvotaan, kuinka toimia. Motivointiin voi käyttää liikuntasuositusta tai liikuntakortteja. Kotona voi myös käyttää viestivihkoa, johon kirjataan toimintaan liittyviä asioita. Ohjelma sekä kuntoutusvälineet suunnitellaan yhdessä vanhuksen kanssa hänen toiveiden mukaisesti.

Masentunutta vanhusta on erittäin haasteellista saada liikkumaan. Hoitajan ja fysioterapeutin paras työväline on oma persoona. On oltava läsnä, kuunneltava vanhusta ja aloitettava kuntouttava lähestymistapa vanhuksen ehdoilla. Omaiset voivat olla avainasemassa rohkaisemaan tai hankkimaan lähetteen fysioterapeutille osana muuta hoitoa.

Esimerkiksi niin kutsuttua sosiaalista liikuntamallia voidaan soveltaa niin kotona asujalle kuin palvelutalojen tai tuetun palveluasumisen (vanhainkotien) asukeillekin. Ajatuksena on tuoda liikkuminen osaksi arkea. Ihmistä kannustetaan liikkumaan häntä kiinnostavalla tavalla yksin tai ryhmässä.

Päiväkuntoutus on yksi sosiaalisen kuntoutuksen malli. Se voi olla kuntosalia, tasapainoharjoituksia tai rentoutusta, musiikin kuuntelua, laulamista, muistiharjoittelua sekä yhteisiä seurusteluhetkiä.

Esimerkiksi liikuntaan kielteisesti suhtautuvat ikääntyneet miehet ovat saaneet ryhmäliikunnasta uutta iloa elämään. Tanssikin on sosiaalista liikuntaa. Tanssi kehittää motorisia taitoja ja koordinaatiota, lisäksi se tuottaa hyvää mieltä omasta ja toisten kehosta ja kosketuksesta.


Ikääntymisen muutokset kehossa

Ikääntyminen aiheuttaa monia fyysisiä muutoksia. Ne ovat yksilöllisiä – yksi harrastaa iäkkäänä vielä maratoneja, toiselle jo nojatuolista nouseminen on raskasta. Vaikka kunnon heikkeneminen on eittämättä epämieluisa ilmiö, muutokset kehossa ovat terveellä ihmisellä niin hitaita, että niihin ehtii myös henkisesti sopeutua ja mukautua. Nykylääketiede osaa siirtää monia sairauksia, ja sairastuneet ovat yhä vanhempia. Jos olet sairastunut, taudin pahenemista voidaan usein hidastaa tai hoitaa ja kuntouttaa.

Ruumiinrakenne muuttuu: ihminen lyhentyy, paino laskee sekä rasvakudos ja lihakset surkastuvat. Iho ryppyyntyy ja ohenee ja hikirauhaset vähenevät. Perusaineenvaihdunta hidastuu, ja energiantarve vähenee. Ruoansulatuselimistössä syljen eritys vähenee, makunystyröitä katoaa, mahalaukun hapot vähenevät ja suolen toiminta voi heiketä.

Myös verisuonten seinämissä tapahtuu muutoksia. Virtausvastus nousee, ja sydämen läpät kalkkeutuvat. Keuhkoissa kimmoisuus vähenee. Luun massa vähenee, nivelrikot yleistyvät ja sidekudos jäykistyy. Immuunijärjestelmä heikkenee eli puolustuskyky tauteja vastaan heikkenee, jolloin infektiot ja pahanlaatuiset kasvaimet yleistyvät.

Hermoston alueella tapahtuu myös muutoksia, jotka aiheuttavat niin sanottuja psykomotorisia muutoksia. Muistihäiriöt yleistyvät.

Silmissä näöntarkkuus, hämäränäkö, syvyysnäkö ja värien erotuskyky heikkenevät, silmän mukautumiskyky vähenee. Korvissa sisäkorvan rappeutuminen johtaa tuttuun ilmiöön eli korkeiden äänten erotuskyky heikkenee. Korvan tasapainoelinten toiminta voi heiketä.


Apua ikähuonokuuloisuuteen

Sisäkorvan ja kuulohermon rappeutumista kutsutaan ikähuonokuuloisuudeksi. Ikähuonokuuloisuus tulee esiin yli 70 vuoden iässä, kun korkeiden äänten kuuleminen heikkenee. Joskus kuulon vähittäistä heikkenemistä on vaikea huomata itse tai toisinaan sitä ei haluta myöntää.

Suurimmalla osalla yli 75-vuotiaista kuulo on heikentynyt. Ikähuonokuuloisuus eli presbyakuusi on sairaus, jota ei voida parantaa lääkkeillä eikä leikkauksella, mutta sitä voidaan kuntouttaa. Tyypillistä ikähuonokuuloisuudessa on vaikeus erottaa puhetta, tarkemmin sanoen ei saa selvää sanoista.

Jos puhut ikäkuuloiselle ihmiselle, auta häntä huolehtimalla, että kuuntelija näkee suusi liikkeet ja että artikuloit selkeästi. Varmista, että vastapuoli pysyy mukana keskustelussa. Taustamelu vaikeuttaa kuulemista paljon.

Ikähuonokuuloisuuteen apu saadaan usein kuulokojeista ja muista apuvälineistä. Kuulolaite ei palauta rappeutumisen johdosta alentunutta kuuloa, mutta siitä saadaan suuri apu, jolla voidaan välttää ikääntyneen henkilön ulossulkeutuminen sosiaalisista tilanteista heikentyneen kuulon vuoksi. On virheellistä luulla, että sinnitteleminen ilman kuulolaitetta pitäisi kuulon ikään kuin vireänä. 

Todellisuudessa kuulolaitteen käyttäminen auttaa kuulon hermostoa toimimaan normaaliin tapaan, jolloin muuten rappeutuva kuulo pidetään toimivana aistina entistä pidempään. Kuulolaitteen hankkimista on turha pitkittää myöskään sen vuoksi, että kojeen käytön opettelu ja sillä kuuntelemisen opettelu vie aikansa.


Näkökyvyn heiketessä

Näöntarkkuus heikkenee useimmiten jonkin verran iän myötä. Niin kutsuttu ikänäköisyys heikentää erityisesti lähinäön tarkkuutta. Sopivat silmälasit auttavat tehokkaasti näköongelmissa. Myös silmäsairauksien riski lisääntyy iän myötä, joten käy tarkastuttamassa silmäsi muutaman vuoden välein.

Näöntarkkuuden aleneminen voi aiheuttaa epävarmuutta esimerkiksi kotiaskareissa, ulkona liikkumisessa, harrastuksissa, ihmisten tunnistamisessa tai vaikkapa bussien numeron näkemisessä. Monet pulmatilanteet ovat kuitenkin ratkaistavissa erilaisilla apuvälineillä tai kotikonsteilla.

Hyvä yleisvalaistus kotona auttaa. Kodin esineiden ja kirjoitustarvikkeiden värit ja vahvat kontrastit helpottavat näkymistä. Voit jatkaa lukuharrastusta äänikirjoilla, jos lukeminen vaikeutuu. Apuvälineitä voivat alla suurennuslasit, lukulaitteet tai isonäppäinpuhelimet. Selvitä oman kunnan sosiaalitoimesta, voiko apuvälineisiin anoa tukea. Niitä voit ostaa myös itse. Tuotevalikoimasta voit kysellä näkövammaisten alue- ja paikallisyhdistyksistä.

Näkövammaisten keskusliiton sivuilta löydät paljon tietoa ja vinkkejä arkielämää helpottavista apuvälineistä sekä mahdollisista kunnallisista tuista ja palveluista vaikeammin näkövammaisille ikääntyneille. Yleisimpiä tukimuotoja ovat eläkkeensaajan hoitotuki, kuljetuspalvelut, asunnon muutostyöt ja kodin korjausavustukset. Katso näistä lisää myös Ikääntyvän palveluoppaan sivulta Tuet, alennukset ja asiakasmaksut.

Jos sinulla epäillään kaihia, saat tarvittaessa lähetteen silmälääkärin tarkempiin tutkimuksiin joko julkiselle sektorille tai yksityissilmälääkärille. Kaihin ensimmäisiä oireita on näöntarkkuuden asteittainen huononeminen tai muut näköhäiriöt.

Päätöksen harmaakaihin leikkaustarpeesta tekee silmätautien erikoislääkäri, joka lähettää sinut silmäleikkauksia suorittavaan sairaalaan. Julkisen sektorin kaihileikkauksiin täytyy usein jonottaa useitakin kuukausia.

Kaihileikkauksia tehdään myös yksityissairaalassa. Leikkaukset maksavat tuhansia euroja. Kela korvaa pienen osan. Kaihileikkauksia markkinoidaan nykyään myös alkuvaiheen kaihia sairastaville. Tärkeää on punnita leikkauksen kustannukset suhteessa hyötyyn – eli kokeeko itse hyötyvänsä leikkauksesta. Kaihileikkaukseen on suositeltavaa mennä vasta silloin, kun tauti haittaa selvästi jokapäiväistä elämää: lukemista, television katselua tai kotiaskareita ja ulkona liikkumista.

Harmaakaihi leikataan useimmiten paikallispuudutuksessa. Kaihileikkaus tehdään lähes aina ultraäänitekniikalla, jolloin haavakoko on pienempi ja silmä toipuu melko nopeasti noin kuukaudessa.

  • Kaihi aikuisilla  linkki
    Kaihin tärkein syy on ikääntyminen, ja sen ainoa hoito on leikkaus.
    Useiden organisaatioiden tuottama

Liikkumisen vaikeutuessa

Kun fyysinen voima vähentyy tai tasapaino heikentyy, liikkuminen saattaa vaikeutua. Myös kaatumisen pelko, vaikeakulkuinen ympäristö tai vilkas liikenne saattavat alkaa rajoittaa liikkumista. Harkitse, tarvitsisitko jotain liikkumista auttavaa apuvälinettä. Liikunta on paras tapa torjua toimintakyvyn heikkenemistä, mutta erilaisilla apukeinoilla voit parantaa liikkumista. Lue lisää liikunnasta Ikääntyvän palveluoppaan sivulta Terveyttä liikunnasta.

Apuvälineet saattavat tuntua epämiellyttävältä ajatukselta, mutta on hyvä miettiä, olisivatko ne silti hyvä vaihtoehto pienentäessään kaatumisriskiä. Joka kolmas yli 65-vuotias kaatuu vähintään kerran vuodessa ja useat toistuvasti. Kaatumistapaturma heikentää kaatuneen elämänlaatua monin tavoin ja voi johtaa jopa pysyvään vammautumiseen.

Panosta hyviin kenkiin, jotka tukevat mutta eivät purista. Jalkoihin saattaa iän myötä tulla muutoksia, jotka vaativat tukipohjallisia tai korotuksia. Liikkumisen apuvälineitä ovat esimerkiksi kävelykeppi, kävelysauvat, sähkömopot, rollaattorit ja nelipyöräiset potkupyörät. Niitä myyvät yksityiset apuvälineyritykset, mutta voit tiedustella niitä myös omasta terveyskeskuksesta.

Epävakaan liikkujan kannattaa kotona lisätä valaistusta ja hankkiutua eroon liukkaista lattiamateriaaleista tai matoista, joihin on helppo kompastua. Voi olla syytä pohtia asumista laajemminkin, muuttaako kerrostalon alakerrokseen tai hissitaloon. Vessaan ja suihkutiloihin kannattaa ehkä asentaa tukikaiteita tai muita apuvälineitä. Lue vinkkejä Ikääntyvän palveluoppaan sivulta Koti turvalliseksi.


Apua virtsankarkailuun

Virtsankarkailusta eli inkontinenssista kärsivät yleisimmin naiset, jonkin verran myös miehet. Vaivaa on turha häpeillä: se on melko yleinen keski-ikäisillä ja yli 70-vuotiaista valtaosa kärsii siitä. Hakeudu lääkäriin, jos oire on jatkuva ja haittaa päivittäistä elämää tai aiheuttaa sosiaalista tai hygieenistä haittaa. Lääkäritutkimuksessa selvitetään, minkätyyppisestä inkontinenssista on kyse, ja valitaan oikea hoitomuoto.

Virtsankarkailua voivat aiheuttaa muun muassa synnytykset, krooninen yskä, ylipaino ja lantionpohjalihasten heikkeneminen estrogeenihormonin vähennyttyä. Miehillä yleisin syy on eturauhasen liikakasvu tai kasvain. 

Vaivaan on useita hoitomuotoja, joista osasta voi saada Kelan korvausta.

Jos kärsit vaivasta, kannattaa välttää kahvia, teetä ja alkoholia. Pidä yllä lihaskuntoa, harjoita lantionpohjan lihaksia ja aikatauluta vessakäyntejä. Puhtaus ja ihonhoito on tärkeää.

Lievään virtsankarkailuun tarkoitettuja suojia saa päivittäistavarakaupoista ja apteekeista. Vaikeampiasteisen vaivan hoitoon suojia saa postimyynnistä tai terveydenhuoltoalan verkkokaupoista. Niiden hintavertailu ja näytteiden tilaaminen kannattaa. Markkinoilla on myös sängynsuojia, pestäviä inkontinenssisuojia ja ulosteinkontinenssisuojia. Jotkut naisille tarkoitetuista suojista käyvät myös miehille.

Joissakin tapauksissa suojia voi saada maksutta oman kunnan terveydenhuollon kautta. Kuntien välillä on kuitenkin eroja käytännöissä. Maksuttomuuden edellytyksenä voi olla esimerkiksi kotisairaanhoidon tai lääkärin lausunto vaikeasta vaivasta. Selvitä oman kunnan käytäntöä terveyskeskuksestasi.


Terveyspalvelut ja maksut

Terveydenhuoltolaki mahdollistaa nykyään kiireettömässäkin hoidossa oman terveyskeskuksen valitsemisen mistä tahansa Suomen terveyskeskuksesta.  
 
Jos tarvitset kiireellistä hoitoa, sinulla on oikeus saada apua välittömästi myös sairaaloiden päivystysvastaanotoilla asuinkunnasta riippumatta.
 
Terveyskeskuksen ajanvarauksesta saa akuuttiaikoja yleensä samalle päivälle tai ajan terveydenhoitajan vastaanotolle, jossa oireita selvitetään ja varataan aika terveyskeskuslääkärille. Tarvittaessa lääkäri ohjaa lähetteellä laboratoriotutkimuksiin tai sairaanhoitopiirin sairaalan jatkotutkimuksiin. Joidenkin kuntien terveyskeskuksissa toimii edelleenkin oma lääkäri -malli eli saat ajan ensisijassa aina samalle lääkärille, mutta joissakin kunnissa se on tarjolla enää vain tietyille erityisryhmille kuten esimerkiksi ikääntyneille tai kroonisia sairauksia sairastaville.

Terveyskeskuslääkärikäyntimaksu vaihtelee hieman kunnittain, mutta useimmissa kunnissa se vastaa terveydenhuollon asiakasmaksuasetuksen maksimia. Lääkärinvastaanotolla käynti on maksullista yleensä vuoden kolmelta ensimmäiseltä käynniltä, ja sen jälkeen ilmaista. Terveyskeskukset ovat auki päiväsaikaan eli ns. virka-aikaan, esimerkiksi kahdeksasta neljään.

Suomessa on viisi yliopistollista sairaalaa: Helsingissä, Turussa, Tampereella, Kuopiossa ja Oulussa. Niissä annetaan kaikkien tai lähes kaikkien erikoislääketieteen alojen hoitoa. Keskussairaalat ovat sairaanhoitopiirin sairaaloita. Niissä on päivystys ympäri vuorokauden. Keskussairaala kuuluu jonkin yliopistosairaalan alaisuuteen. Aluesairaala on sairaanhoitopiirin pienempi sairaala. Sairaaloissa geriatrista hoitoa annetaan sisätautien yksiköissä. Terveyskeskus, päivystyspoliklinikka tai yksityinen lääkäriasema tekevät tarvittaessa lähetteen geriatriseen hoitoon.

Useilla suurimmilla paikkakunnilla voit saada terveysneuvontaa myös puhelimitse. Tarkista palvelunumero kunnan puhelinvaihteesta tai kunnan verkkosivuilta. Hätätilanteessa, jos kyseessä on sairauskohtaus, vakava loukkaantuminen, tajuttomuus tai muu nopeaa apua ja hoitoa vaativa tilanne, soita aina numeroon 112.

Terveyskeskusten palveluita ovat lääkärien ja terveydenhoitajien vastaanoton lisäksi muun muassa hammashoito, kotihoito, kuntoutus, laboratoriotestit, mielenterveyspalvelut, omahoitovälineiden jakelu, potilasasiamiespalvelut ja päihdehoito.

Voit myös hakeutua yksityiselle lääkäriasemalle tai sairaalaan. Ne ovat maksullisia. Erikoislääkärin vastaanotolle pääsee niissä usein nopeammin kuin kunnallisella puolella. Perusmaksu on helposti 50–100 euroa tai ylikin tutkimuksista riippuen. Sairausvakuutus korvaa osan yksityislääkärin palkkioista, hoidosta ja tutkimuksista.

Kela-kortti kannattaa aina pitää mukana, jolloin Kela-korvaus vähennetään suoraan laskusta. Myös reseptilääkkeestä saat alennuksen jo apteekissa, kun näytät Kela-kortin. Muut korvaukset ja palautettavat maksut Kela maksaa pankkitilillesi. Hakulomakkeen saat Kelan toimistosta tai internetistä.

Yksityisen terveydenhuollon puolella toimii osa esimerkiksi hammaslääkärien palveluista sekä gynekologian ja silmätautien erikoisaloista.  Hoito on selvästi kalliimpaa kuin julkisella puolella.

Kunnallisista lääkärikäynneistä, lääkärintodistuksista, hoitotoimenpiteistä ja sairaaloiden hoitopäivistä maksetaan asiakasmaksuja. Enimmäissummat määräytyvät asiakasmaksulain ja -asetuksen perusteella. Käytännössä asiakasmaksut ovat samoja kaikkialla maassa, eli ne ovat lain sallimia enimmäismaksuja. 

Jos vuoden mittaan joudut käyttämään useasti tai säännöllisesti terveyspalveluita ja ostamaan lääkkeitä, muista erilliset maksukatot menoille. Saat niistä lisätietoa Ikääntyvän palveluoppaan sivulta Sosiaali- ja terveyspalveluiden maksuja.

  • Hoitoon pääsy  linkki
    Kiireelliseen ja kiireettömään hoitoon pääsyn perusteet ja hoitotakuu.
    Sosiaali- ja terveysministeriö STM
  • Hoitopaikan valinta  linkki
    Hoitopaikanvalinta.fi-verkkopalvelu sisältää tietoa terveydenhuollon valinnanvapaudesta Suomessa ja eri maiden rajat ylittävästä terveydenhuollosta EU- ja ETA-maissa sekä Sveitsissä.
    Useiden organisaatioiden tuottama

Sairauksien ennaltaehkäisy ja hoito

Yleisimpiä ikäihmisten tauteja ovat samat kuin koko väestöllä ylipäänsä. Niitä ovat muun muassa sydän- ja verissuonitaudit, tyypin 2 diabetes ja syöpätaudit. Hyvin monien sairauksien tehokkainta hoitoa on ennaltaehkäisy: Sitä ovat elämäntapavalinnat ja terveydentilan tarkistuttaminen säännöllisesti. Käy tutkituttamassa verenpaine, kolesteroliarvot, verensokeri ja silmät.

Naisilla tärkeää on käydä mammografiassa ja papa-kokeissa. Miehillä PSA-arvon määritys on hyväksi, jos suvussa on eturauhassyöpää. Osteoporoosin seulonta luuntiheysmittauksella voi olla tarpeen murtumatapauksessa ja yli 65-vuotiailla, jos on sairastumisriskejä. Kannattaa tutkituttaa maksa-arvot, jos käyttää alkoholia paljon, ja keuhkot, jos on tupakoinut pitkään paljon.

Ikäihmisten sairaudet ja niiden hoito ovat oma lääketieteen erikoisalansa eli geriatria. Geriatri on vanhusten sairauksien hoitoon erikoistunut lääkäri. Monien tautien piirteet saattavat muuttua ikääntymisen myötä, samoin kuin vaikkapa elimistön kyky käsitellä lääkeaineita. Ikävuosien tuomia erityispiirteitä ovat myös toipumisajan ja kuntoutuksen tarpeen lisääntyminen.

Toisaalta usein sanotaan, ettei erityisiä vanhusten sairauksia ole vaan samoista sairauksista ja vaivoista kärsivät monenikäiset ihmiset. Monien sairauksien riski kuitenkin kasvaa vanhetessa, ja usein yleisimmät sairaudet ovat tavallisimpia juuri ikääntyneillä.

  • Eri sairauksien Käypä hoito -suositukset potilaalle  linkki
    Potilaille tarkoitettuja sairauksien hoitosuosituksia. Tietoa oireiden tunnistamisesta ja hoitoon hakeutumisesta.
    Useiden organisaatioiden tuottama
  • Terveyskirjasto  linkki
    Laaja kokoelma terveyteen, sairauksiin ja niiden hoitoon liittyvää yleistajuista tietoa.
    Useiden organisaatioiden tuottama

Sydän- ja verisuonitaudit

Verisuonitukosten syynä on valtimosuonten kalkkeutuminen eli ateroskleroosi. Aivoverenkiertohäiriöt ja sydänverisuonisairaudet ovat vakavia tauteja. Ne voivat johtaa tilanteeseen, jossa kotona asuminen ei ole mahdollista. Sydäninfarktit ja aivoverenkiertohäiriöt (aivohalvaus) ovat yleisiä vanhusten kuolinsyitä.

Yleisimpiä sydän- ja verenkiertoelinten sairauksia ovat kohonnut verenpaine, sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta ja aivoverenkierron häiriöt. Taustalla on perinnöllisiä, hormonaalisia ja sukupuoleen liittyviä riskitekijöitä. Ne ovat myös niin sanottuja elämäntapasairauksia.

Terveellinen ravinto, tupakoinnin lopettaminen, alkoholin vähentäminen, painon hallinta ja riittävä liikunta vähentävät sairastumisriskiä myös vanhemmalla iällä. Ne myös tehostavat lääkehoidon toteutumista. Jo 5–10 prosentin painonpudotuksella on terveydellistä merkitystä. Tupakoinnin lopettaminen alentaa ajan myötä sydäninfarktiriskiä yli puolella.

Verenpaineen säännöllinen seuraaminen on tärkeää, sillä korkea verenpaine on eräs selvimpiä merkkejä kohonneesta sairastumisriskistä. Kohonnut verenpaine on usein oireeton. Voit hankkia kotiisi verenpainemittarin tai käydä itse mittaamassa verenpaineesi vaikkapa terveyskeskuksessa tai apteekissa.


Diabetes

Diabetes (sokeritauti) jaetaan nuoruusiän diabetekseen ja aikuisiän niin kutsuttuun II-tyypin diabetekseen. Kakkostyypin diabetes kehittyy yleensä hitaasti ja on oireeton. Jos oireita on, niitä voivat olla väsymys ja vetämättömyys varsinkin syönnin jälkeen, masennus ja ärtyisyys, jalkasäryt, näön heikkeneminen tai tulehdukset. Diabetes todetaan veren sokeripitoisuuden määrityksellä. Sellaisen voi tehdä terveyskeskuksessa.

Diabetes johtuu monista tekijöistä. Jos toisella vanhemmista on tyypin 2 diabetes, riski sairastua on 40 prosenttia, ja 70 prosenttia, jos molemmilla vanhemmilla on tauti. Perintötekijöiden lisäksi tautia aiheuttavat lihavuus, raskausajan diabetes, ikä, verenpaine, rasva-aineenvaihdunnan häiriöt ja tupakointi.

Diabeteksen tärkein hoito on painonhallinta liikunnan ja oikean ruokavalion avulla. Tarvittaessa käytetään myös lääkehoitoa (insuliini tai muut verensokerin hoidossa käytettävät lääkkeet). Kolesterolilääkitystä voit tarvita silloin, jos sinulla on sairauksien tai useiden riskitekijöiden (esimerkiksi tupakointi, korkea verenpaine ja ylipaino) takia suurentunut riski sydän- ja verisuonitauteihin. Ikääntyneillä diabetes on samanlainen kuin muissa ikäryhmissä, mutta usein piilossa pitkään ollut diabetes on vanhuksella aiheuttanut jo muita lisäsairauksia.

Jos olet ikääntynyt diabeetikko, liiku säännöllisesti, sillä se auttaa selviytymään pidempään kotona. Kestävyysliikunnan lisäksi voimaharjoittelu on tärkeää. Hoitohenkilö auttaa sovittamaan ateriat ja liikunnan yhteen lääkkeiden ottamisen kanssa. Ikääntynyt diabeetikko voi noudattaa terveiden ihmisten ruokavaliosuosituksia.

Kotona ja myös hoitokodeissa asuvien ikääntyneiden diabeetikkojen olisi hyvä hoitaa verensokerin mittauksia ja lääkityksiä mahdollisimman itsenäisesti. Kun osallistuu oman sairauden hoitoon ja ohjat tuntuvat olevan omissa käsissä, on kiinnostuneempi hoidosta ja sen vaikutuksista.

Diabetesliitosta saa lisätietoa sairaudesta, sen hoitamisesta, diabeetikon sosiaaliturvasta. Liitolla on myös neuvontapuhelin sekä paikallisten yhdistysten kautta järjestettävää toimintaa, kuten kursseja ja tukihenkilöpalveluja.


Syöpä

Syöpien hoitokeinot kehittyvät koko ajan vauhdilla, ja valtaosa syöpätapauksista saadaan nykyään parannettua. Vaikka taudista ei paranisi, sen leviämistä osataan nykyään tehokkaasti hidastaa ja oireita hoitaa. Tietoa eri syöpätaudeista, oireista ja tutkimuksiin hakeutumisesta löytyy internetistä syöpäjärjestöjen kotisivuilta. Järjestöjen kautta saa apua monenlaiseen tilanteeseen, kuten juuri diagnosoituun syöpään, hoitovaiheessa olemiseen ja läheisen syöpäsairauteen.

Syöpätaudit ovat monimuotoinen ryhmä sairauksia, joiden alkuperäiset syyt, eteneminen, oireilu ja hoito poikkeavat paljon toisistaan. Myös hoitoennusteet vaihtelevat paljon syöpätyypistä riippuen. Monet pahanlaatuiset kasvaimet, kuten eturauhassyöpä, rintasyöpä ja paksusuolen syöpä, yleistyvät vanhetessa.

Syövän syntyyn vaikuttaa perimä, elintapoihin liittyvät tekijät, ympäristötekijät ja joukko muita - esimerkiksi virusinfektioita ja hormonaalisia - tekijöitä. Läheskään kaikkia syöpätautien syitä ei tunneta. Erilaisia syöpiä on noin 200.


Muistisairaudet

Ikääntyminen näkyy aivotoiminnan tasossa hermosolujen häviämisenä, mutta vaikka hermosoluja katoaa iän myötä, solujen väliset yhteydet voivat jopa lisääntyä. Iän vaikutus näkyy selvimmin tilanteissa, joissa vaaditaan nopeaa reagointia ja mieleen painamista. Kaikkiaan ikäihminen voi selviytyä vaativista tehtävistä hyvin ja hahmottaa monimutkaisiakin asiakokonaisuuksia jopa nuoria paremmin.

Ikääntymisen vaikutukset muistin toimintaan näkyvät eniten työ- ja tapahtumamuistissa. Tapahtumamuisti heikkenee jo nuoresta aikuisuudesta alkaen. Ajallisesti ja määrällisesti rajallinen työmuisti hidastuu ikääntymisen vaikutuksesta paljon myöhemmin. Aivoja kannattaa aktivoida ja pitää virkeinä ikävaiheista riippumatta. Katso ideoita Ikääntyvän palveluoppaan sivulta Henkinen vireys.

Kaikki ihmiset unohtelevat asioita. Hakeudu terveyskeskuksessa muistitutkimukseen, jos muistin toiminta huolestuttaa itseäsi tai läheisiäsi. Mitä varhaisemmassa vaiheessa ongelmiin puututaan, sitä parempia ovat hoitotulokset.

Muistia kannattaa tutkia jos

  • unohdat toistuvasti muutakin kuin ihmisten nimiä, hukkaat esimerkiksi tärkeitä esineitä
  • unohtelet usein sovittuja tapaamisia tai joudut miettimään minne ole menossa tai miten olet päätynyt jonnekin
  • uusien asioiden opettelu on hyvin vaikeaa
  • yrität usein peitellä tai vähätellä muistiongelmiasi.

Yleisimmät dementiaoireita aiheuttavat etenevät muistisairaudet ovat Alzheimerin tauti, verisuoniperäinen muistisairaus, Lewyn kappale -tauti, otsalohkorappeumasta johtuva muistisairaus ja Parkinsonin tauti. Iäkkäillä ihmisillä verenkiertohäiriöiden ja Alzheimerin taudin yhdistelmä on melko yleinen dementiaoireiden aiheuttaja.

Muistihäiriöt ja dementia eivät ole muistisairauksia. Muistihäiriöitä voivat aiheuttaa monenlaiset tekijät, kuten stressi, väsymys, masennus tai runsas alkoholin käyttö ja eräät sairaudet. Dementia tarkoittaa oireyhtymää, johon liittyy muistihäiriöiden lisäksi muun muassa kielellisiä häiriöitä, kömpelyyttä, vaativien älyllisten toimintojen heikkenemistä tai käytösoireita. Dementiaoireisto voi olla pysähtynyt, parannettavissa tai etenevä aiheuttajasta riippuen. Yleisimmin dementiaa aiheuttaa etenevä muistisairaus.


Epilepsia

Epilepsia on yli 65-vuotiaiden kolmanneksi yleisin neurologinen sairaus aivoverenkiertohäiriöiden ja dementiasairauksien jälkeen. Epilepsia on yli 65-vuotiailla kaksi kertaa yleisempää kuin 25–65-vuotiailla. Tämä johtuu eliniän noususta ja ikään liittyvien sairauksien yleistymisestä.

Epilepsiaa aiheuttavat esimerkiksi aivoverenkierron häiriöt, dementoivat sairaudet kuten Alzheimerin tauti, aivovammat ja aivokasvaimet.


Silmäsairauksia

Silmänpohjan rappeumassa (makuladegeneraatio) silmänpohjan keskiosan solut rappeutuvat ja näöntarkkuus heikkenee näkökentän keskiosassa. Sairaus vaikeuttaa lukemista ja muuta lähietäisyydeltä tehtävää työtä. Koska näkökentän reuna-alueiden toimintakyky säilyy, liikkuminen näön turvin on edelleen mahdollista. Tauti huonontaa vähitellen lukunäköä, mutta johtaa harvoin täydelliseen sokeutumiseen. Sitä voidaan hoitaa.

Glaukooma (entinen "viherkaihi" tai "silmänpainetauti") on hitaasti etenevä, usein oireeton silmäsairaus, joka aiheuttaa pitkään jatkuneena pysyviä näköongelmia ja jopa sokeutta. Glaukooman riski kasvaa voimakkaasti 40 ikävuoden jälkeen, minkä vuoksi oireettomatkin silmät on syytä tarkastuttaa keski-iän jälkeen silmälääkärillä muutaman vuoden välein. Ajoissa todettuna tautia voidaan hoitaa ja lääkitä.

Harmaakaihissa mykiö samentuu, jolloin valon pääsy verkkokalvolle vaikeutuu ja näkö heikkenee. Näöntarkkuus huononee asteittain. Silmä voi olla herkkä häikäisylle ja näkeminen etenkin hämärässä vaikeutuu. Kaihi voidaan nykyisin korjata leikkauksella, joten sitä ei pidetä näkövammaisuutta aiheuttavana sairautena. Lue lisää Terveyteni-sivulta Näkökyvyn heiketessä.

Diabetes huonontaa silmänpohjien verenkiertoa. Diabeetikon näkökyky vaihtelee esimerkiksi veren sokeritasapainon ja vuorokaudenajan mukaan. Aikuisiällä puhkeavan diabeteksen aiheuttamat silmäoireet muistuttavat silmänpohjan rappeumaa. Diabeetikon on tärkeää muistaa silmänpohjien seulonta vuosittain.


Keuhkoahtaumatauti

Keuhkoahtaumataudin aiheuttaja on lähes aina tupakointi. Vain noin kymmenesosa tautiin sairastuneista ei tupakoi. Keuhkoahtaumatauti on erittäin yleinen ikääntyneillä tupakoitsijoilla. Keuhkoahtaumassa keuhkoputket ovat ahtautuneet ja tulehtuneet, mikä johtaa liman eritykseen, yskimiseen ja hengenahdistukseen. Keuhkoahtauma etenee usein salakavalasti, eikä ihminen tiedä taudistaan tai hän vähättelee oireita, kuten ”tupakkayskää”.

Pitkälle edetessään tauti tuhoaa keuhkokudosta parantumattomasti. Jos olet polttanut pitkään tai epäilet sairastavasi tautia, käy tarkistuttamassa keuhkojesi kunto spirometriatutkimuksessa. Niitä tehdään kaikissa terveyskeskuksissa.

Asiantuntijoiden mukaan jo kymmenen vuotta tupakoineen olisi tärkeää käydä tarkistuttamassa keuhkonsa. Mitä nopeammin tauti diagnosoidaan, sen paremmin se on hoidettavissa. Tärkein hoito on tupakoinnin lopettaminen. Lääkkeet helpottavat ennen kaikkea taudin oireita, mutta eivät voi parantaa jo vaurioituneita alueita keuhkoissa ja hengitysteissä.


Osteoporoosi

Luuston vähittäinen haurastuminen on osa normaalia ikääntymistä. Tavanomaista runsaampi haurastuminen on sairaus, jota kutsutaan osteoporoosiksi. Se on erittäin yleinen sairaus. Tyypillisiä osteoporoottisia murtumia ovat ranne - ja lonkkamurtumat ja selkänikamien luhistumat. Naisilla osteoporoosi on yleisempi kuin miehillä, koska vaihdevuosien jälkeen naissukuhormonin eli estrogeenin vaikutus luustoon loppuu.

Jos luun mineraalitiheys alenee 25–30 prosenttia terveen aikuisen tasosta, kyse on osteoporoosista. Pienempää alentumista kutsutaan osteopeniaksi. Usein osteoporoosi havaitaan vasta, kun kaatumisen yhteydessä tulee murtuma. Myös pituuden lyheneminen, kumaruus, selkäkivut ja raajakivut voivat viitata osteoporoosiin.

Osteoporoosia voi torjua kalsiumilla ja D-vitamiinilla. Kalsiumia pitäisi saada 1 gramma vuorokaudessa ja D-vitamiinia 800 IU:ta. Liikunta, kaatumisen estäminen ja tupakoinnin lopettaminen ovat myös tärkeitä keinoja estää luukatoa. Lisätietoa osteoporoosin torjunnasta ja hoidosta saa Osteoporoosiliitosta. Liiton sivuilta löytyy myös muun muassa testi, jolla voit selvittää omaa sairastumisalttiuttasi.


Polvi- ja lonkkanivelrikko

Nivelrikko (artroosi, osteoartriitti) on erittäin yleinen ikäihmisten sairaus. Yli 75-vuotiaista naisista noin kolmannes ja miehistä vajaa viidennes kärsii polven nivelrikosta. Joka viidennellä on lonkkanivelrikko. Eniten terveyshaittaa aiheutuu lonkan ja polven nivelrikosta. Suomessa tehdään niiden takia vuosittain tuhansia tekonivelleikkauksia.

Nivelrikko aiheuttaa kipua ja jäykkyyttä nivelissä. Oireita ovat jomottava kipu, joka pahenee liikkuessa ja lievittyy levossa. Nivelet ovat aamuisin jäykkiä. Liikkeelle lähteminen voi olla hankalaa pitkän istumisen jälkeen. Taustalla on usein ylipaino, kuluttava ruumiillinen työ tai liikunta, nivelvamma tai tulehdukset tai perinnöllinen taipumus.

Nivelrikkoa ei kenties voi kokonaan parantaa, mutta sopiva liikunta, tarvittaessa painonpudotus, kivunhoito ja leikkaus voivat helpottaa nivelrikosta kärsivän elämää.

Viime vuosina markkinoille on kuitenkin tullut uusia yhdistelmälääkkeitä, joissa on tyypin 2 kollageenia, kondroitinia, glukosamiinia, vitamiineja ja erilaisia luonnosta saatavia aineita kuten inkivääriä. Tämän lääkeyhdistelmän säännöllisen käytön ja kuntouttavan hoidon ansiosta nivelten rustokudoksen kuntoa voidaan parantaa.

Nivelrikkoisen kannattaa välttää pitkään liikkumattomana olemista. Vesiliikunta sopii muiden muassa kivuliaasta nivelrikosta kärsivälle. Toistuvaa iskutyyppistä liikuntaa pitää välttää. Polvituet, kävelykeppi, -sauvat tai rollaattori voivat helpottaa liikkumista. Kipeää niveltä voi hoitaa itse esimerkiksi kylmäpakkauksella. Lääkkeinä käytetään särky- ja tulehduskipulääkkeitä, kortisonipistoksia ja edellä mainittua yhdistelmälääkettä 
 


HRO - Hauraus-raihnaus-oireyhtymä

HRO on vasta melko hiljattain oireyhtymäksi tunnistettu tila, jota on aiemmin kutsuttu usein vanhuudenheikkoudeksi. Sen oireisto voi olla monimuotoinen, ja sitä ei useinkaan aina osata diagnosoida tai hoitaa, vaikka kyse on varsin yleisestä sairaudesta. Vaikka HRO:ta esiintyy myös ylipainoisilla, painon putoaminen on usein merkki alkavasta hauraus-raihnausoireyhtymästä. Ruoka ei maistu, liikunta vähenee ja lihakset surkastuvat.

Laitosten ja hoivakotien asukkaista monilla on HRO. Vanhuusiän aliravitsemus tai erilaiset elämäntapatekijät, kuten huono ruokavalio tai liikunnan puute aiemmin elämässä, voivat altistaa sairaudelle. Hoitona voidaan käyttää liikuntaa ja lihasvoimaharjoittelua, proteiinivajauksen korjaamista ja lisäravinteita sekä myös hormoni- tai muuta lääkehoitoa.


Oikeuteni

On tärkeää tietää omista oikeuksistaan eri elämäntilanteissa, kun asioi  viranomaisten kanssa, käyttää julkishallinnon ja yksityisten yritysten palveluita tai ostaa tuotteita. Oikeuteni-osiossa kerrotaan ikääntyvän ihmisen elämään liittyvistä oikeudellisista asioista. Eri viranomaisten verkkosivuilta löytyy paljon tietoa yksityisten ihmisten ja palvelun käyttäjien oikeuksista ja mahdollisuuksista vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin. Kirjastoista löydät myös kansalaisten oikeusoppaita.

Ihmis- ja perusoikeudet kuuluvat kaikille ihmisille, myös iäkkäille, sairaille, vammaisille ja muistihäiriöisille ihmisille. Perusoikeuksia ovat vapausoikeudet ja oikeusturva, kuten kotirauhan suoja ja uskonnon vapaus. Niitä ovat myös poliittiset oikeudet, esimerkiksi äänestäminen vaaleissa, ja yhdenvertaisuus eli oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin. Hyvinvointioikeudet tarkoittavat oikeutta välttämättömään toimentuloon.

Perusoikeudet näkyvät arkielämässä, sillä ne asettavat julkiselle vallalle rajoitteita ja velvoitteita huolehtia kaikkien hyvinvoinnista. Ihmiset voivat vedota perusoikeuksiinsa tuomioistuimissa ja viranomaisissa. Niiden tehtävänä on tulkita lakeja niin, että perusoikeutesi toteutuvat mahdollisimman hyvin. Perusoikeuksiin voit vedota tuomioistuimessa tai viranomaisten kanssa asioidessa. Oikeuksien toteutumista viranomaisten toiminnassa valvovat ylimpinä eduskunnan oikeusasiamies ja valtioneuvoston oikeuskansleri. Heille voi yksityinenkin ihminen tehdä kantelun, jos viranomainen tai julkisyhteisö on tehnyt virheitä tai jos henkilö katsoo, että omia perus- tai ihmisoikeuksia on loukattu.


Oikeusapua ja neuvontaa

Monissa kaupungeissa voit saada yleistä oikeudellista apua seniorineuvonnan kautta löytyvästä oikeusneuvonnasta. Kaupunkien ja kuntien vero- ja lakineuvonta voi olla ilmaista puhelinaikaa tai niihin voi sopia henkilökohtaisia käyntiaikoja. Henkilökohtaiset neuvonta-ajat ovat hyvin suosittuja.

Monissa suuremmissa kaupungeissa asianajajat antavat yleisluontoista maksutonta neuvontaa. Päivystysajoista ja kaupungeista saat lisätietoa Suomen asianajajaliiton sivuilta.

Naisasialiitto Unionin juristipäivystys antaa maksutonta yleisluontoista neuvontaa naisille. Toimeksiantoja ei tehdä näissä päivystyksissä.

Ota yhteyttä asianajotoimistoon, jos tarvitset apua erilaisten asiakirjojen, esimerkiksi testamenttien tai kauppakirjojen laatimiseen. Lainopillista neuvontaa saa asianajajatoimistoista tai lakitoimistoista, myös usein puhelimitse.

Asianajajaliiton verkkosivujen kautta löytyy hakupalvelu asianajajan osaamisalueen ja toimipaikan mukaan. Asianajaja on liiton hyväksymä jäsen. Lakiasiaintoimistojen toiminta ei ole samalla tavalla ammatillisesti valvottua toimintaa.

  • Asianajajat  linkki
    Tietoa asianajajista, sovintomenettelystä sekä liiton oikeusturvaohjelmasta. Etsi asianajaja - asianajajien toimistoluettelo.
    Suomen Asianajajaliitto

Julkista oikeusapua voit saada valtion oikeusaputoimistoista. Oikeusapua myönnetään hakijan tulojen ja varallisuuden perusteella. Vähävaraisille henkilöille oikeusapu on ilmaista. Oikeanlaisen oikeudellisen avun löytämisessä neuvoo Oikeuslaitoksen oikeusapuohjaus. Myös asianajajat hoitavat oikeusapuasioita.


Rikoksen uhrina

Jos olet joutunut tai epäilet joutuneesi rikoksen uhriksi, ota aina yhteyttä poliisiin mahdollisimman nopeasti. Valtakunnallinen hätänumero on 112. Jokainen voi joutua rikoksen uhriksi. Ikääntyvillä voi kuitenkin olla heikentyneen kuntonsa takia suurempi riski joutua hyväksikäytön tai huijausyrityksen kohteeksi. Uhrilla on oikeus saada tarvitsemaansa tukea ja oikeudellista apua.

Rikosilmoituksen voi tehdä lähimmällä poliisilaitoksella, puhelimitse, verkkolomakkeella tai ilmoittamalla asiasta poliisipartiolle.

Rikosuhripäivystyksestä saa henkistä apua, tukea ja neuvoja. Sen auttava puhelin on vastaa numerosta 0203 16116. Yhteyden saa myös verkkosivuilta.

  • Rikosuhripäivystys  linkki
    Neuvoja ja tukea rikoksen tai rikosyrityksen kohteeksi joutuneille, auttava puhelin. Käytännön oikeusopas väkivaltarikoksen uhrille. Rikunet henkilökohtaisia kysymyksiä varten.
    Useiden organisaatioiden tuottama

Jos olet joutunut väkivallan, hyväksikäytön tai kaltoinkohtelun kohteeksi, lue lisää Ikääntyvän palveluoppaan sivulta Kaltoinkohtelu ja hyväksikäyttö. Oikeusministeriön verkkosivuilta saat tietoa siitä, miten toimia jos joudut rikoksen uhriksi. Siellä neuvotaan kuinka rikosasia etenee, miten saada korvauksia, tukea tai lähestymiskiellon. Esitettä saa myös Rikosuhripäivystyksestä, poliisilta sekä kuntien sosiaalitoimistoista ja terveyskeskuksista.

Kotivakuutukseen voi kuulua oikeusturvavakuutus, jossa korvataan asianajo- ja oikeudenkäyntikuluja. Korvattavat asiat on määritelty vakuutusehdoissa, ja ne ovat tarkasti rajattuja ja vaihtelevat vakuutusyhtiöittäin. Rikosasian käsittelystä aiheutuvista kuluista kerrotaan poliisin oikeusoppaassa väkivaltarikoksen uhreille. 

  • Apua väkivallan uhreille  linkki
    Toimintaohjeita niille, jotka ovat joutuneet pahoinpitelyn, raiskauksen tai perheväkivallan uhriksi. Pdf-julkaisu Käytännön oikeusopas väkivaltarikoksen uhrille.
    Poliisi

Kansalaisena

Suomen kansalaisuudesta säädetään kansalaisuuslaissa. Suomen kansalaisen oikeuksista ja velvollisuuksista säädetään Suomen perustuslaissa sekä myös muussa lainsäädännössä.

Suomen kansalaisuutta voi hakea tietyillä edellytyksillä, jotka ovat osa kansalaisuuslakia. Kansalaisuuden voi saada nykyään aiempaa joustavammin. Jos olet entinen Suomen kansalainen, voit saada menetetyn kansalaisuuden takaisin niin sanotulla yksinkertaisella ilmoitusmenettelyllä. Siinä ei vaadita asumista Suomessa.

Kansalaisuuden saamiseksi on asuttava viisi vuotta yhtäjaksoisesti Suomessa. Jos osaa tyydyttävästi suomea tai ruotsia, kansalaisuuden voi saada neljän vuoden jälkeen. Entinen Suomen kansalainen voi saada kansalaisuuden ilmoituksella riippumatta, asuuko Suomessa vai ulkomailla. Maahanmuuttoviraston verkkosivuilta löydät tarkemmat tiedot kansalaisuuden hakemisesta ja myöntämisen edellytyksistä.

Suomi on Euroopan unionin (EU) jäsenvaltio, joten Suomen kansalainen on myös EU-kansalainen, jolla on EU-kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet kuten esimerkiksi oikeus liikkua vapaasti ja tehdä töitä EU:n alueella.


Kuntalaisena

Vakituisesti kunnassa asuvana sinulla on oikeus käyttää kunnan järjestämiä palveluja, joita ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelut, vanhushoito ja niihin liittyvät avopalvelut, kotisairaanhoito, ja eri palveluasumisen muodot sekä kulttuuri- ja liikuntapalvelut. Kuntapalveluita ohjaavat eri lait ja myös sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton suositukset. Kunnat päättävät kuitenkin itsenäisesti palveluiden järjestämisestä. Niissä on alueellisia eroja.

Kuntalaisena voit äänestää kunnallisvaaleissa. Äänestämällä voi vaikuttaa muun muassa siihen, miten ikäihmisten hyvinvoinnista kotikunnassasi huolehditaan. Kunnallisvaalit toimitetaan joka neljäs vuosi, ja ne on siirretty lokakuulta huhtikuuhun.

Kuntalaisella on oikeus tehdä aloitteita erilaisissa asioissa. Kunnanvaltuuston pitää käsitellä näitä kansalaisaloitteita vähintään kerran vuodessa. Kuntalainen voi vaikuttaa asuinympäristöönsä lisäksi asukasyhdistysten tai omakotiyhdistysten kautta. Mökkiläisillä on melko vähän osallistumisoikeuksia kunnan asioihin.

Kuntien on tiedotettava asukkaille vireillä olevista asioista ja suunnitelmista, käsittelystä, tehdyistä päätöksistä ja niiden vaikutuksista. Asukkaille on myös kerrottava, millä tavoin asioista voi esittää mielipiteensä päättäjille.

Aikaisemmin kaupungeissa toimi kaupunginhallituksen nimeämiä vanhusneuvostoja. Uuden ns. vanhuspalvelulain mukaan vanhusneuvostot ovat nyt lakisääteisiä. Ne tuovat ikääntyneen väestön äänen kuuluviin. Vanhusneuvosto pitää asettaa jokaiseen kuntaan, ja se on otettava mukaan kaikkeen sellaiseen kunnan päätöksentekoon, joka vaikuttaa ikääntyneen väestön elinoloihin ja palveluihin.


Valittaminen

Kuntalaisella on käytössään erilaisia päätöksistä valittamisen keinoja.

Päätöksiä tekevät kunnan poliittiset päättäjät, viranomaiset, virkamiehet ja viranhaltijat. Kuntaliiton verkkosivuilla on ohjeet siitä, kuinka kirjallisia oikaisupyyntöjä, valituksia tai kanteluita laaditaan ja mitä niiltä edellytetään.

Jokaisella kunnalla on nimetty sosiaaliasiamies. Kunnan sosiaaliasiamieheltä voit saada apua ongelmatilanteissa tai neuvoja oikaisuvaatimuksen tai muistutuksen tekemiseen. Sosiaaliasiamies auttaa sekä julkisen että yksityisen sosiaalihuollon asiakkaita. Sosiaaliasiamiehen tavoittaa kunnan puhelinvaihteen kautta, sosiaalivirastosta tai löydät hänen yhteystietonsa kunnan verkkosivulta. 

Oikaisuvaatimus on kunnallisvalituksen pakollinen esivaihe. Se on ensimmäinen toimenpide, jos kunnan jäsenenä tai jonkin päätöksen asianosaisena haluat oikaista kunnan viranomaisen tekemän päätöksen. Asianosainen on se, jota päätös koskee tai johon se välittömästi vaikuttaa. Kirjallinen oikaisuvaatimus tehdään päätöksen tehneelle toimielimelle tai sille toimielimelle, jonka alainen päätöksen antaneen virkamies tai jaosto on. Kunnanvaltuuston päätöksestä ei tehdä oikaisupyyntöä vaan suoraan kunnallisvalitus.

Kunnallisvalituksen voi tehdä kunnallishallinnon päättäjien, esimerkiksi kunnanvaltuuston tai lautakuntien tekemistä päätöksistä tai oikaisuvaatimusten päätöksistä. Kunnallisvalituksen voivat tehdä asianosaiset ja myös kaikki kunnan jäsenet. Kunnallisvalitus tehdään kirjallisena 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Se lähetetään lähimpään hallinto-oikeuteen.

Hallintovalitus - Kunnan virkamiehet tekevät erilaisia päätöksiä, jotka koskevat esimerkiksi oikeuttasi saada erilaisia sosiaali- ja terveyspalveluita tai niiden maksuja. Jos olet tyytymätön sinua koskevaan päätökseen, vaadi viranomaiselta oikaisua, ellei päätöksen liitteessä ohjeisteta toisin. Tämän jälkeen voit tarvittaessa hakea siihen muutosta hallintovalituksena. Päätösten liitteenä on aina ohje, jossa kerrotaan miten päätökseen haetaan muutosta ja missä määräajassa muutosta voi hakea. Jos päätöksestä ei voi valittaa, päätöksessä on tieto, minkä säännöksen nojalla valittaminen ei ole mahdollista. Lääkärin tekemästä kotisairaanhoidon päätöksestä ei voi valittaa.

Hallintokantelu lähetetään aluehallintovirastoon (entinen lääninhallitus). Se on ylemmälle valvovalle viranomaiselle tehty ilmoitus siitä, että jokin menettely tai toiminta on kantelijan mielestä lainvastaista, virheellistä tai epäasianmukaista. Kantelun voi tehdä kuka tahansa. Sillä ei voi muuttaa jo tehtyä päätöstä tai vaatia korvausta. Aluehallintoviranomainen voi kantelun perusteella antaa ohjeistusta toiminnan parantamisesta.


Asukkaana

Keskeiset asumiseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät sen mukaan, asutko omistusasunnossa, vuokralla tai tavallisessa tai tehostettua hoitoa antavassa palvelutalossa vuokraisena tai asunto-osakkaana.

Jos asut omistusasunnossa, asunnon kunnossapitoa, ostoa tai myyntiä ja taloyhtiön toimintaa koskevat määräykset löytyvät asunto-osakeyhtiölaista ja asuntokauppalaista.

Vuokralaisen oikeuksisista säädetään huoneenvuokralaissa. Vuokralaista suojataan mielivaltaiselta irtisanomiselta tai kohtuuttomilta vuokrankorouksilta erityisillä säännöksillä, jotka löytyvät huoneenvuokralaista.

Hoitokodeissa tai vuodeosastoilla asuvat vanhukset voivat valita kotikuntansa alkuperäisen kotikunnan ja sen kunnan väliltä, jossa hoivakoti tai vuodeosasto sijaitsevat. He voivat myös muuttaa asumaan lähelle sukulaisiaan.


Palveluasukkaana

Palvelutalon vuokra-asukkaalla on samat vuokralaisen oikeudet ja velvollisuudet, jotka kirjataan vuokrasopimukseen, olipa kyseessä yksityinen tai kunnan palvelutalo.

Iäkkäiden ihmisten palveluasuminen kuuluu sosiaalihuoltolain ja -asetuksen piiriin. Siinä säädetään oikeudesta hyvään palveluun ja kohteluun sosiaalihuollossa eli palvelutaloissa tai laitoshoidossa.

Palveluasuminen tarkoittaa siis sekä asuntoa että sovittuja palveluita asukkaille. Palvelut kuuluvat kuluttajansuojalain piiriin silloin, kun kyse on yksityisestä palveluasumisesta (pykälät koskien palveluksen ominaisuuksia ja virheitä).

Kuluttajansuojalainsäädäntö ei koske kunnan järjestämiä asumis- tai ostopalveluja. Tätä on pidetty jossain määrin ongelmallisena palveluasukkaan oikeuksien näkökulmasta. Joidenkin palvelutalojen asukkaiden tai asukkaaksi hakeutuvien asemassa olisi parannettavaa. Palveluita, hintoja ja laatua pitäisi pystyä vertailemaan nykyistä paremmin ja saada asiakasneuvontaa palveluasumiseen liittyvissä kysymyksissä.

Entä kun rahat eivät riitä?

Yksityisissä palvelukodeissa voi joskus tulla tilanteita, jolloin ikääntynyt ei esimerkiksi lisääntyneen palvelutarpeen takia selviydy kustannuksista. Yksityisissä palvelukodeissa ihmiset asuvat omakustanteisesti. Asukkaalla on oikeus hakea Kelan etuuksia, kuten asumistukea, tarvittaessa hoitotukea ja toimeentulotukea, katso tarkemmin Ikääntyvän palveluoppaan sivulta Tukea asumiseen

Jos asumiskustannukset kasvavat liikaa, asukkaan, omaisten ja kaupungin vanhustyön tekijöiden tulee pohtia ongelmalle ratkaisua. Joskus vaihtoehtona on siirtyminen halvempaan kunnalliseen palveluasumiseen. Lue lisää Ikääntyvän palveluoppaan sivulta Kunnallinen palveluasuminen.


Vuokralaisena

Vuokrasopimus ja kaikki muutokset siihen tehdään aina kirjallisesti. Jos vuokrasopimusta ei ole kirjallisena, sen katsotaan olevan voimassa toistaiseksi. Vuokra määräytyy sen mukaan, mitä on sovittu. Vuokran muuttamisesta on sovittava aina erikseen osapuolten kesken, olipa kyseessä yksityisiltä markkinoilta vuokrattu asunto, kaupungin vuokra-asunto tai palvelutalon vuokra-asunto.

Vuokralaisen oikeudet ja velvollisuudet on kirjattu huoneenvuokralakiin. Ikäihminen saattaa esimerkiksi sairauden tai puolison sairauden tai äkillisen poismuuton takia joutua luopumaan asunnosta irtisanomisaikaa nopeammin. Silloin vuokranantaja voi todeta, että asuminen vuokra-ajan loppuun olisi kohtuutonta eikä vuokraa tarvitse maksaa koko ajalta. Tuomioistuin voi myös antaa lausunnon tästä.

Irtisanominen

Vuokranantajan on annettava kirjallinen irtisanomisilmoitus, jossa on mainittava sopimuksen päättymisajankohta ja irtisanomisperuste. Irtisanomisaika on kuusi kuukautta. Vuokralaisen irtisanomisaika on yleensä yksi kuukausi. Vuokranantaja voi saada oikeuden irtisanoa määräaikaisen sopimuksen, jos hän tarvitsee huoneiston omaan tai perheenjäsenen käyttöön eikä tilanne ollut tiedossa sopimusta tehtäessä. Kun tuomioistuin oikeuttaa vuokranantajan irtisanomaan sopimuksen, sinulla on oikeus saada korvausta vahingosta.

Jos irtisanomisen perusteena on pyrkimys saada vuokra kohtuuttomalle tasolle tai jos irtisanomista voidaan pitää vuokralaisen kannalta kohtuuttomana tai irtisanomiselle ei ole hyväksyttävää syytä, voit vaatia tuomioistuimelta irtisanomisen julistamista tehottomaksi. Kanne on nostettava kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun irtisanominen on saatu tiedoksi. Jos irtisanomiselle ei ole hyvää syytä, vuokralainen voi vaatia sopimuksen päättymisestä vahingonkorvausta.


Lesken asumissuoja

Perintökaaressa on säännös, joka turvaa leskelle oikeuden jäädä asumaan puolisoiden yhteiseen kotiin puolison kuoleman jälkeen. Leskellä on oikeus pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteinen koti, jos toista sopivaa asuntoa ei ole omaisuudessa.

Asunto-osakkeen omistajiksi tulevat perilliset eivät siis voi käyttää tai myydä asuntoa lesken elinaikana ilman lesken suostumusta.


Vapaa-ajan asuminen

Yhä useammat ikääntyneet viettävät suuren osan vuodesta vapaa-ajan asunnolla. Mökkiläisillä on vain vähän oikeuksia vaikuttaa kunnan päätöksentekoon tai kunnallisten taksojen ja verojen tasoon ja tieasioihin. Mökkiläisten vaikutusmahdollisuuksia kunnan päätöksentekoon haluttaisiin laajentaa.

Käytäntö vaihtelee paljon kunnittain. Useissa kymmenissä kunnissa toimii kuitenkin esimerkiksi mökkiläistoimikunta. Terveydenhuoltolaki antaa mökkiläisille oikeuden käyttää mökkikunnan terveyskeskuspalveluja. Mökkiläisten etuja ajaa Vapaa-ajan asukkaiden liitto, jolla on useita alueellisia jäsenyhdistyksiä.


Kelan asiakkaana

Pienituloisilla on mahdollisuus saada Kelasta asumistukea osaan asumismenoista. Asumistukea saa sekä vuokra- että omistusasunnon menoihin (katso tarkemmin Ikääntyvän palveluoppaan sivulta Tukea asumiseen). Kelan ikääntyville suunnattuihin tukiin kuuluvat myös kansaneläke, takuueläke, eläkettä saavan hoitotuki, rintamalisät, lesken perhe-eläke, lapsikorotus sekä sairauskulujen korvaukset.

Kelan päätöksiin voi hakea muutosta kirjallisesti. Valitus lähetetään Kelan toimistoon 37 päivän sisällä päätöksen postituspäivästä. Postituspäivän näet päätöksestä. Kela olettaa, että olet saanut tiedon päätöksestä seitsemäntenä päivänä postituspäivän jälkeen. Kela tutkii, voidaanko päätös oikaista. Jos kaikki valittajan vaatimukset hyväksytään, valitus raukeaa, ja Kela antaa oikaisusta päätöksen. Jos vaatimukset hyväksytään osittain, Kela antaa väliaikaisen päätöksen ja lähettää valituksen muutoksenhakuelimelle. Jos Kela ei hyväksy mitään vaatimuksista, se lähettää valituksen suoraan muutoksenhakulautakunnalle.

Jos olet esimerkiksi tyytymätön Kelan päätökseen asumistuesta, voit tehdä valituksen Kelaan.

Jos Kela ei voi oikaista päätöstään, valituksen käsittelee sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta.

Muutoksenhakulautakunnan päätöksestä voi valittaa vielä vakuutusoikeuteen, joka on toimeentuloturva-asioiden erityistuomioistuin ja ylin valitusaste. Muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus eivät peri käsittelymaksuja.

Vakuutusoikeus käsittelee muun muassa oikeutta työeläkkeeseen, kansaneläkkeeseen, asumistukeen, Kelan vammaisetuuksiin, sairausvakuutuslain mukaiseen etuuteen, kuntoutukseen sekä oikeutta korvaukseen työtapaturman, ammattitaudin, rikosvahingon, sotilasvamman tai sotilastapaturman perusteella.

Kelan etuuksiin liittyvistä seikoista voi kannella myös eduskunnan oikeusasiamiehelle. Kantelun voi kirjoittaa vapaamuotoisesti tai käyttää kantelulomaketta, joka on eduskunnan oikeusasiamiehen verkkosivuilla tai jonka voi tilata paperisena oikeusasiamiehen kansliasta. Kanteluun kannattaa liittää kopiot asiaan liittyvistä asiakirjoista.


Potilaan ja omaisen oikeudet

Kaikilla Suomessa asuvilla ihmisillä on oikeus ihmisarvoa ja elämänlaatua kunnioittavaan terveyden- ja sairaanhoitoon sekä hyvään kohteluun. Varallisuus ja asuinpaikka eivät saa heikentää oikeutta. Sinulla on oikeus käyttää suomen tai ruotsin kieltä tai tulkkia apuna palveluiden käyttäjänä. Näistä oikeuksista säädetään potilaslaissa. Käytännössä kokemukset hoidon laadusta voivat vaihdella. Syitä on monia. Vaikka terveydenhoitojärjestelmä toimisi kaikkiaan hyvin, hoitoonpääsyn jonotusajat ja hoitokäytäntöjen erot voivat heikentää luottamusta hoitoon.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen eli ns. sote-uudistuksen tarkoituksena on taata ihmisille yhdenvertaiset sote-palvelut koko maassa. Sote-uudistusta koskevaa lainsäädäntöä ollaan valmistelemassa sosiaali- ja terveysministeriössä. Suunnitelman mukaan julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto siirtyy kunnilta ja kuntayhtymiltä 18 itsehallintoalueen vastuulle vuoden 2019 alussa.

Potilaan tärkeimpiä oikeuksia on itsemääräämisoikeus: hoito edellyttää potilaan suostumusta. Itsemääräämisoikeus edellyttää riittävän tiedon saamista. Muistisairaan hoidossa on erityisen tärkeää, että asioista puhutaan selkokielellä ja toimitaan niin, että potilas ei hämmenny tai hätäänny. Jos potilas ei kykene kertomaan mitä haluaa tai päättämään hoidosta, kuullaan hänen laillista edustajaansa, omaisia tai muita läheisiä potilaan tahdon selvittämiseksi.

Hoito ja palvelut perustuvat pääsääntöisesti vapaaehtoisuuteen ja yhteisymmärrykseen. Rajoituksia saa käyttää vain viimeisenä keinona, kun esimerkiksi henkilön tiedollinen toimintakyky on alentunut pysyvästi tai pitkäaikaisesti esimerkiksi sairauden takia tai hän ei kykene ymmärtämään käyttäytymisensä seurauksia tai uhkaa vakavasti vaarantaa itsensä tai muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta.

Uutta ns. vanhuspalvelulakia sovelletaan vanhuuseläkeikäiseen väestöön sekä sellaiseen iäkkääseen henkilöön, jonka toimintakyky on merkittävästi heikentynyt ikääntymisen myötä alkaneen tai pahentuneen sairauden tai rappeutumisen vuoksi. Laissa säädetään kotiin annettavien palvelujen ensisijaisuudesta. Pitkäaikaishoito voidaan toteuttaa laitoshoitona vain silloin, kun se on lääketieteellisesti perusteltua. Hoitojärjestelyn pysyvyys on turvattava. Pitkäaikaishoidossa oleville henkilöille tulee järjestää mahdollisuus sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja mielekkääseen toimintaan. Iäkkäille avio- ja avopuolisoille on järjestettävä mahdollisuus asua yhdessä. Jos iäkäs ihminen tarvitsee apua palvelujen toteuttamiseen ja yhteensovittamiseen liittyvissä kysymyksissä, hänellä on oikeus saada kunnalta avukseen tätä varten nimetty vastuutyöntekijä.

Terveydenhuoltolaki täsmensi hoitotakuuta ja hoidon suunnittelua. Lain myötä potilaalla on oikeus valita käyttämänsä terveyskeskus myös oman kunnan ulkopuolelta. Erikoissairaanhoidon yksikön valinta on jo aikaisemminkin ollut vapaampaa. Potilaalla on myös mahdollisuus valita hoitava terveydenhuollon ammattihenkilö. Lain tarkoitus on myös sujuvoittaa kuntoutuksen järjestämistä.

Potilasdirektiivi selkeyttää terveyspalvelujen käyttämistä Euroopan unionin alueella. Lailla rajat ylittävästä terveydenhuollosta toimeenpannaan EU:n potilasdirektiivi. Suomesta ulkomaille hoitoon lähtevän potilaan hoitokustannuksia korvataan sen mukaan, onko kyse hoitoon hakeutumisesta toiseen valtioon vai ulkomailla oleskelun aikana lääketieteellisesti välttämättömäksi tulleesta hoidosta. Molemmissa tapauksissa korvausta haettaa jälkikäteen Kelasta. Lain mukaan potilas voi saada jälkikäteen samansuuruisen korvauksen kuin hänelle olisi maksettu vastaavassa tilanteessa kotimaassa edellyttäen että vastaava hoito on myös Suomessa korvattavaa. Korvaus maksetaan enintään henkilön kotikunnan julkisen terveydenhuollon hoitokustannusten mukaisesti.

Valviran (Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto) verkkosivuilla on laaja tietopaketti potilaan ja omaisen eri oikeuksista. Sieltä saat tietoa muun muassa hoitoon pääsystä, hoitotahdosta, hoitoon määräämisestä, elämän loppuvaiheen hoidosta, potilasasiakirjoista, valituksista ja omaisten oikeuksista.


Hoitotakuu

Jos hoitoa ei voida heti järjestää, sinua tai läheisiäsi on neuvottava kuinka toimia jonotusaikana. Hoitotakuussa on määritetty, missä ajassa on viimeistään päästävä hoitoon. Kiireettömän hoitotarpeen arvioon, jonka yleensä tekee terveydenhoitaja, on päästävä kolmessa arkipäivässä yhteydenotosta. Lääketieteellisesti ja hammaslääketieteellisesti tarpeelliseksi katsottuun hoitoon on päästävä perusterveydenhuollossa viimeistään kolmessa kuukaudessa.

Uusi terveydenhuoltolaki takaa, että erikoissairaanhoidossa arvioinnin edellyttämät erikoislääkäriarviot tai -tutkimukset on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun lähete on saapunut sairaalaan. Hoito on saatava kuuden kuukauden kuluessa hoitopäätöksestä. Kunnan on järjestettävä lääkinnällinen kuntoutus lain aikarajoissa myös silloin, kun vastuu kuntoutuksen järjestämisestä tai kustannuksista ei ole vielä selvä.


Hoidosta ja palveluista valittaminen

Hoitotilanteissa voi syntyä epäselvyyksiä esimerkiksi puutteellisen kommunikaation, kiireen tai potilaan jännityksen takia. Olisi tärkeää, että sekä potilas että terveydenhuollon työntekijä ymmärtävät toisiaan ja että lääketieteelliset termit tai hoitopäätökset tulevat perustelluiksi. Potilaana sinulla on oikeus saada tietoa omasta terveydentilasta ja kaikista hoitoon liittyvistä asioista. Kun käyt tutkimuksissa tai hoidoissa pyydä tiedot toimenpiteistä tai hoito-ohjeista kirjallisina, jos se helpottaa ymmärtämistä. Kysele ja kerro, jos et ymmärrä mitä lääkäri tai muu hoitohenkilö kertoo.

Jos olet tyytymätön saamaasi hoitoon tai kohteluun, ota ensin yhteyttä sinua hoitaneeseen yksikköön. Terveydenhuollossa ei tehdä varsinaisia hallintopäätöksiä, joten käytössä ei ole valitusmenettelyä. Potilas voi kuitenkin tehdä kirjallisen muistutuksen, kantelun tai potilasvahinkoilmoituksen. Muistutuksen ja kantelun voi tehdä myös, jos kiireettömään hoitoon pääsy viivästyy määräajasta.

Apuvälineiden myöntämistä koskevissa asioissa voi riitatilanteen viedä hallinto-oikeuden ratkaistavaksi, ja hallinto-oikeuden päätöksestä voi valittaa edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Jos haluat tehdä muistutuksen, kantelun tai potilasvahinkoilmoituksen, voit ottaa yhteyttä potilasasiamieheen. Potilasasiamies löytyy jokaisesta terveyskeskuksesta, sairaaloista, yksityisiltä terveysasemilta ja vanhainkodeista. Potilasasiamies auttaa selvittämään ongelmaa hoitopaikassa. Potilasasiamies toimii potilaan oikeuksien edistämiseksi. Palvelu on maksutonta.

Aluehallintovirastoja ja kuntia ohjaa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira. Se vastaa terveydenhuollon kantelujen valvonnasta, jos kyseessä on kuolemaan tai vaikeaan vammautumiseen johtanut hoitovirhe-epäily. Sosiaalihuollon kantelut kuuluvat Valviralle, jos kyse on valtakunnallisesti ja periaatteellisesti tärkeästä asiasta.

Sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvistä seikoista voi kannella myös eduskunnan oikeusasiamiehelle. Kantelun voi kirjoittaa itse vapaamuotoisesti tai käyttää kantelulomaketta, joka löytyy oikeusasiamiehen verkkosivuilta.


Hoitotahto

Hoitotahdolla ilmaiset tahtosi sellaisen tilanteen varalta, jossa et pysty päättämään omasta hoidosta esimerkiksi vakavan sairauden tai onnettomuuden takia. Jos hoitotahdossa kielletään selkeästi tietyt hoidot, niitä ei saa antaa potilaalle vastoin tahtoa. Hoitotahdossa voit esimerkiksi kertoa haluatko, että sinut pidetään hengissä kaikkia lääketieteellisiä keinoja käyttämällä tai vaaditko riittävää kipulääkitystä. Muista huolehtia, että tieto hoitotahdon olemassaolosta on merkitty sairauskertomukseesi.

Pätevän hoitotahdon tekeminen edellyttää, että tekijä ymmärtää täysin mitä hoitotahto tarkoittaa. Siksi hoitotahto kannattaa tehdä ajoissa, kun on mahdollisimman terve. Hoitotahdon voi myös tehdä esimerkiksi muistisairauden varhaisessa vaiheessa.

Lomakepohjat hoitotahdon laadintaan

Muistiliitto on laatinut hoitotahtolomakkeen, joka sisältää kaksi osiota: sitovat tahdonilmaisut ja hoitoa ja hoivaa koskevat toiveet. Jälkimmäisessä toiveessa voi vapaamuotoisesti kertoa, miten haluat yksityisyydensuojaasi kunnioitettavan, millaisista peseytymis-, liikunta- tai ruokailutottumuksista pidät. Voit myös kertoa, miten haluat käyttää varallisuuttasi saadaksesi kaiken mahdollisen hoidon.

Hoitotahtoa kutsutaan myös hoitotestamentiksi.

  • Hoitotahto  lomake
    Hoitotahto on henkilön tahdonilmaus omasta hoidostaan, jos hän vakavan sairauden, onnettomuuden tai vanhuuden heikkouden vuoksi menettää oikeustoimikelpoisuutensa. Hoitotahdossa määritellään ne tilat, jolloin luovutaan potilaan elämää lyhytaikaisesti p...
    Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL

Vakavasti sairaita ihmisiä varten on tehty valtakunnalliset saattohoitosuositukset. Niissä painotetaan kuolevan ihmisarvoista ja hyvää hoitoa ja itsemääräämisoikeutta. Saattohoidon aloittaminen perustuu kirjalliseen hoitosuunnitelmaan. Sairaanhoitopiirit ja terveyskeskukset ovat vastuussa saattohoidon järjestämisestä kuolevalle. Lue lisää saattohoidosta Ikääntyvän palveluoppaan sivulta Saattohoito ja valmistautuminen.


Kuluttajana

Kun ostat yritykseltä tavaroita tai palveluita, voit kaupan aiheuttamissa ongelmatilanteissa vedota kuluttajansuojaan ja saada apua valtakunnallisesta kuluttajaneuvonnasta. Pääasiallinen kuluttajia suojaava laki on kuluttajansuojalaki, mutta kuluttajan asemaa turvaavia säännöksiä on myös muun muassa sähkömarkkinalaissa, asuntokauppalaissa, maakaaressa ja tietoyhteiskuntakaaressa.

Jos tuote on ostettu yksityishenkilöltä, esimerkiksi kirpputorilla tai verkkohuutokaupassa, ostajalla ei ole ongelmatilanteessa kuluttajansuojalain antamaa turvaa, eikä asiassa voi turvautua valtakunnallisen kuluttajaneuvonnan apuun. Yksityishenkilöiden väliseen kauppaa sovelletaan kauppalakia, ja ostaja voi viedä riidan käräjäoikeuden ratkaistavaksi.

Kuluttajan oikeudet

Näiltä verkkosivuilta löydät tietoa ja ohjeita monien kuluttajaongelmien ratkaisemiseksi:


Kuluttajan ongelmatilanteet

Jos yritykseltä ostetusta tavarasta tai palvelusta syntyy erimielisyyttä, voit saada apua useita eri teitä. Jotta saisit selvitettyä asiasi mahdollisimman sujuvasti, kannattaa aluksi ottaa yhteyttä yritykseen, jonka kanssa olet tehnyt kaupat.

1. Tee valitus yritykselle

Tavaran tai palvelun myynyt yritys on ensisijaisesti vastuussa virheen hyvittämisestä. Myyjä ei voi velvoittaa kuluttajaa sopimaan korjauksesta tai muusta hyvityksestä maahantuojan ja takuuhuollon kanssa.

Tee valitus (reklamaatio) mahdollisimman pian virheen havaitsemisesta ja pyri neuvottelemaan sopivasta hyvityksestä. Jos olet maksanut luotolla, eikä myyjä suostu selvän virheen hyvitykseen tai myyjää ei voi tavoittaa, voit vaatia hyvitystä myös luottoyhtiöltä.

Voit hyödyntää valituksen tekemisessä yritykselle kuluttajaneuvonta.fi:n tarjoamia valitusohjeita ja -lomakkeita.

2. Apua ongelmatilanteisiin

Valtakunnallinen kuluttajaneuvonta auttaa, jos valituksesi yritykselle ei tuota toivomaasi tulosta. Kuluttajaoikeusneuvojalta saat maksutta opastusta ja sovitteluapua riitatilanteessa. Kuluttajaneuvonnan tehtävät ja aukioloajat osoitteessa www.kuluttajaneuvonta.fi.

Puhelinnumero: 029 553 6901
Otathan asiaan liittyvät paperit valmiiksi esille, kun soitat. Puheluiden hinta (mpm/pvm)

Yhteydenotto verkkolomakkeella
Neuvoja vastaa sähköiseen yhteydenottoon noin viiden työpäivän kuluessa. Vastauksen saat pääsääntöisesti puhelimitse. Soittajana saattaa näkyä ”tuntematon numero”.
> Sähköinen yhteydenotto

Myös Kuluttajaliitto tarjoaa kuluttajaneuvontaa

Pankki- ja vakuutuspalveluihin liittyvissä ongelmatilanteissa apua saa Vakuutus- ja rahoitusneuvonnasta.

Euroopan kuluttajakeskus auttaa EU-maiden rajat ylittävissä kuluttajakysymyksissä.

Kuluttajaongelman selvittäminen kuluttajariitalautakunnassa

Jos asia ei selviä, sen voi viedä kuluttajariitalautakunnan käsiteltäväksi. Aina ensin kannattaa kuitenkin olla yhteydessä kuluttajaneuvontaan, koska kuluttajariitalautakunta voi jättää asian muutoin käsittelemättä.

Lautakunnan päätös on suositus, eikä velvoita kuten oikeuden päätös, mutta yleensä kauppiaat noudattavat hyvin lautakunnan päätöstä.

Kuluttajaongelman ratkaisu tuomioistuimessa

Viimeisenä keinona voi olla tapauksen vieminen tuomioistuimeen. Asian käsittelystä oikeudessa voi syntyä helposti hyötyyn nähden paljon vaivaa ja kuluja.


Kuoleman kohdatessa

Parantumaton sairaus ja lähestyvä kuolema voivat olla sekä ihmiselle itselleen että läheisille järkyttävä asia. Sairastaminen herättää helposti pelkoa, turvattomuutta ja avuttomuutta, kun omat voimat ja toimintakyky heikkenevät. Mitä läheisempi ihminen potilas on, sitä vaikeampaa on hyväksyä ajatusta luopumisesta, vaikka vakava sairaus olisikin tehnyt elämisestä raskasta.

Ihmiset käsittelevät kuolemaa kukin tavallaan. Siitä puhuminen voi olla vaikeaa, mutta puhuminen usein helpottaa sekä kuolevan oloa että läheisten surutyötä. Moni kuoleva saattaa huolehtia läheisten pärjäämisestä. Siksi oloa voi auttaa sekin, että yhdessä voidaan keskustella myös käytännön asioiden hoitamisesta etukäteen. Näitä voivat olla testamentit ja perinnönjako (katso tarkemmin Ikääntyvän palveluoppaan sivulta Perimysjärjestys ja testamentti) ja hautajaisjärjestelyt. Omaisille voi esimerkiksi kertoa omista hautajaistoiveistaan. Etukäteen voi laatia niin sanotun hautaustestamentin, tai hautaustoimistossa voi tehdä myös suunnitelman hautajaisista ja tallettaa rahaa hautajaisia varten.

Sairauteen ja kuoleman lähestymiseen voi liittyä ahdistusta tai masennusta. Usein läheisten realistinen suhtautuminen tilanteeseen helpottaa potilaan oloa. Tukea ja keskusteluapua voi saada hoitohenkilökunnalta ja seurakunnan papilta, diakoniatyöntekijöiltä tai sairaalapapilta. Potilasjärjestöillä on paljon vertais- ja tukitoimintaa. Niistä voi löytää keskustelukumppaneita samassa tilanteessa olevista potilaista tai läheisistä.

Maakunnallisilla syöpäyhdistyksillä ja saattohoitokodeilla on myös vapaaehtoisia tukihenkilöitä. Hengellinen tai uskonnollinen kirjallisuus voi tuoda lohtua tai vastauksia kysymyksiin. Psyykkistä kipua voidaan lievittää tarvittaessa lääkkeinkin.

Muistilista

  • Ihmiset käsittelevät kuolemaa hyvin yksilöllisesti - läheisten läsnäolo ja kuuntelijana oleminen auttavat paljon.
  • Käytännön asioista huolehtiminen kuoleman lähestyessä voi tuntua toisarvoiselta, jopa sopimattomalta, mutta helpottaa ehkä kuolevan tai yksin jäävän ahdistusta.
  • Etsi tarvittaessa tukea esimerkiksi potilasjärjestöistä, vertaisryhmistä, seurakunnasta, omaan elämänkatsomukseesi sopivasta kirjallisuudesta tai yhteisöistä.
  • Kauniit sanat, sovinto ja hyvien muistojen ja tunteiden jakaminen ovat asioita, jotka liian usein jäävät sanomatta ja tekemättä.
  • Hautajaisjärjestelyissä ei ole muita ehdottomia sääntöjä kuin vainajan toiveiden kunnioittaminen.
  • Surua ei voi kiirehtiä, suru helpottaa vain suremalla. Se on hyväksyttävä osaksi elämää.

Saattohoito ja valmistautuminen

Saattohoito on potilaan elämän loppuvaiheen hoitoa, jolla pyritään helpottamaan kuolevan oloa ja hoitamaan sairauden oireita. Tehokas kivunhoito on tärkeä osa saattohoitoa. Kivunlievitykseen on nykyään olemassa monia tehokkaita keinoja, jotka auttavat useimmiten erityyppisiin kipuihin. Tavoitteena on, että kuolevalle taataan miellyttävä ympäristö ja ihmisarvoinen ja inhimillinen hoito, jossa läheiset ovat mukana.

Potilaslain mukaan potilaalla on oikeus saada hyvää hoitoa ja kohtelua. Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas ei itse kykene päättämään hoidostaan, lääkärin on ennen tärkeää hoitopäätöstä kuultava potilaan laillista edustajaa tai muuta läheistä, jotta saataisiin selville, millainen hoito parhaiten vastaisi potilaan tahtoa. Jos omaiset ovat eri mieltä potilaan hoidosta, lääkäri päättää hoidosta potilaan parhaaksi.

Uuden ns. vanhuspalvelulain eli ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemista sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluita koskevan lain mukaan kunnan on vastaisuudessa nimettävä iäkkäälle henkilölle vastuutyöntekijä, jos iäkäs henkilö tarvitsee apua palvelujen toteuttamiseen ja yhteensovittamiseen liittyvissä kysymyksissä.

Valviran (Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto) sivuilta löydät lisätietoa saattohoidosta, hoitotahdosta, liikkumista rajoittavista turvavälineistä sekä päätöksestä jättää elvyttämättä potilasta. Päätös elvyttämättä jättämisestä (do not resuscitate, DNR-päätös) tarkoittaa, että potilasta ei elvytetä mahdollisen sydän- tai hengityspysähdyksen sattuessa. Tällaiseen ratkaisuun voidaan päätyä, kun vaikeasti sairasta potilasta hoitava lääkäri toteaa, että potilaan ennuste on huono ja mahdollisuus selvitä elvytyksen jälkeenkin on heikko.

Elvyttämättä jättämispäätöksen tekee aina lääkäri, mieluiten potilaan tilan hyvin tunteva lääkäri. DNR-päätöksen voi kirjata hoitotahtoonsa. On tärkeää varmistaa, että päätöksen perustelut, sen tekijä ja potilaan ja omaisten kuulemiset on hoidettu tarkasti ja kirjattu ylös.

Jos sairaan tai vanhuudenheikon ihmisen hoitaminen käy läheisille liian raskaaksi tai se ei ole mahdollista, on harkittava hoitoa terveyskeskuksen tai sairaalan vuodeosastolla tai saattohoitokodissa. Päätöksen saattohoitoon siirtymisestä tekee erikoissairaanhoidon lääkäri, kun parantavat hoidot eivät enää tuota tulosta. Saattohoitoon tarvitaan lääkärin lähete.

Osassa saattohoitokodeista järjestetään päiväsairaalatoimintaa kotihoidon tueksi. Potilas viettää päiväsairaalassa yleensä päivän viikossa, hän tapaa muita potilaita ja saa tarvittaessa hoitoa ja apua oireisiinsa. Läheiset puolestaan saavat vapaapäivän, tai he voivat halutessaan tulla päiväsairaalaan keskustelemaan lääkärin ja hoitajien kanssa.

Suomessa on viisi saattohoitokotia: Terhokoti Helsingissä, Karinakoti Turussa, Pirkanmaan hoitokoti Tampereella ja Koivikko-koti Hämeenlinnassa sekä Karjalakoti Lappeenrannassa. Saattohoitokoteihin hakeudutaan lääkärin lähetteellä ja kunnan maksusitoumuksella tai yksityispotilaana. Suomessa on myös yksityisiä hoivakoteja, joiden yhteydessä toimii saattohoitoyksikkö.

Yleensä sairaaloissa annetaan saattohoitoa eri osastoilla. Kuopio on ensimmäisenä kaupunkina järjestänyt Harjulan sairaalaan erillisen saattohoito-osaston. Erillisiä saattohoito-osastoja on sen jälkeen avattu muihinkin sairaaloihin eri puolilla Suomea.

Sairauden myötä potilaan käytös tai jopa persoonallisuus saattavat muuttua. Uudet piirteet johtuvat sairaudesta, eivätkä ne kuvasta potilaan todellisia tunteita. Läheisten tehtävänä on tuoda turvallisuuden ja läheisyyden tunnetta kuolevalle potilaalle. Läsnäolo kuoleman hetkellä on rauhoittavaa sekä kuolevalle että läheisille.

Joskus kuolema tulee yllättäen, eivätkä läheiset ehdi paikalle – tärkeintä on kuitenkin, että on yrittänyt olla läsnä potilaan viimeisinä elinaikoina. Saattohoidon ammattilaiset suosittelevat yleensä, että läheiset katsoisivat vainajaa joko kuolinpaikassa tai kappelissa. Hoitohenkilökunta voi tukea, jos ajatus tuntuu pelottavalta.


Yksin jäävän puolison auttaminen

Moni kuolemaan valmistautuva puoliso kantaa huolta toisen pärjäämisestä tämän jäädessä yksin. Puolisoiden olisi hyvä valmistautua tilanteeseen, jossa toinen lähtee ja toinen jää. Käytännön asioiden lisäksi olisi hyvä, jos puolisot voisivat puhua toisilleen hyvistä ja ehkä huonoistakin asioista; asioista, joista haluaisi toisen tietävän ennen eroa. Tämä koskee tietenkin myös muita perheenjäseniä ja läheisiä.

Esimerkkeinä käytännön asioista, joista olisi hyvä kertoa esimerkiksi puolisolle tai muulle luottohenkilölle, ovat vakuutukset ja korvaukset toisen kuoltua, pankkitilit, sijoitukset tai velat, joista toinen ei tiedä, tai mahdollinen tallelokero. Taloon, kesämökkiin tai muuhun omaisuuteen liittyvän tiedon siirtäminen voi auttaa paljon: missä ovat taloa ja tonttia koskevat rakennuspiirustukset, miten kiinteistön perushuoltoa tehdään. Tällaisia asioita voi kirjata ylös tai kertoa niistä jollekin tutulle luottoihmiselle.

Jos jäljelle jäävä puoliso ei pysty hoitamaan lemmikkieläintä, kannattaa yrittää etsiä lemmikille jo ennakolta hyvää kotia, johon eläimen saisi vietyä sitten, kun tilanne niin vaatii.

Jos kuoleva omistaa aseita, ne menevät poliisille ja huutokauppaan, ellei niiden hallussapitolupa-asioita hoideta kuntoon kuuden kuukauden sisällä luvanhaltijan kuolemasta. Henkilön, jonka hallussa kuolinpesän omaisuus on, tulee ottaa pesään kuuluvat ampuma-aseet, patruunat ja erityisen vaaralliset ammukset haltuunsa.

Onko kotona joitain laitteita, joiden käyttöä pitäisi opettaa? Entä ruuanlaitto, vaatteiden pesu tai muu kodinhoito – sellaisetkin taidot voivat puuttua monelta yksinjäävältä. Kuolevan ihmisen ei tietysti ole tarkoitus käyttää voimiaan pelkästään toisen ihmisen valmistamiseen, mutta tiettyjen arkisten asioiden läpikäynti voi myös henkisesti valmentaa sekä kuolevaa ihmistä että läheistä hyväksymään väistämätön.


Kuinka toimia kuolemantapauksessa

Jos läheisesi on kuollut kotona, soita terveyskeskuksen päivystykseen. Jos vainaja on ollut hoidossa viimeisen sairautensa aikana, on hänen kuolemastaan ilmoitettava viipymättä ensisijassa häntä hoitaneelle lääkärille. Päivystyksestä tieto menee toiselle terveyskeskuksen lääkärille jos omaa lääkäriä ei tavoiteta. Kuolemasta voi vaihtoehtoisesti ilmoittaa hätänumeroon 112. Tällöin puhelu ohjautuu poliisille, joka ilmoittaa asiasta terveyskeskuslääkärille.

Soita lähimmille omaisille tai kuolleen lähiomaisille. Jos et jaksa puhua, soita yhdelle läheiselle ja pyydä välittämään tietoa kuolemantapauksesta eteenpäin. Pyydä seuraksesi joku läheinen. Voit myös soittaa esimerkiksi seurakuntasi diakoniatyöntekijän kotikäynnille. Hautajaisten järjestämisen lisäksi myös muihin käytännön asioihin voi pyytää apua seurakunnasta. Jos et halua ottaa yhteyttä kirkkoon, voit pyytää tukihenkilöä vaikkapa asioidenhoitoavuksi esimerkiksi SPR:ltä tai läheisestä eläkeläisjärjestöstä.

Jos asut kerrostalossa, voit pyytää huoltomiestä aloittamaan suruliputuksen eli nostamaan Suomen lipun puolitankoon.

Paikalle kutsuttu lääkäri tai hoitava lääkäri terveyskeskuksessa, sairaalassa tai saattohoitokodissa kirjoittaa kuolintodistuksen ja hautausluvan. Tieto kuolemasta välittyy automaattisesti väestötietojärjestelmään. Kuolintodistus lähetetään myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle ja edelleen Tilastokeskukselle. Jos kuolemansyyn selvittäminen viivästyy lisätutkimusten takia, kuolintodistus kirjoitetaan vasta niiden valmistuttua. Väestörekisterikeskus saa henkilön kuolemaa ja hänen hautaamistaan koskevan tiedon heti.

Kuolintodistuslomakkeet on uudistettu. Uudistuksen tavoitteina oli lomakkeiden sisällöllinen ajantasaistaminen ja kehittäminen ja muun muassa käytettävien termien yhdenmukaistaminen.

Hautauslupa annetaan vainajan hautaamisesta huolehtivalle tai halutessa hautaustoimistolle. Varmista vainajaa säilyttävästä sairaalasta, että se lähettää hautausluvan myös suoraan seurakuntaan. Yleensä näin on käytäntönä.

Vakuutusyhtiölle menevät kuolintodistukset kirjoittaa hoitanut lääkäri.

Jos suomalainen kuolee ulkomailla, paikallinen viranomainen, sairaala tai matkaopas ilmoittaa siitä Suomen-edustustolle. Se välittää tiedon ulkoasiainministeriölle, joka puolestaan välittää tiedon lähiomaiselle. Edustusto voi tarvittaessa avustaa vainajan hautaamisen tai kotiin kuljetuksen järjestämisessä. Manner-Espanjassa toimii suomalainen evankelis-luterilainen seurakunta, joten siellä on mahdollisuus järjestää suomenkielinen siunaustilaisuus.


Kuolinsyytutkimukset

Vainajan hautaamista varten tarvitaan hautauslupa. Jos kuolintodistusta varten tarvitaan lisää tietoa kuolinsyystä, tehdään vainajalle lääketieteellinen kuolinsyytutkimus. Ruumiinavauksen tekemiseen pitää olla vainajan omaisen tai läheisten suostumus. Lähiomaisella on oikeus saada kuolintodistuksesta kopio. Hoitoyksikkö vastaa kustannuksista.

Oikeuslääketieteellinen kuolinsyytutkimus tehdään, jos kyseessä on tapaturma, rikos, itsemurha, ammattisairaus, myrkytys tai hoitotoimenpiteeseen liittyvä epäily. Oikeuslääketieteellinen tutkimus tehdään myös, jos vainaja ei ole ollut lääkärin hoidossa viimeisen sairautensa takia tai hän on kuollut äkillisesti.  Poliisi päättää onko tutkimus välttämätön, eikä omaisten tai läheisten lupaa silloin tarvita. Valtio vastaa kustannuksista. Jos on kyse ammattitaudista, vakuutusyhtiö vaatii myös ruumiinavausta ja vastaa silloin kustannuksista.

Lääketieteellisissä ja oikeuslääketieteellisissä ruumiinavauksissa hautausluvan saa patologian osastolta sitten, kun vainaja noudetaan. Hautausjärjestelyt voi aloittaa jo ennen näitä kuolemansyytutkimuksia.

Saattohoitopotilaille ei tehdä ruumiinavausta, koska kuolinsyy on yleensä selvä.


Muistilista omaisen kuoltua

Omaisen kuoltua lääkärin kirjoittama kuolintodistus välittyy automaattisesti väestötietojärjestelmään, maistraatteihin, Kelalle ja verottajalle. Varmista, että vainajaa säilyttävä sairaala lähettää hautausluvan seurakuntaan. Pankit, valtion virastot ja useat eläke- ja vakuutusyhtiöt saavat myös tiedon kuolemasta väestötietorekisterin kautta.

Virasto- ja pankkiasioita hoidetaan seurakunnasta tai maistraatista saatavalla otteella väestötietojärjestelmästä (virkatodistus), joka tarvitaan myös perunkirjoitukseen. Perunkirjoitus on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta (katso Ikääntyville-sivu Perimysjärjestys ja testamentti).

Hautajaisjärjestelyt voi tehdä itse tai pyytää hautaustoimistoa hoitamaan järjestelyitä. Jos sanomalehdessä halutaan julkaista kuolinilmoitus, sen voi tehdä ennen hautajaisia vai vasta niiden jälkeen. Kuolinilmoitukseen voi liittää kutsun muistotilaisuuteen.

Kelalta pitää tiedustella leskelle maksettavaa eläkettä.

Tarkasta, onko kuolemasta välittynyt tieto vainajan eläkelaitokselle, jos hän on saanut muutakin kuin Kelan eläkkeitä.

Vainajalla voi olla oikeus edellisen työnantajan tai ammattiyhdistyksen maksamaan hautausavustukseen. Asiaa kannattaa tiedustella viimeiseltä työnantajalta. Varattoman vainajan hautauskuluihin voi anoa toimeentulotukea kotikunnan sosiaalivirastosta.

Jos vainaja on sotainvalidi, Sotainvalidiliitto voi hoitaa omaisten puolesta ilmoittamisen Valtiokonttoriin ja vainajan piiriin. Jos vainajalla on vähintään 20 prosentin invaliditeetti, Valtiokonttori maksaa hautausavustuksen ja tietyin edellytyksin huoltoeläkettä leskelle. Paikalliset sotainvalidiliitot voivat joskus myös avustaa hautauskuluissa.

Kun pankki on saanut tiedon kuolemasta, omainen saa tiliin rajatun käyttöoikeuden. Juoksevia laskuja voidaan hoitaa tililtä, ja hautauskulut laskua vastaan. Muulta osin tarvitaan perunkirjoitus ennen varojen haltuun saamista.

Ilmoita myös postiin, jotta vainajan posti ohjataan omaiselle tai kuolinpesän hoitajalle. Vakuutusyhtiölle pitää myös tehdä ilmoitus, jos vainajalla on ollut henkivakuutus tai muu vakuutus. Perunkirjoituksen tekee kuolinpesänhoitaja, jonka on myös selvitettävä, onko vainajalla vakuutuksia.

Kuolleen puhelinliittymät, sähkö-, vesi- ja jätehuoltosopimukset, lehtitilaukset ja muut sopimukset joko irtisanotaan tai siirretään lesken tai perinnönsaajan nimiin. Vuokrasopimus irtisanotaan, jos asunto jää tyhjilleen. Myös mahdollisesti taloyhtiölle, kerhoille tai yhdistyksille pitää ilmoittaa kuolemasta. Jos kuolleella on ollut lemmikkieläin eikä sille löydy uutta kotia, ota yhteyttä paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen ja kysy neuvoa.

Mahdollinen testamentti annetaan tiedoksi kaikille perillisille. Katso Ikääntyvän palveluoppaan sivu Perimysjärjestys ja testamentti.

Kuolemantapauksessa suomalainen matkustajavakuutus kattaa yleensä joko kotiutuskulut ulkomailta vainajan asuinpaikkakunnalle Suomeen tai paikalliset hautauskulut. Mikäli vainajalla ei ollut vakuutusta, omaiset vastaavat kaikista kuluista. Niin sanotut kotiuttamiskulut ovat suuret, jos matkavakuutus ei korvaa niitä.


Hautajaisten järjestäminen

Hautausjärjestelyt voi hoitaa itse tai pyytää hautaustoimistoa huolehtimaan niistä. Hautaustoimiston kanssa valitaan arkku tai uurna ja mahdolliset kukat ja tarvittavat kuljetukset. Hautajaistoimistot osaavat vastata moniin käytännön asioihin kuten kysymyksiin oman kunnan ja seurakuntien käytännöistä. Palvelut ovat maksullisia.

Vainajan vakaumusta tulee kunnioittaa hautajaisjärjestelyissä. Olisi hyvä, jos omaisilla olisi tiedossa esimerkiksi se, halusiko vainaja arkku- vai uurnahautauksen. Tuhkaaminen on nykyisin varsinkin suurissa kaupungeissa selvästi yleisempää kuin arkkuhautaus. Hautapaikasta, haudan kaivamisesta ja peittämisestä peritään maksu.

Kirkkoon kuulumattomilla on samanlaiset oikeudet hautapaikkoihin kuin seurakunnan jäsenilläkin. Pappi ei saa toimittaa kirkkoon kuulumattoman siunaamista edes omaisten pyynnöstä, jos se on vastoin vainajan vakaumusta.

Hautajaisjärjestelyihin kuuluvat useimmiten siunauksen ajankohdasta päättäminen, kirkon tai kappelin ja seurakuntatilan sekä papin ja kanttorin varaaminen sekä arkunkantajien sopiminen. Hautajaiset voidaan järjestää muissakin kuin kirkollisissa tiloissa. Kirkkoherranvirasto auttaa toimituspapin saamisessa, jos ei ole tuttua pappia tiedossa. Tavallisesti vainajan siunaa oman seurakunnan pappi, halutessaan omaiset voivat kuitenkin pyytää myös toisen seurakunnan pappia siunaamaan. Siunaavan papin kanssa keskustellaan ennen hautajaisia ja sovitaan tarkemmin siunaustilaisuuden käytännön järjestelyistä.

Jos omaiset niin pyytävät, veteraanin tai lotan siunaustilaisuudessa laitetaan kuoriin sotaveteraanien, sotainvalidien ja Suomen lippu.

Moni haluaa myös muistotilaisuuden ja sinne pitopalvelun. Jos vainaja tuhkataan, uurnan laskuaika on tuhkauksen jälkeen. Kannattaa myös sopia etukäteen kuka kuvaa hautajaisissa.

Usein suositellaan, että hautajaiset pidettäisiin vasta parin viikon kuluttua kuolemasta, jotta niissä jaksaisi olla paremmin läsnä ja saada ehkä tilaisuudesta lohtua. Hautajaisia ei tarvitse kiirehtiä – mutta tämäkin on yksilöllistä: jollekin käytännön järjestelyihin keskittyminen saattavat tukea pahimman vaiheen yli. Hautausjärjestelyjä voi myös hoitaa jo ennen kuin hautauslupa on kirjoitettu. Ortodoksiset hautajaiset järjestetään perinteisesti jo kolmantena päivänä kuolemasta, ja juutalaisten hautajaiset kuolemaa seuraavana päivänä, ei kuitenkaan sapattina eikä juutalaisten juhlapyhinä. Islaminuskon mukaan kuollut on haudattava viivytyksettä.

Nykyään monet omaiset haluavat ottaa huomioon vainajan persoonallisuutta hautajaisjärjestelyissä. Vainajan tuhka voidaan esimerkiksi sirotella Harmajan merihautausmaalle tai erikoisluvalla luontoon tai muille vesialueille. Vainaja voidaan myös pukea vaikkapa hänen lempivaatteisiinsa. Hautaustoimistot voivat myös hautauspäivänä ajaa vainajan viimeiselle käynnille kotipihaan.


Sureminen ja menetys

Läheisen kuolema on järkytys, vaikka siihen olisi ehtinyt valmistautuakin. Usein ensimmäiset reaktiot ovat järkytys, lamaantunut olo, jopa shokkitila. Kuolema voi tuoda myös ristiriitaisia tunteita: surun lisäksi myös helpotusta, vihaa tai syyllisyyttäkin. Jos läheisen kuolema herättää kysymyksiä, voit ottaa yhteyttä hoitaneeseen lääkäriin tai osastoon.

Tukea tai kriisiapua voi saada esimerkiksi terveyskeskuksen kautta tai seniorineuvonnan tai oman seurakunnan diakoniatyöntekijältä. Potilasta hoitaneessa saattohoitokodissa ja seurakunnissa järjestetään myös muistelu- ja sururyhmiä.

Surua ei pitäisi torjua eikä toipumista kiirehtiä. Sanotaan, että suru helpottaa vain suremalla. Aina ei aikakaan auta ikävään. Itkeminen ja puhuminen läheisten kanssa auttavat yleensä surevaa puolisoa tai kuolleen surevia lapsia. Läheiset voivat monin käytännön tavoin auttaa surijaa. Älä jätä leskeä tai läheisen menettänyttä yksin. Surua tai yksinäisyyttä voi ehkä lievittää hakeutumalla vertaistukeen, ystäväpiiriin tai yhdistystoimintaan. Katso lisää yhdistyksiä ja järjestöjä Ikääntyvän palveluoppaan sivulta Yksityiset palvelut ja vapaaehtoisapu.

Esimerkiksi leski, joka menettää elämänkumppaninsa, saattaa kokea putoavansa täysin tyhjän päälle. Kaupassakäynnit, kävelylenkit, siivousapu ja pelkkä läsnäolo auttavat. Haudalla käynnit ja muistohetket ovat monelle surijalle tärkeitä. Voit myös koettaa, olisiko surutyöhön kirjoitetuista oppaista apua.

Tärkeää on antaa surevalle tunne siitä, että hän kuuluu edelleen perheeseen ja että arkielämässä on läheisiä välittäviä ihmisiä myös ”suruajan” jälkeen. Surua kuvataan usein aaltomaiseksi. Ajoittain elämä tuntuu helpommalta, toisinaan suru muuttuu taas äärimmäiseksi. Juhlapäivät ovat usein vaikeita aikoja vuosiakin kuoleman jälkeen. Joskus suru jää surematta ja voi muuntua masennukseksi, ruumiilliseksi sairaudeksi tai jopa päihderiippuvuudeksi. 

Kaikilla ei ole läheisiä, joiden kanssa jakaa suruaan. Näissä tilanteissa on syytä hakea asiantuntijan apua. Katso neuvoja Ikääntyvän palveluoppaan sivulta Henkisiä kuormittajia.


Sanasto

Tutustu Suomi.fin Ikääntyvän palveluoppaassa käytettyihin käsitteisiin.

Asiakasmaksulaki – Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista perittävistä maksuista säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa laissa ja -asetuksessa. Laki määrää kuntapalveluille enimmäismaksut, joiden yli kunta tai kuntayhtymä ei saa laskuttaa asiakasta. Laissa on määritelty enimmäismaksut muun muassa kotihoidon maksuille, omaishoidon tuen maksuille, hammashoitomaksuille, asumispalveluille ja laitoshoidolle.

Hoitotestamentti – Hoitotestamentti on vapaamuotoinen asiakirja, jossa henkilö kertoo hoitoaan koskevasta tahdostaan esimerkiksi vakavan sairauden, onnettomuuden tai vanhuuden heikkouden kohdatessa. Hoitotestamentissa määritellään tilanteet, jolloin luovutaan potilaan elämää lyhytaikaisesti pidentävistä, keinotekoisista elintoimintoja ylläpitävistä hoitotoimista. Hoitotestamentin allekirjoittavat hoitotestamentin tekijän lisäksi kaksi samanaikaisesti läsnä olevaa todistajaa.

Holhoustoimi – Holhoustoimi kuuluu maistraatille, joka toimii holhousviranomaisena. Yleistä edunvalvontaa  voidaan järjestää ihmiselle, joka ei kykene hoitamaan taloudellisia asioitaan esimerkiksi vanhuuden tai sairauden takia. Paikallisena holhousviranomaisena toimii valtion oikeusaputoimisto.

Kansaneläkkeensaajan kortti – Kela lähettää kortin kaikille alle 65-vuotiaille Suomessa asuville eläkkeensaajille, jotka eivät saa työeläkettä. Kortin ja henkilötodistuksen kanssa saa oikeuden eläkeläisalennuksiin. Kuntoutustuella oleva ei saa korttia. Vajaata kansaneläkettä saava henkilö voi saada kortin, jos hän ei saa työeläkettä Suomesta.

Kolmas ikä – Vanhenemiseen liittyvästä tutkimuksesta on levinnyt käsite "kolmas ikä", joka tarkoittaa työiän ja varsinaisen vanhuuden välissä olevaa ikävaihetta. Kolmas ikä on eläkeiän alkupäätä, jota yleensä kuvataan myönteisessä mielessä. Sitä kuvaillaan henkilökohtaisen hyvinvoinnin, työ- tai lastenhoitovelvollisuuksista vapautumisen ja henkilökohtaisen vapauden ikäkautena.

Kolmas sektori – Kolmannen sektorin toimijoita ovat muun muassa yhdistykset, järjestöt, osuuskunnat ja säätiöt. Ensimmäisellä sektorilla tarkoitetaan yksityistä yritystaloutta ja toisella sektorilla julkista taloutta. Kolmas sektori tekee usein vapaaehtoistyönä yleishyödyllistä toimintaa, esimerkiksi kansalaiskasvatusta tai vanhuspalveluita. Kolmannen sektorin toiminta on luonteeltaan voittoa tavoittelematonta. Kolmas sektori on tullut yhä tärkemämmäksi hyvinvointipalveluiden tarjoajaksi.

Kotikäynti –  Kunnat järjestävät niin sanottuja hyvinvointia edistäviä kotikäyntejä erityisesti säännöllisten palvelujen ulkopuolella oleville 70–85-vuotiaille ihmisille tai tiettyyn riskiryhmään kuuluville. Käynnin tavoitteena on tukea vanhuksen kotona selviytymistä. Siinä kartoitetaan toimintakykyä, asuinympäristön riskejä, annetaan ohjausta omaehtoiseen hyvinvoinnin edistämiseen ja kerrotaan kunnan tarjoamista palveluista.

Kotimiespalvelu - Kotimiespalvelu on yhdistysten kotiin tarjoamaa vapaaehtoistyötä tai kotipalveluyritysten maksullista palvelua. Kotimies tulee hoitamaan kotiin hoidettavaa ja antaa omaishoitajalle mahdollisuuden pitää lyhyitä vapaita. Kotimies voi myös tehdä kevyitä kotitöitä. Palvelun saatavuus vaihtelee kunnittain.

Kuntoutustuki – Kuntoutustuki on määräaikaikainen työkyvyttömyyseläke. Kuntoutustukea voit saada kuntoutuksen aikana tai silloin kun kuntoutumismahdollisuuksiasi selvitetään. Kuntoutustuki on yhtä suuri kuin normaali työkyvyttömyyseläke. Kuntoutustuen saamikseksi tarvitaan hoito- tai kuntoutussuunnitelma. Kuntoutustuelle ei ole määritetty enimmäispituutta, mutta jos toistuva hoito ei palauta työkykyä, työkyvyttömyyspäätös pyritään tekemään kohtuuajassa.

Maksukatto, lääkekatto – kunnallisen terveydenhuollon asiakasmaksuissa on vuosittainen maksukatto. Katon ylityttyä asiakas saa avohoidon palvelut maksutta. Lääkekustannuksilla on erillinen kattonsa, jonka ylityttyä asiakas maksaa pienen omavastuun lääkettä kohti. Tiettyjä terveyspalveluita, kuten hammashoitoa ja yksityisiä tutkimuksia, ei liitetä maksukattoon.

MMSE – (Mini-Mental State Examination) MMSE on muistia ja toimintakykyä mittaava asteikko, jota usein käytetään arvioitaessa henkisen toimintakyvyn heikentymistä tai dementoitumista. MMSE sisältää useita lyhyitä kognition (eli esimerkiksi muistiin, ajatteluun ja oppimiseen liittyviä taitoja) osa-alueita arvioivia tehtäviä.

Ostopalvelu – Ostopalvelu voi olla lähes mikä tahansa kunnan tarjoama palvelu. Ostopalvelu tarkoittaa sitä, että jokin palvelu ostetaan oman organisaation (eli kunnan) ulkopuoliselta tuottajalta. Niitä voivat olla esimerkiksi yritykset tai yhdistykset. Ostopalveluina ei saa olla viranomaistoimintoja, joihin liittyy julkisen vallan käyttämistä, vaikkapa rakennusvalvontaa. Asiakasmaksulain mukaan ostopalvelun pitää maksaa asiakkaalle vain saman verran kuin kunnan oma toiminta.

Palvelu- ja hoitosuunnitelma – kotiin annettavasta palvelusta kotihoidon vastuuhenkilö laatii yhdessä palvelun käyttäjän kanssa palvelu- ja hoitosuunnitelman. Se sisältää sekä kotipalvelun että kotisairaanhoidon. Suunnitelmaa tarkistetaan palvelujen tarpeen muuttuessa ja samalla tarkastetaan maksu.

Palveluohjaaja, palveluohjaus – Palveluohjauksesta on määrä tulla valtakunnallinen, kaikille kuntalaisille tarjottava tapa auttaa kuntalaisia löytämään henkilökohtaisia, jokaisen kuntalaisen elämäntilanteessa tarvittavia ja sopivia palveluita. Palveluohjaajana toimii sosiaali- ja terveydenhuollon tai muun sosiaaliturvan vastuuhenkilö, joka osaa auttaa monien hallinnonalojen kysymyksissä – esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa ja asumisasioissa.

Pesänjakaja – Pesänjakaja on puolueeton henkilö, usein asianajaja tai muu lakimies, joka tekee kuolinpesän jaon selvitettyään omaisuuden arvon ja kuultuaan osapuolten omaisuutta koskevat vaatimukset.  Pesänjakaja kutsuu koolle osapuolet ja laatii kokouksista pöytäkirjat. Pesänjakaja pyrkii saamaan aikaan sovinnon osapuolten välille. Ellei se onnistu, hän laatii osituskirjan, jossa otetaan kantaa osapuolten vaatimuksiin ja annetaan niistä ratkaisut.

Perintökaari – Perintökaari on laki, joka määrää sukulaisten oikeuden perintöön siten, että perinnönjättäjän sukulaiset on jaettu neljään perillisryhmään. Mitä kaukaisempi perillisryhmä, sitä suurempi perintövero. Samassa perillisryhmässä olevat perilliset saavat yhtä suuren osan perinnöstä, jollei testamentissa määrä toisin. Lähimmät perilliset ovat kuolleen rintaperillisiä, kaukaisimpia tädit ja sedät. Serkuilla ei ole enää perintöoikeutta.

Potilasasiamies - Jos koet tulleesi väärinkohdelluksi terveydenhuollon palveluissa, voit selvittää tilannetta maksuttoman potilasasiamiehen kanssa. Hän voi auttaa esimerkiksi muistutusten tai potilasvahingonkorvauksen tekemisessä. Yhteystiedot saa esimerkiksi kunnan puhelinvaihteesta.

RAI – (Resident Assesment Instrument) on vanhustenhoidon arviointi- ja seurantajärjestelmä. Mittarissa on satoja kysymyksiä, joiden pohjalta voidaan tehdä kotihoidon tai laitoshoidon hoito- ja palvelusuunnitelmia ja mitata hoidon kustannuksia ja laatua. Mittariston on kehittänyt Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. Se on käytössä useissa kunnissa.

RAVA – on monissa kunnissa käytetty Kuntaliiton omistama mittari, jota voidaan käyttää ikääntyvän ihmisen toimintakyvyn ja päivittäisen avun tarpeen arvioinnissa. Toimintakykyä arvioidaan seuraavien toimintojen avulla: näkö, kuulo, puhe, liikkuminen, rakon toiminta, suolen toiminta, syöminen, lääkitys, pukeutuminen, peseytyminen, muisti ja psyyke. Mittarin avulla asiakkaalle lasketaan RAVA -indeksi. Sitä käytetään osana päätettäessä, millaisia kotihoitopalveluita ikääntynyt tarvitsee tai millaiseen kodin ulkopuoliseen hoitopaikkaan hänen pitäisi kuntonsa perusteella päästä.

Roskaposti - tarkoittaa sähköpostissa lähetettyä ei-toivottua massapostia suurelle joukolle ihmisiä. Viestissä on tyypillisesti tuntematon lähettäjä ja englanninkielinen mainosteksti otsikkona. Roskapostin mukana leviää usein viruksia, haittaohjelmia ja huijauskirjeitä, ja siksi viesti kannattaa poistaa heti avaamatta sitä.
 
Saattohoito – Saattohoito on vakavasti sairaan potilaan viimeisten elinviikkojen hoitoa, jossa keskitytään potilaan oireita lieventävään hoitoon. Tavoitteena olisi hoitaa potilasta niin, että jäljellä olevan elämän laatu olisi mahdollisimman hyvää. Saattohoidossa vältetään turhia tutkimuksia ja toimenpiteitä. Saattohoitoa annetaan kotona, terveyskeskuksen tai sairaalan vuodeosastolla tai saattohoitokodeissa. Kotona järjestettävässä saattohoidossa läheiset huolehtivat potilaan perustarpeista, ja lääketieteellisestä hoidosta vastaa kunnallinen tai yksityinen kotisairaanhoito.

SAS – on vanhustenpalvelujen sijoitustyöryhmä (SAS=selvittää-arvioida-sijoittaa). Sen tehtävänä on suunnitella palvelu- tai laitosasumista tarvitsevan ikääntyvän ihmisen sijoittaminen oikeanlaiseen hoitopaikkaan. SAS-ryhmä selvittää toimintakykyä (kuten terveyttä, muistia ja sosiaalista tilannetta) tarkistaa yleensä myös kotikäynnillä (tai sairaalan osastolla) että kotona asuminen ei ole enää mahdollista.SAS-työryhmä käsittelee hakemukset ja esittää uusia asukkaita vapautuviin asuntoihin.

Sosiaaliasiamies – Jos koet tulleesi väärinkohdelluksi sosiaalihuollon palveluissa, voit selvittää tilannetta maksuttoman sosiaaliasiamiehen kanssa. Hän voi auttaa esimerkiksi muistutusten tekemisessä ja avustamalla muutoksenhaussa. Yhteystiedot saa esimerkiksi kunnan puhelinvaihteesta.

Sote-uudistus – Uudistuksen tarkoituksena on luoda uudenlainen palvelurakenne julkiselle sosiaali- ja terveydenhuollolle. Uudistuksen tavoitteena on turvata yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut koko maassa. Palvelut on tarkoitus toteuttaa vaikuttavasti ja kustannustehokkaasti. Nykyään kunnat tai kuntayhtymät järjestävät ja tuottavat sote-palvelut. Kunnan sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät ns. itsehallintoalueiden vastattaviksi todennäköisesti vuoden 2019 alussa.

Sähköinen henkilökortti – Sähköinen henkilökortti eli HST-kortti (henkilön sähköinen tunnistaminen) on Väestörekisterikeskuksen ylläpitämä sähköinen henkilöllisyystodistus. Sähköistä henkilökorttia voi hakea poliisilaitoksilta. Kortti on voimassa viisi vuotta. HST-kortin ja siihen kuuluvan pin-koodin avulla voi tunnistautua verkkopalveluissa ja käyttää niitä.

Tehostettu kotihoito – on monien kuntien käyttöön yleistynyt termi, joka tarkoittaa kotona tapahtuvaa sairaanhoitoa (tehostettu kotisairaanhoito). Se on vaihtoehto sairaalan vuodeosastohoidolle, ja sitä voidaan tarjota esimerkiksi sairaalasta kotiutettaville leikkauspotilaille. Tehostettua kotihoitoa voi myös olla muu kotihoitoon kuuluva hoiva ja huolenpito ikäihmisille, jotka esimerkiksi odottavat paikkaa hoitokotiin tai eivät tarvitse laitoshoitoa. Tehostettu kotihoito on yleensä määräaikaista.

Vanhusneuvosto – on kaupungin ja kuntien sekä niiden alueella toimivien vanhusjärjestöjen pysyvä, lakisääteinen yhteistyöelin. Se muuttui lakisääteiseksi, kun ns. vanhuspalvelulaki astuu voimaan. Vanhusneuvosto toimii kunnan- tai kaupunginhallituksen alaisuudessa. Vanhusneuvosto on otettava mukaan kaikkeen sellaiseen päätöksentekoon, joka vaikuttaa ikääntyneen väestön elinoloihin ja palveluihin.

Verkkopankkitunnukset – Sähköinen asiointi vaatii usein käyttäjän tunnistamisen. Omasta pankista voi hankkia verkkopankkitunnukset, joilla voi käyttää pankin palveluita, esimerkiksi maksaa laskuja. Tunnuksilla voi lisäksi kirjautua moniin julkishallinnon palveluihin, esimerkiksi Verohallinnon sivuilla tilatakseen uuden verokortin.

Veteraaniasiamies –  Veteraaniasiamiehen tehtävänä on huolehtia sotaveteraanien lakisääteisten ja muiden etuuksien sekä erilaisten hoiva-, tuki-, asumispalveluiden toteuttamisesta. Hän toimii yhdyshenkilönä veteraanijärjestöjen ja yhteisöjen kanssa ja viranomaisten sekä palvelutuottajien kesken.


Ikääntyvän palveluopas viittomakielellä

Ikääntyvän palveluoppaan sisällöt on tuotettu myös viittomakielellä. Viittomakieliset videot on tallennettu Suomi.fin YouTube -kanavalle. Viittomakieliset materiaalit on ryhmitelty samoihin osioihin kuin Ikääntyvän palveluoppaan sisältö.

Löydät linkit Ikääntyvän palveluoppaan viittomakielisiin sisältöihin myös kunkin osion pääsivulta. Linkit YouTube -kanavalle avautuvat omaan selainikkunaansa.

YouTube-kanavalta löytyvien videoiden kuvausteksteissä on linkki kyseisen videon tekstisisältöön Suomi.fissä. Samaa sisältöä voi siis seurata tekstimuotoisena samanaikaisesti Suomi.fin Ikääntyvän palveluoppaan sivulta, jolta löytyy myös aiheeseen liittyvät linkit.

Ikääntyvän palveluoppaan sisällöt viittomakielellä

  • Yleistä Ikääntyvän palveluoppaasta
    Yleistä tietoa Ikääntyvän palveluoppaasta ja sen käytöstä, tietolähteistä ja sanasto. Lisämateriaalit: Mikäli haluat keskustella, Hätäilmoitus tekstiviestillä. 34 videota.
  • Asumiseni
    Kaikki Asumiseni-osion sisällöt viittomakielellä. 39 videota.
  • Raha-asiani
    Kaikki Raha-asiani-osion sisällöt viittomakielellä. 34 videota.
  • Henkinen hyvinvointini
    Kaikki Henkinen hyvinvointini -osion sisällöt viittomakielellä. 16 videota.
  • Terveyteni
    Kaikki Terveyteni-osion sisällöt viittomakielellä. 30 videota.
  • Oikeuteni
    Kaikki Oikeuteni-osion sisällöt viittomakielellä. 21 videota.
  • Kuoleman kohdatessa
    Kaikki Kuoleman kohdatessa -osion sisällöt viittomakielellä. 9 videota.

Sivu päivitetty 20.03.2017

Siirry Kansalaisneuvonta.fi-sivustolle.
Siirry Suomi.fin Työhuone-sivustolle - tietoja ja palveluja viranomaisille.
Siirry Yrityssuomi.fi-verkkopalveluun.