Sosiaali- ja terveyspalveluiden maksuja

Asiakasmaksulaki on sosiaali- ja terveyspalveluista säännöllisesti maksavalle ikäihmiselle tärkeä laki, koska se määrittää, kuinka paljon erilaisista palveluista voidaan enimmillään periä maksuja asiakkaalta. Kunnat voivat päättää maksuttomista tai pienemmistä maksuista. Käytännössä kunnat veloittavat yleensä palveluista enimmäissummat.

Ikäihmisten usein käyttämiin palveluihin liittyviä maksuja ovat muun muassa terveyskeskuskäynnit, kotihoito, laitoshoito sekä sarjahoitomaksut ja harvemmissa tapauksissa ulkomailla asuvan sairaanhoito. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat joko maksuttomia, kaikille samoja tai tulo- ja perhesuhteiden mukaan laskettavia.

• Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut 
  Terveyskeskusmaksut, hammashuollon maksut, sairaalamaksut, erikoismaksuluokan maksut, kotisairaanhoidon maksut ja terveydenhuollon maksukatto. Lastensuojelun ja lasten päivähoidon maksut. Palvelusetelin arvo.
  Sosiaali- ja terveysministeriö STM

Terveyskeskuksen ja sairaalan enimmäismaksut löydät taulukosta sosiaali- ja terveysministeriön verkkosivuilta. Siinä ovat hinnat terveyskeskuksen ja sairaalan lääkärikäynneille, toimenpidemaksuille sekä kuntoutukselle, päivä- ja yöhoidolle. Myös käyttämättömästä tai peruuttamattomasta käynnistä on maksettava.

Kotihoidon asiakasmaksut peritään asiakkailta, jotka saavat palvelua vähintään kerran viikossa. Kuukausittainen asiakasmaksu voidaan laskea käytetyn työajan tai käyntikertojen perusteella. Kunnilla on omat maksuluokkataulukkonsa, jossa on useita hoitokäyntiluokkia: esimerkiksi pienin luokka 1–5 käyntiä/tuntia kuukaudessa <-> suurin luokka yli 40–60 käyntiä/tuntia kuukaudessa. Jokaisessa luokassa on omat maksuprosenttinsa, jotka vaihtelevat kunnittain.

Maksuluokkataulukot löytyvät kuntien kotihoidon verkkosivuilta, kuntien kotihoidon oppaista tai oman kunnan kotihoito kertoo niistä tarkemmin. Kotona annettavan palvelun kuukausimaksu saa siis olla enintään tietty prosenttiosuus tulorajan ylittävistä kuukausituloista.

Maksu määräytyy niin, että yksin asuvan ihmisen bruttotuloista vähennetään 520 euroa (eli yhden ihmisen tuloraja), ja hänen maksunsa saa olla enintään 35 prosenttia. Pariskunnan osalta vähennys on 959 euroa, enimmäismaksu 22 prosenttia (katso 3–6 henkisten kotitalouksien vähennykset ja prosentit asetuksesta). Jäljelle jäävästä summasta maksetaan kuukausimaksuna tietty prosenttiosuus taulukon luokkien mukaisesti.

Esimerkkinä: Irmeli Ikäihmisellä on bruttotuloja tuhat euroa kuukaudessa. Hän saa kotihoitoa seitsemän kertaa viikossa ja kotisairaanhoitoa kaksi kertaa kuukaudessa (hän kuuluu ylimpään maksuluokkaan, jossa maksu on enintään 35 prosenttia). Maksu on siten: 1 000 – 520 = 480 josta maksetaan 35 prosenttia. Irmeli maksaa siis kotihoidosta 168 euroa kuukaudessa.

Laitoshoidon maksut – jaetaan lyhyt- ja pitkäaikaiseen hoitoon. Lyhyt laitoshoito voi maksaa enintään 32,50 euroa hoitopäivältä. Maksukatto on käytössä lyhytaikaisessa laitoshoidossa. Maksukaton ylittymisen jälkeen lyhytaikaisesta laitoshoidosta peritään enintään 15 euroa hoitopäivältä.

Maksukatto ei koske pitkäaikaista laitoshoitoa. Laitoshoidossa olevalta peritään maksukyvyn mukaan kuukausimaksu, joka on maksukyvyn mukainen ja määräytyy nettotulojen perusteella. Nettotulot muodostuvat eläkkeistä ja muista jatkuvista henkilökohtaisista tuloista vähennettyinä veroilla.

Pitkäaikaishoidon maksu on 85 prosenttia nettotuloista. Omaan käyttöön pitää jäädä vähintään 97 euroa kuukaudessa ja mahdollinen rintamalisä. Jos pitkäaikaishoidossa on suurempituloinen puoliso, lasketaan molempien puolisoiden nettotulot yhteen ja pitkäaikaishoidon maksu on 42,5 prosenttia yhteenlasketuista tuloista.